Con mi

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuuu... uuu....

Holahola! Kyllä oli hyvät bataattiranskalaiset! Sen verran laiska oon etten muka viihtiny ite pilikkoa yhtä bataattia vaan ostin kaupasta valamiin pussin. Silti, namia. Lisäksi lohimurekepihvit, kaupan pakastealtaasta neki. En sitte ollenkaan jaksa potia huonua omatuntua siitä etten just ite kasvattanu ja pilikkonu niitä bataatteja, enkä onkinu ite sitä lohta. Uutuusranskikset tarttu mukkaan ku kävin pikaseen kaupassa hakemasa pinaattikeittua pienelle kuumepotilaalle. On kuulemma ainua mikä maistuu. Ja on se sitä syönykki pakettitolokulla. Pakastetuote seki. Kiersin siis kaikki pakastealtaat, mutta piin rapakuntosen käteni ruodusa enkä ostanu pätkis-tikkujätskiä, vaikka kuola alakoki uhkaavasti valua ja melekein maistoin suussa patukan.. sinä pervo! PÄTKISpatukan! ja jäätelön.. rapian suklaakuoren.. grrr...

Tää on ollu hyvä liikuntaviikko! Oon päässy raahautuun kolomena aamuna easylle ja yhtenä lenkkeileen hyväsä seurasa. Oon kohta ylikunnosa, muahhahhaa! Noo, viitsivitsi, niin kauan ku teen vähemmän ku zumbaohjusaikoina, ei oo vara huuella tollasia. Mutta kyllä oon ollu ruodusa ja hyvin on menny!

Tekis mieli "palakita" ihtesä illalla kuoharilla, mutta oon niin laiska etten jaksa lähtiä ostaan sitä (mutta juon kyllä jos tuot mulle!), tosin tuskin kannattaiskaan mässätä näin hyvin skarpatun viikon päälle. Yks lepopäivä liikunnasta täytyy kyllä tällä viikolla pittää ja ehkä sitä lepopäivän iltana vois vähän skoolatakki..
 

Säntäsin heti aamusta easylle koittaan saisko jumpalla virtaa päivään. Väsytti niin että tuntu pääsä lyövän ihan tyhyjää. Alakuun puolen tunnin RVP - ja huomenna peba kiittää - plus puoli tuntia EF danzan lattariohojelmaa. Uuuu… Lähin liikenteeseen liian vähillä evväillä, taisin hotkasta vain banskun lähtiesä? Väsytti, en muista. Eihän sillä palijoa jaksa, mutta tein sen mihin kykenin niisä olosuhteisa ja kaasutin sitte äkkiä kotia kunnon aamupalalle.

Aurinko paistaa niin komiasti jopa nuista issoista, likasista ikkunoista, että kevät alakaa väkisinki pyrkiä rintaan. Oonki tännään konmarittanu pölyjä pöyiltä ja lattioilta, sillä ne ei tee mua onnelliseksi eikä iloseksi. Vaan kiiltävät paikat tekkee! Tosin kauanpa seki ilo kestää ku on noita ihme sotkijoita talosa (perhe, määhän en sotke). Lupasin itelleni palakaksi siivouksesta kimpun keltasia tulppaaneja. Onneksi ne ei oo täälä niin hinnoisaan mitä Vaasasa (kuva viime postauksesa)….

Samalla konmari-ideologialla vois nakella pois kaikki laskut, vanahat sohovat, likapyykit, tiskit, kuntavaaliehokkaitten mainokset, huonot kengät, sekä uuen työvuorolistan.

Sen sijjaan conmeikä pittää kaiken mikä tekkee mut onnelliseksi. Viinipullot (täyet), lapset, hyvä ruoka, hyvä bluutuuttikaijutin, lasten tekemät askartelut (joita täälä on ympäri talua ja seiniä). Istuvat ja hyvännäköset vaatteet. Hätäsuklaajemma. Kuntosalin jäsenyys. Jopa kevätsiivous.

Kulttuuri- ja urheiluloma..

