Aamuvukisekokäki

Vähän päisällään.
Tiiäthän nää, vähän hutikasa. Huppelisa. Pikku pienisä. Päiväkännit on aina kaikista parhaat, mutta niihin ei oo nykyään oikein mahiksia, ku on aikunen. Tiiäthän sää, lapset ja työt ja aikataulut, kaikki velevollisuuet. Pittää ottaa vaan ihan seitinohuet kotirouvankaatokännit. Ne on kivat.
Mää een ruukaa töskäillä juovuksisa. En ainakaan tunnusta. Kaverit voi todistaa että oon aina vaan ilonen ja erittäin viksu ja vilmaattinen! Jos jollain on nyt tähän vastaan sanomista, nouskoon ja puhukoon tai vaietkoon iäksi..

SPEAK NOW OR FOREVER HOLD YOUR PEACE !

Sitä minäkin, ei kommentteja! Mutta tiiäkkö että aamuvuoropäisällään on villimpää olla. Kun määhän oon iltaihiminen, yökyöpeli, luontainen yökukkuja. Tykkään kyllä kovasti aamuvuoroista ja siitä, että saa palijon (tuhoa??) aikaan ku nousee aikasin. Mutta se tila mihin päädyn vähien unien takia, on jotaki ihan muuta. Niihin tiloihin riittää kuuski tuntia. Ylleesä ehin nukkua ennen aamuvukia kolomesta kuuteen tuntiin ja sittehä sitä on sekasin ku seinäkello koko loppupäivän. Että kukkuu vaan!

Ja aina, aina! väsypäissäni teen tai ostan jotaki tyhymää. Mua ei saa sillon päästää missään nimesä kauppaan tai auton rattiin! Määhän kerroinki jo sulle siitä ku ajelin vähän ykssuuntasta aivan vähäsen eri suuntaan ku pitäs.. Tosta voit tarkista jos et muista -> ykssuuntasta

Joojoo, tosi hupanen juttu, paitsi kaverin mielestä joka pelekäs kuollakseen.

 

Ja mulla on todella harvoin aamuvuoroja, mutta sillon ku on, teen väsyksissäni merkillisiä asioita. Väsyksisä ei ehkä oo oikia sana siihen… kuvaavampi sana on tollon koppina! Sellasesa mielentilasa ku mennee kauppaan, voi tarttua mukkaan ihan mitä vaan.

Kerranki menin kauppaan aamuvuorosekopäissäni ja ostin – ihan iliman syytä ja ajatusta – kondensoitua maitoa. Joo, en minäkään ymmärrä miksi. Sieläpä se sitte kaapisa nökötti kuukausitolokulla ennenkö keksin sille käyttyä. Yhen tiutau-päivän kruunas singahus filmtauniin (josa on kaikista parhaat irtsarit). Sieltähän lähti sitte mukkaan yheksän euron karkkisäkki! Kyllä, ostin karkkia yheksällä eurolla! Kaupasta en raaski ees kolomen euron pussia ostaa ku on muka liian kallis, mutta tollasen sitte.. No, hyvillä unilla tokenin, enkä syöny sitä sentään yksin vaan jaoin lasten kans. (Uskokko?)

Muisti pätkii kans. Esmes unohan, että oon luvannu olla mässyttämättä. Ja saatan ostaa just jonku tollasen kauhian säkin karkkia tai laatikollisen neekerinsuukkoja. Tai kolomia erilaista jäätelyä. Tai jotaki uutuus(ruoka)tuotetta jota en oikiasti halua syyä. Tai jonku muka hienon paidan joka onki hyvin nukuttujen yöunien jäläkeen aika ruma ja epäkäytännöllinen.

Tai joskus ku kotona alan tehä ruokaa, laitan levyn päälle ja paistinpannun siihen. Lorrautan vähän ölijyäki. Sitte pannun lämpiämistä ootellesa meen tekemään jotaki muuta, saatan mennä vaikka laittaan pyykkejä ja unohan sen täysin. Sitte yhtäkkiä haistan käryä tai saan muuten vaan hirviän sätkyn kun muistanki mitä unohtu kesken.

No mutta tännään en tehny muuta sen pöhölömpää ku ostin pipon. Mitä voin sanua?, olin väsyny, olin heikko, pipomyyjä oli siinä, lankesin. En sentään ostanu siltä huopahattua, villasukkia, kauluria ja hanskoja, vaikka niitäki oli siinä tyrkyllä. Ja ihan sattumalta kävelin siitä! Normaalisti lähen töistä eri ovesta, eri puolelta ravintolaa, eikä siinä kohtaa "miniostaria" ees ole ylleensä kettään myymässä ittiään eiku anteeksi tuotoksiaan. No tännäänpä oli ja määpä meninki sitä kautta. Ja kohta mulla oli päässä virkattu turkoosi tupsupipo. Enkä ees tykkää tupsuista! Hienoa! Lähin töistä tännään käsilaukusa kaks pipua (uus ja vanaha). Siis laukusa, ei ollu kumpikaan pääsä. Putsasin lumet autosta avopäin.

Sen jälkeen (joojoo, menin aamuvuoron päälle vielä!) Sh'bamia ketkuttaan kaverin kans. Että teki gutaa ja jauzaa! Ihmeesti sitä jakso vaikka aamun riekkunu kuumasa keittiösä. Ehkäpä sielä sai just hyvät alakulämmöt!

Jos nyt ruetaan oikein keittiöpsykoloogisiksi niin ehkä mää just annanki itelleni väsyneenä luvan vähän hullutella ja hölömöillä, ku sitä ei jaksa sillon niin kauhiasti pingottaa. Vähän niinku jokku antaa itelleen luvan kännisä stripata ja tanssia pöyällä ja haukkua pomosa. Niin, toinen strippaa ja riekkuu kännisä ja mää ”hulluttelen” ostamalla pipoja. Hmm. Aika villiä.

Mutta nyt otan teetä ja sympatiaa ja rentona rötkähän sohovalle. Ehinköhän nukahtaa ennenkö muut tullee kotia.....

Eikä mua saa päästää tännään enää mihinkään! Vähän tekis kyllä mieli käyä kaupasa kahtelemasa lankoja (siis kutomista varten, ei kettään lankomiehiä) ja ehkä vois ostaa vähän karkkiaki ja kondensoitua maitoa... eihän sitä tiiä mitä kivvaa tullee vastaan! Kuten NykäsMasa sano, jokainen tsäänssi on mahdollisuus!

Terkuin aamuvukisekokäki!!

p.s. en tiiä miksi täsä nää fontit ja värit vaihtelee. Ihan itekseen kone sekkoilee. Seki on siis teemasa mukana.

p.p.s. kuulin hauskan sanan, nahkasalaatti! Se on kebappia! Hihhii! (nyt nukkumaan)

TUTTU TUNNE