No niin on ollu kiireinen viikko, oikein työntäyteinen ja haipakka! Ehin kuitenki harrastaa liikuntaaki,
hyvä minä! Ja hyvältä tuntu!
Tännään on sunnuntai.
Viikon ainua päivä ku ei tartte laittaa kelloa soimaan. Lapsen harkatki oli
peruttu tältä päivältä, joten ihan heleposti meni lötkötellesä
aika. Yhet kakkukahavit käytiin juomasa isän luona mutta muuten päivä on menny
ihan omasta eestään ja hyvä niin. En aio ees pestä pyykkiä tännään vaikka iso
kasa tuola mua huuteleeki. Pistän vaan kodinhoitohuoneen oven kii ja ongelma ratkastu! No yhet tiskit oon hoitanu,
tunnustan, mutta onneksi ruoka oli jo valamista muuta ku lämmitti ja pisteli
ääntä kohti.
Lapset meni jo nukkuun ja mää käyn lämmittään palelevat varpaani saunasa, nappaan iltapalaksi parit pelmenit ja hörppäsen kupillisen tai kolome
kofeiinitonta teetä sekä rupian vahtaan töllötintä. Olohuoneen arkkupöyällä on
koko viikon tuijottanu mua kaks keskenerästä Suomi
100-väristä villasukkaa vaan enpä oo niitten tuijotuksesta huolimatta
ehtiny enkä jaksanu niihin tarttua. Ehkä saan ne tänä iltana vihdoin
viimesteltyä ja pistettyä jalakaan. Piäppä peukkua että saan!
Ihan hyvä vähän rauhottua. Sunnuntai ruukaa olla mulle ainua päivä, millon ei oo pakko yhtään mittään.
Jo eilen lauantai-iltana ku pääsin kaheksalta duunista, rupesin heti niin sanotusti ajamaan toimintoja alas.
Omia toimintojani. Se tehhään niin että heitetään kotia tullesa toppatakin
lisäksi aivot narikkaan, heitetään
arkihousut nurkkaan (niinku siinä
joululaulusa ”arkihoususi nurkkaan heitä” vai mitensemeni) ja siirrytään määrätietosesti kohti asentoa, jossa jalat ei koske maata. Lepotuoliin
siis!
Ja tiiäkkö ne ihanat lakusipsit? Niitäki maistelin muutaman…
Tännään en siis
todellakkaan mittään. Ja hyvällä omatunnolla. Sillä huominen on vasta huomenna
niinku jiiveegeeki tietää. Kokkeile sääki,
ei aina tarvihe suorittaa!
Haleja,
J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä ite oot mieltä?