Powered By Blogger

maanantai 13. helmikuuta 2017

Voikko nää alakaa mua?

PISTI BLONDIN AJATTELEMAAN


Niin meiläpäin sanotaan jos haluaa kaverin kans leikkimään. Se on niin vahavasti murteesa, eikä sille tunnu löytyvän korvaavaa lausetta. Joskus tuntuu vähän hölömöltä laittaa lapsen puolesta viestiä sen kaverille, eli siis kaverinsa äitille, (ne ei nuo pienimmät vielä ossaa ite) että ”voisko se pikku Taavetti alakaa tännään tota meijän Jantteria”. Vai miten sää oot tottunu sanomaan sen?  




Sovittiin ystiksen kans tälle illalle lenkkitreffit. Että voikko nää alakaa mua tännään sielä lenkkipolulla? Ja voihan se, jipii! Aamusta kävin jo ihan itteni kans easyllä tanssijumppaamasa, kun teki mieli. Teki mieli lähtä heti aamusta! Sitä se tuo kevätaurinko teettää! Oli valosaa jo aamukaheksalta eikä autoakkaan tarvinu pistää lämmitykseen. Kevät tullee jo!! Jess!!

Kuinka tärkeitä kaverit ja ystävät on sulle? Ootko semmonen ekstrovertti vai enemmän introvertti? Netistä löytyy huru mykke testejä, joilla voit testata ittes. oletko introvertti vai ekstrovertti
Voit testata sen vaikka heti tosta. Kerrohan sitte mullekki!



Kuntoplussan testin mukkaan mää oon introvertti mutta eiköhän meisä jokkaisesa oo vähän kumpaaki. Oon kuullu mainittavan sellasestaki ku ambivertti. Se on vertti noitten kahen vertin väliltä. Oikia mortti! Hehe, mortti ja vertti, tajusikko… Jännä juttu on se, että vielä kymmenisen vuotta sitten ku tein tollasen testin, se väitti mun olevan ekstrovertti… Oonko mää jotenki ressaantunu tai mökkiintyny sitten että kaipaan nykysin niin palijon ommaa rauhaa? Mene ja tiiä. Niinku viime viikonloppunaki, kerroinhan sulle ku mulla oli se vappaailta. Enpä lähteny kylille riekkuun enkä ees kysyny kettään kaveriksi. Olin vaan, saunoin, söin ja join ja nauraa rätkätin ihan keskenäni Puttouksen pöhölöille sketseille ja muuta semmosta sopivasti aivotonta huvia rankan työpäivän päälle. Ja viihyin mainiosti.



Mulle ystävät on kyllä tosi tärkeitä ♥. Kaipaan usiasti just semmosta kahen kesken-aikaa että saa oikein kunnolla rupatella. Niitä yön yli- ja kulttuurilomia, juu nou.. Ehtii kunnolla päivittää iliman että on lapsia ja ukkoja ja pyykkikasoja jalakoisa. En välitä niin kauheesti isoisa kaveriporukoisa pyörimisestä, vaikka joskus yläasteella semmostaki meininkiä oli.

Ootko aatellu kuka se ois sun paras ystävä? Vai onko aikusilla ennää semmosia, bestiksiä? Vai mitä ne on nykyään, BFF:iä ?! Ookko aatellu että ehkä se oot sinä ite! Monesti sitä vähättellee ihtiään ja aattelee itestään huonoja asioita. Olisikko semmosen kaveri joka kohtelis sua noin? Et varmaan! Elä sitte kohtele ittiäskään niin! Näin netisä yhen tosi osuvan tekstin. Siinä luki:
“I wish I was as fat as I was for the first time I thought I was fat”. Eli toivosin että oisin nyt yhtä tuhti mitä sillon ku ekan kerran aattelin olevani tuhti.



Kuvan nähtyäni rupesin oikein aatteleen asiaa. Oon monesti aiemminki huomannu, että katon kuviani eri asenteella ”ennen ja jäläkeen”. Parikymppisestä asti oon aatellu että oonpa kuvisa pömppömahanen, ruma, kauhia kaksoisleuka… ynnä muuta kamalaa. Että hyyyi miten musta saa vaan huonoja kuvia. Sitte ku niitä kattoo pari vuotta myöhemmin, sitä aattelee että eihän nuo nyt niin kammottavia ollukkaan ja ite asiasa olin aika näppärän näkönen mötkö. Paitsi nyt. Nyt en oo ku kauhee pömppömahanen ja ruma… hyi mikä kaksari… Melekonen kierre!
ENNEN=HUONOSTI NUKKUNU NYT=NÄTTI KU SIKA PIENENÄ!
Niin mitä jos! Alkasinki ajatella JO NYT  itestäni ja niistä kuvista positiivista. Ei tarkota nyt sitä että pitäis yhtäkkiä alakaa postaileen omia ”superhyviä” kuviansa pitkin somea, facet, instat ja muut täyteen... Eiku hei!, määpä laitanki kaikille kavereille joka päivä uuen kuvan itestäni vähän eri ilimeellä ja vähän eri asennosa. Ja teetän jonku megaison kuvasuurennoksen olohuoneen seinälle.. ja keittiöön! (makkarisa jo onki, nimittäin hääkuva) Sitte voisin tarjota kuviani vaikka kaupungin matkailumarkkinointipuolelle että tekisivät mun naamakuvasta isoja julisteita. Niitä vois laittaa kaupungille mainostamaan tapahtumia ja bussin kylykeen ja joka puhelintoloppaan jajajaja…

No joo, menipä taas. Mun pointti on se, että ole itselles ystävä. Jookos kookos ♥


Ja tämän herkullisen (juu, mun lautasella oli ja mun massuun meni) kakkukuvan välityksellä mää tahon toivottaa oikein aurinkoista ystävänpäivää !! 

KUVA SULLE, LEIVOS MULLE, REILU-KERHO



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ite oot mieltä?