 

JA TAAS ON MAANANTAI

Nonni, sehä on maanantai ja aika alottaa uus, terveellisempi elämä. Taas. Saapä nähä montako kilua vielä tullee ennenkö rupian oikiasti pistään itteni taas ruotuun! Tai oonhan mää tavallaan ruovusa, syön tavallista, terveellistä ruokaa enkä herkuttele. Kovin palijon. Kai? Käyn parhaimmillaan viis kertaa viikosa jumpallaki. Ja silti, tää on vaan sitä kuntua ylläpitävää toimintaa. Se ei ennää riitä. Epäläskiytyminen vaatii kuria, järjestystä, ruotua, ärpäle! Tarvitaan vaan se motivaatio. Onko näkyny? Ei oo ainakaan täälä.

Viime viikonlopun kulttuuri- ja liikuntalomalla ystävän kans saatto mennä ihan pikkuriikkinen määrä lakusipsejä ja muita naksuja? Ja ehkä käytiin vähän vohvelilla ja kiinalaisesa ruokaryy… öhh ruokailemasa. Ja ehkä… mahollisesti… suattaapi olla että yhet piiikku piiikku lasilliset kuoharia maisteltiin.. ja saunakalijat… punkut.. valakkarit… suklaat… sorbetit… croissantit… No hyvä on, viikonloppu meni tunkiesa suuhun kaikkia mitä saunomiselta ja shoppailulta ehti! Vaan kävinpä myös tutustumasa Vaasan easyfittiin ja sielähän oli oikeinki mukava sali, tilava ja viiliäksi ilimastoitu! Sh’bam maistuki perjantai-iltapäivänä hjuvalle. Sitte palautusjuoman kans saunaan. Siitähän se ajatus sitten lähti..

Hommasin vast’ikkään uuet rillit ku eellisten ostamisesta oli jo menny yks viistoista vuotta. Piilareilla oon pällistelly, kunnes muutama viikko sitte sen Teräsniskan konsertin jäläkihuuruisa kävelin optikkoliikkeeseen. Sielä oli puoleen hintaan kehykset JA linssit niin lankesin. On sitä ennenki rapulahuuruisa ostettu vaikka ja mitä. Suosittelen vältteleen kaupungilla notkumista dagen efterinä jos sulla on samanlaisia taipumuksia! Kerran, kaauan kaauan sitten, ostettiin kaverin kans samanlaiset turkistakit. Onkohan vielä tallesa..

Määhän vetäsin uuet kakkulat päähän ja me rillipäät lähettiin esittään kultturelleja maalimankansalaisia Vaasan Kuntsille. Se on joskus hyvä tulla kaapista ja laatikosta ulos, öhh, siis tarkotan nyt mukavuusaluetta. Vaikka ihan mukavaa sielä Kuntsilla oli.

Sielä oli kaks näyttelyä, toinen Art Battle (vähän niinku Rap battle mutta taieteoksilla..) ja toinen, Suomi – Japani -näyttely. Joojoo, todellaki muistan vielä sen taiteilijan nimen...

Kai ne näyttelyoppaat viihyttää ihtiään tuolilla hilijaa istumisen lomasa neuvomalla just tämmösiä ”öö tuoko on taidetta, ööö onpa hienon värinen”-tyyppisiä tappauksia ja nauravat sitte hlökunnan sostiloisa miten meijän katseesta näki jo kauas tyhyjyyen ku yritti kertua mitä kaikkia eri ulottuvuuksia niisä eri taiteilijoitten töisä onkaan. Määki vaan nyökyttelin ja hymmyilin ja esitin älyttömän kiinnostunutta. Olis voinu luulla etten ossaa suomen kieltä lainkaan. Oliski pitäny sanua oppaalle vaan pari sannaa vaikka venäjäksi ja olla muuten hilijaa niin olis saanu olla rauhasa. Tosin ne pirulaiset saattaa osata palijonki kieliä. Sitte sitä vasta ois tyhymältä vaikuttanu.. Ystävä olis tietenki voinu tilanteen sattuesa pelastaa ja sanua että oon jäläkeenjääny enkä ymmärrä puhetta. Taiteesta puhumattakaan.

Siinä taieteosten seasa kävellesä kattelin ihastuneena rakennuksen kattohirsiä ja mietin miten ihanaa vanahaa arkkitehtuuria ja mitä kaikkia jännää sielä onkaan voinu aikojen kuluesa tapahtua. Kai se joku entisaikanen aitta oli.. Eli heinälato, öhöm, if juu nou wotai miin.. Ehkä olin tutustumasa väärään taiteen lajjiin? Olis kai pitäny vaan kontata kaupungilla talojen juuret ja tutkia vanahoja kivijalakoja, rautaportteja ja koristeita. No kai sitä sentään näytettiin älykkäiltä ku meilä oli lasit nokalla ja hilijaa tarkkaillen kulettiin? Sano että joo!!

