Powered By Blogger

perjantai 20. tammikuuta 2017

Murr murrheille




Mistä tietää että nyt alakaa riittää?
Esmes ku juo aikusten juomia ja alakaa riittää. Tullee huono olo. No entäs ku vaikka syyesä, vaikka jouluaterialla alakaa riittää. Tullee huono olo, ähky ja ällötys eikä ruoka ennää maistu niin hyvälle ku aluksi.

Mutta mistä sitte tietää ku alakaa riittää? Tiiäthän, riittää riittää! Ku oot korvia myöten täynnä, mitta täys, lasi läikkyy yli. Mistä sen tietää millon se läikkyy jo liikaa? Kuka sillon viheltää taim autit sun muut? Ei kai kukkaan muu ku sinä ite. Ja jos et ite sitä älyä tehä, kroppa tekkee sen sun puolesta. Viheltää pelin poikki.

 
Jotku jumppaa niin reippaasti että tullee ylikunto ja kroppa lagaa (jonnet sannoo lagaa, hihi). Jotku suorittaa elämää niin että tullee böörnautti ja ainuastaan täysstoppi ja täyskäännös voi pelastaa ihimisen sen suorittamisen aiheuttamilta vahingoilta. Jotku jaksaa jaksaa, kestää kestää, mitä vaan että sais piettyä ees kulissin pystysä kotisa eesä.
Mulle alakaa ihan tosisaan riittää kaikki. Onko sulla koskaan semmosia päiviä että tuntuu ku kaikki paska vaan joko kaatuu tai kaaetaan sun niskaan? Onko usseinki? Toivottavasti ei. Musta tuntuu että mulla on. Murr.

 
Ihan ekaksi tää sairastaminen. Mitä hyötyä tästä on kellekään että mää kidun? Kaveri laitto viestiä että lähenkö jumpalle. No en voi enkä tiiä koska, millon tää kuvotus ja heikotus loppuu. Olo on niinku olis raskaana yhtä aikaa ekalla ja viimesellä kolmanneksella. Kuvottaa, kauhia nälkä, ei voi syyä ku kaikki hajut ja voimakkaat maut inhottaa, väsyttää ja tuskanhiki valluu. Tiiäkkö sen tunteen, ku alat kyllästyä sairaana olemisseen, sohovalla makkaamisseen ja huonoon olloon ja haluaisit jo tehä jotaki. Mutta et jaksa! Turhauttavvaa!! Siitä huolimatta en lähe riekkumaan kauppaan tai töihin puolikuntosena. En piä ihtiäni niin tärkiänä. Sillai ne tauit just leviää ku joku on liian tärkiä ja kiireinen että jäis toipumaan kottiin kunnolla. Minäpä jäin ja kerronpa nyt sulle mitä menin tekemään! 

Kroppa huutaa lisäenergiaa (seliseli) ja kuvotuksensekasissa himoisani otin lapsilta ainakin 8 karkkia! JA söin lion-patukan ku ukko pakotti (=laitto sen mun viereen pöyälle). Nyt olen sen tunnustanu rehellisesti! Hyi. Tuskin maata kaatavaa, aattelet varmaan. No ei ookkaan, mutta harmittaa silti. 


Tuskanhien jäläkeen mua on alakanu nyt palella ihan kunnolla. Ei taija aineenvaihunta oikein toimia. Jalat on aivan jääsä vaikkon villasukat ja kurkku tuntuu kipiältä. Ärpäle!

 
Ja ulukona riehuu vuosisaan myrsky. Valot räpsyy, netti katkes, sähköt kävi jo poikki. Ulukona on niin kamala keli, ei voi käsittää miksi täälä on aina tuommonen! Helevetin kylymä tuuli, surkiaa, pimiää, harmaata, aurinko ei paista, jumalattoman liukasta. Vituttaa. Meillä ei oo koko vuonna vielä näkyny telekkari oikein ku on tuullu niin älyttömästi. Nauhalta sentään on pystyny kattoon ku ne tullee jotenki netin kautta. Kysy joltaki joka ossaa selittää tarkemmin.
Sitte työttömänä makkaat (siis niihä me työttömät tehhään kaikki päivät) kotona, kauhian päättymättömän noroviruksen kourisa ja tottakai sillon puhelin kilahtaa. Klingkling ilosesti, se on työtoveri täällä terve. Tuuppa sinä tarvittaesa kutsuttava orja kuule töihin. Jaa sää oot sairas. No ehikkö parantua parisa päiväsä. Kokkeillaan. Ei mittään ressiä tähän muutenki karmian olon päälle. Juu en parantunu sovittuun kellonaikaan mennesä. Juu hei. Tuut tuut tuut..

Ulukona on pimiää. Sisällä on pimiää. Mun pään sisällä alakaa olla pimiää! Kevät ja aurinko tulukaa jo!!

Kertosinko vielä parista kolomesta ihimissuhteesta, jotka rienaa siinä sivusa. No toisella kertaa..

Oli palijon helepompi noroilla siinä kylppärisä ihan yksinään, iliman muuta huolen häivää ku se ossuuko pönttöön, eikä toipua sohvalla hirviän hittaasti ja ottaa vastaan kaikkia mahollista kakkaa mitä universumilla on annettavana. Ykski väärä sana ja kilahan. Alakaa jo riittää! Siis riittää riittää! Meen nukkumaan tai sekoan. Muistakko ku mehän sovittiin ettei ajatella niin että sitte-kun. Mutta SITTE KUN tästä nousen niin ärpäle että meen hikijumppaan ja teen ja syön mitä mieli tekkee! Kun en oo ennää tän kehon vanki.

Eipä mulla kummempia, alako vaan vituttaan ku meni netti poikki eikä nää vois of vinlandia. Nyt alako olla pään sisäset keitokset niin kiehuvia, että onneksi kropan sijjaan nettiliittymä puhalsi pelin poikki eikä uskaltanu ennää olla toimimatta.  Nyt se toimiiki taas ja kaikki on jälleen hyvin, moikka!


Mun seuraava kutomisprojekti kuhan tuo pipo valamistuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ite oot mieltä?