Niin mää hommasin ne rillit ku olin sitä muutenki jo kauan suunnitellu. Alako olleen lehtien otsikot sen verta outoja että! Vai olikohan luetun ymmärtämisesä vikkaa.. Näin muutamia mainitakseni, yhesäki iltapäivälehen lööpisä luki aivan varmasti, että joku (Lenita tai Aira tms) on täynnä virtsaa! Niin että mitä täynnä?? Aai virtaa.. Ja voisin vaikka vannua että ku kattoo kolomosen säätiejotusta kymppiuutisista, siinä ei lue että säätutka vaan säälutka! Tai sitte se on jonku maikkarin työntekijän huumoria.

Ja kuule niin kävi että näin Vaasasa vuojen ekat kukkaset. Elä kysy mitä ne oli, jotaki valakosia. Tänne meille pohojoseen eka kukat tullee vasta aikasintaan äitienpäivänä. Ja neki monesti maljakkoon. Toukokuusaki on ollu vielä ussein lunta, isoimmat kasat ei nuin vaan sulakkaan.  Tiiäkkö nää että huhtikuu on jo tällä viikolla!?! Kohta pääsee pihalle tekkeen puroja ja hakkaan loput jäät ja lumikasat pienemmiksi ja toitottaa ne exodukseen!

Sitte saa taas alottaa jokakeväsen terassisuunnittelun (joka ei ikinä joha mihinkään). Kevväisin kaapit tullee siivottua ja ikkunat pestyä, roppa kiinteytettyä, juoksukunto kohotettua huippuusa sulilla asvalteilla, ruokavalio eheytettyä, vanahat lelut ja vaatteet hävitettyä, sauna pestyä, sekä koti sisustettua kevätkuosiin – ajatuksisa.

Kevät on mulle semmosta aikaa, että mieli juoksee roppaa nopiammin joka suuntaan ja sitä tekkee kauhiasti suunnitelmia joka päivälle, viikolle, kuukauelle. Ku on kiire! Kesä tullee!! Äskönki innostuin ja melekein varasin majotuksen (enpä kerro mistä citystä) synttäriviikonlopuksi, onhan mun 35-vuotisjuhlavuosi!

Sitte toppuuttelin ittiäni, älysin että siihehä on vielä viis kuukautta. Siihen mennesä ehtii alottaa vielä lähes parikymmentä maanantaina alakavaa uutta, terveellisempää elämää…

 

VAASASSA OLI PALJON HYVIÄ TARJOUKSIA!

Harrastuksiini kuuluvat ...

 

YKSI LEMPIHARRASTUKSISTANI

Uuuu, tulihan sitä lihaskipua! Parin päivän takanen RVP siis toimi. Reidet on ihan ookoo, mutta vatsalihakset ja pakarat todellaki huutaa sitä hoosiannaa ja Ave Mariaa ja kaikkia muitaki pyhimyksiä. Sopivasti vielä palas flunssaki, joten osasta lihaskipua en oo ihan varma onko virusperästä vai tota ite aiheutettua. Yskiminen sattuu makiasti vatsalihaksiin. Parin päivän päästä, kun lihakset on rauhottunu, meen ja veän saman setin kaks kertaa äkäsemmin! Niin että taas tuntuu!

Vaikka oonki tämmönen paksukainen, oon sentään ainaki omasta mielestäni liikunnallinen paksukainen. Uudet vaatteet mitä nettikaupoista kummasti mulle  itekseen (sattuuko sullekki?) ilimaantuu ja kauppareissulla mukkaan tarttuu on pääasiasa liikuntaan liittyvää settiä. Tokihan sieltä jotenki kummasti tarttuu mukkaan myös jäätelyä ja daCapoja, sekä oon nyt työttömänä vaan en toimettomana ollesani leiponukki taas reippahasti. Ja niitä leipomuksia ku joutuu syömäänki, ei riitä että vaan leipoo, tiiäkkö?...

Tein alakuviikosta toscapiirakan, vaan ku en ollu aivan täysin tyytyväinen makkuun niin piti tehä uus paremmalla reseptillä. Töisä oli parempi ohoje vaan ku en muistanu sitä ulukoa, piti tyytyä netin antimiin ja jotenki se kinuskikissan neuvomana vaan aina onnistuu parhaiten!

Hyvän toscapiirakan sallaisuus oon mun mielestä se, ettei tee sokerikakkupohojaa (vatkaa munat ja sokeri) vaan alottaa voin ja sokerin yhistämisellä. Kappas, tästähän onki tulosa herkkuperseblogi! Kun nyt kerran lähettiin kehumaan ja kuolaki alako valumaan, niin kerronpa että pätkisjätskiä saa nytten tikkumuovosa ja oli melekein parempaa ku siitä pahavipurkista kauhalla syötynä! (Syökkö muka ite jollain pikkulusikalla?) Ja sitte se classicin uus tumma suklaa-suolanen kinuski -puikko.. Uuuu.. Tiiät mitä tarkottaa ku mää sanon uuuu……

Mää oon nyt siis harrastellu leipomista. Ja nähtävästikki myös reippahasti syömistä.

Ku sulta kysytään sun harrastuksia, niin mitä vastaat? Onko harrastaminen semmosta mitä tekkee joka päivä tai joka viikko vai kelepaako listalle semmosetki mitä tekkee joka kuukausi tai joka vuosi? Jos vaikka harrastaa matkustelua, niin kuinka ussein pittää käyä matkalla että sitä voi sanua harrastukseksi? Ja kuinka kaukana pittää käyä? Vai pittääkö mainita että harrastaa just kotimaan matkailua? Jos matkailee kotimaasa, pittääkö kulukia jollaki tietyllä vehkeellä niinkö lentokonneella tai autolla vai käykö onnibussi tai juna?

Jos onnibussit lasketaan niin mää harrastan matkailua muutaman kerran vuojesa. Kolome vuotta sitte en käyny yhtikäs missään, mutta nyt ollaan otettu oikein tavaksi kamujen kans lähtiä johonki tai jos kamu assuu kauempana, treffata jossain.

Harrastan mää sitte sitä easylla ja lenkillä käyntiäki, vaikken niin tavotteellisesti. Tai kuvittelen tavottelevani painonpuotusta, mutta kylymä tosiasia näyttää olevan että paino vaan nousee ja kaksari kasvaa! Laihuttamisesa 80% vaikuttaa se mitä pistät suuhun ja vähemmän se miten monta kertaa viikosa käyt pumpeisa ja jumpisa, juu, valitettavasti näin. Kyllä mää silti nautin liikunnasta ja tarvin sitä, vaikken sillä saakkaan itteäni timmiksi ku veän sitte vastapainoksi (nähtävästi liikaa) pikku makupaloja.

Mun mielestä aika ei mee hukkaan jos siitä nauttii. Oli muut mitä mieltä tahansa! Ja muutha on aina jotaki mieltä sun asioista, eikö!? Aikaa ei oo hukattavaksi, niin kerta, ne sannoo. Miten sitä vois käyttää ajan mahollisimman hyvin hyväksi, ettei sitä menis hukkaan? Että oisit mahollisimman tuottelias, hyväksi muille, yhteiskuntakeleponen. Ettet olis aikaansaamaton ja laiska. Hyi, työtön ja laiska. Mikä pahinta, lihava työtön, hyi! Työttömältä on rentoutuminen kielletty ku se ei tarvi rentoutumista ku sillä ei oo ressiä eikä muuta tekemistä ku olla laiska. Rentoutuminen on aina joltaki muulta pois. Sulla on missio suorittaa niin kotona, työelämäsä, kuin yhteiskunnasa ja sun pittää suorittaa tauotta. Onko nykyään ees lupa harrastaa jotaki mistä tullee hyvä mieli itelle vaikka sei ois kauhian tuotteliasta, aikaansaavaa tai tavotteellista?

Tulleehan niistä mun suorittamista lukusista neulomisoperaatioista ainaki hyvä mieli mulle ja toivottavasti neulomuksen saajallekki. Ja tulleehan niistä omista leipomuksista otettua kuolaa tiruttavia kuviaki muittenki iloksi, tosin näkkyy ne pelastusrenkaana vyötärölläki. Mutta mitä hyötyä espanjan opiskelusta ois jos en aio käyttää sitä esmes työsä tai alakaa jatkuvasti rampata Espanjasa? Ku alotin espanjantunneila käynnin, yks kaveri kysy multa sitä. Että miksi, mitä hyötyä siitä on sulle? Hämmennyin. Ööö, hyötyä? No voinhan tarvita sitä joskus työn puolesta jos työpaikalle tullee hispaanoja tai jos pääsen taas käymään Espanjasa, selittelin. En niinkö voinu vaan sanoa että ku tykkään siitä kielestä ja ihan huvikseni haluan ilostuttaa ittiäni?

Mietikkö sää koskaan tämmösiä vai oonko jotenki kukkuu? Tulleeko huono omatunto, jos rentoutuu, pysähtyy hetkeksi miettiin asioita tai viettää aikaa ihimis(t)en kans ja nauttii siitä? Sen täytyy olla joltaki pois? Täh?

No on mun mielestä yks juttu ihan tarpeetonta. Nokkahuilun soittaminen! Voikko väittää muka vastaan? Nokkahuilun tarpeellisuus asteikolla yhestä kymppiin? Miinus viis! Nytkö heti joku huilumussiikin ystävä pahotti mielensä. No kova homma! Ainua tarpeellinen tappaus elämäsä ku tarvis nokkahuilua, olis ehkä seuraavanlainen. Ja hei!, kuinka todennäkönen?!

Isiksen sotilas kidnappaa sut ja uhkaa räjjäyttää koko Suomen ja pohojoismaat ja Etelä-Amerikan ja ainua keino päästä vappaaksi ja pelastaa maalima on soittaa nokkahuilulla ukkonooa. En keksi mittään muuta syytä miksi pitäs soittaa nokkahuilua kotona, koulusa tai missään muuallakaan. Ellei satu sen ääntä rakastamaan..

Määpä lähen tästä nyt harrastaan arvaappa mitä!! Kivvaa viikonloppua sullekkii ja harrastappa menemään mitä ikinä tahot!

Menikö niinku Strömsöösä?

KYLLÄPÄ HEITÄ NAURATTAA!

Minä oon yks onnellisista. Kerroin sulle viime postauksesa että voitin Vaasan matkailun järjestämäsä arvonnasa jotaki. Ja että uskon (ja sääki uskoit) että se on todnäk rantatontti tai jotaki muuta hienoa. Tänä aamuna hiippailin postilaatikolle. En hiippaillu siksi, että sinne pitäs mennä jotenki sallaa tai hilijaa vaan siksi ku oli niin sanotusti jäätävän liukasta ja mulla oli reinot jalasa. Avasin lukollisen postilaatikon tärisevin käsin, jokohan sielä olis mukavaa postia?! Ja sielä se oli, mainospostin ja laskujen seasa, iso paksu valakonen kirjekuori varustettuna mun nimellä ja Vaasa Vasa -logolla. Jo alako rummut päristä mielesä ”töttöröröö rö röö”, äkkiä kirje auki!! Hiippailin takasin sisälle postien kans ja yhä tärisevin käsin aloin avata kirjekuorta. Huhui..

Menikö niinku Strömsöösä? Ei.

Ei tullu rantatonttia, ei kaupungin avvainta. Ei kutsua kaupungin kunniajäseneksi, ei kultakellua. Ei shamppanjaa, misä lilluu seasa kultahippuja. Ei vuosijäsenyyttä golffiklubille. Ei kallista disainia, marimekkua, iittalaa eikä arabiaa. Ei mittään oikiasti arvokasta. 

Kuoresta löyty sydämen muotonen heijastin ja joku kirja ajatuksella ”jos asusit täälä olisit onnellisempi”. Ois ees ollu jotaki (Eero) Aarniota, Aaltoa tai Hilfigeriä vaan ei. Oli heijastin josa lukkee sun Vaasa!! Miten niin mun? Misä todisteet? Ne sai hirviästi arvokasta tietoa ku mää vastasin niitten matkailuaiheiseen kyselyyn ja tuommoset sitte lähettävät. Enkä mää ees ikinä voita arvonnassa paitsi nyt. Mut arvottiin kaikkien niitten osallistujien joukosta ja kerranki voitin! Ja sain heijastimen.

 

TÄMMÖSEN MÄÄ OON AINA HALUNNU !

Taijan alakaa pessimistiksi ku ne ei kuulemma pety. Ja lähetän kyllä niille kostoksi jonku kuivan teoksen mun kotikaupungista. Tai jospa vien sen ihan henkilökohtasesti, ku kerta oon menosa Vaasaan tulevana viikonloppuna! Ehotuksia, mikä olis kuivimpia tuomisia ikinä? Ystävälleni, jonka tappaan (murretta hei!) Vaasasa, vien tuomisiksi niitä ehania salty liquorice-sipsejä, ku sei niitä omalta kylältään saa.

Asiasta niiiin masentuneena painelin easylle. Meinasin jäähä sohovalle kutomaan, mutta jotenki piti päästä muuten purkamaan negatiivista energiaa. Otin pitkästä aikaa virtuaaliohojelmalistasta äR Vee Peen. Tiiäthän nää mikä se on. Joo niin mää aattelinki. Ja kyllä sen puolituntisen jäläkeen huusi hoosiannaa niin mun ärrät, peet kuin veeki! Että kannatti! Siihen päälle puoli tuntia uuuu-lattareita (tuo uuuu tuosa oli mun ulinaa, kuvvaa sitä miten ehanaa se on) ja pehemiä olo oli saavutettu! Lantio löysty letkiäksi, jalat tärisee kivasti lihasrääkistä. Viimestään kahentoista tunnin päästä alakaa vattalihaksiin ja pakaroihin sattua niin maan perkaleesti. Sillon tietää teheneensä jotaki. Aijjettä mää ootan sitä tunnetta, uuuuu!

Vaan tiiäkkö nää että ihan kohta on huhtikuu! Ens viikolla jo! Kohta nuo kaikki jäät ja mustuneet lumikasat sullaa pois ja meilä on taas tiet ja nurmikot! Sula kasitie millä kaasuttaa menemään vasta pestyllä pikku mastalla aurinkolasit pääsä hyviä lattariralleja kuunnellen. Eikä ennää oo ympäri vuorokauen niin pimiää että pitäs käyttää heijastinta. Vaasa-heijastinta. Olisivat ees lähettäneet huomioliivin…

Rakkauden hedelmiä

ERILAISIA RAKKAUDEN HEDELMIÄ...

Uus viikko, ei kujeita. Oon ajatellu tosi palijon liikkumista. Lenkkeilyä, jumppaamista, lihaskuntojuttuja, tanssimista, kaikenlaista. Ajatellu. En juurikaan toteuttanu käytännössä.

Perjantain saldo kuluneelta viikolta on sata ajateltua jumppaa ja yks oikeasti suoritettu, vajaan tunnin mittanen aamulenkki ja yks pikku säbämi easyllä. Sen kummempia en oo saanu aikaseksi vaikka maistuhan ne säbämit hyvälle puolentoista viikon flunssatauon jäläkeen! Kuin myös aivan mahtavasa, tuulemattomasa (harvinaisuus täälä merenrannalla!!), aurinkoisesa sääsä suoritettu reipas ittensä lenkittäminen, joka pani posket punottaan ihanasti! Lenkin jäläkeen oli olo niinku omenalla; posket punasena ja ...ai kamala… no ei ookkaan… (siemenet sisäsä).

Liikunnan ajattelemisen lisäksi mää oon istunu tosi palijon. Oon siis ollu aivan puhas sohovaperuna! Oon tuijottanu tietokonetta erilaisten jännien juttujen (salaisuus vielä) merkeisä sekä istunu ja kutonu sormet ruvella. Tällä viikolla oon saanu valamiiksi yhet aikusten sukat, yhet sukat kummitytylle, sekä väkertäny elämäní ensimmäiset tumput! Niistäki piti tulla alun alakaen sukat, mutta kaikki ei mennykkään ihan niinkö Strömsöösä.. Mutta hyvät tumput tuli!

 Muutaman tunnin kävin istumasa hiusmallinaki, se oli mukavaa! Enkö voikki nyt lisätä mun cv:een ”tehnyt satunnaisia mallintöitä”? !

Ja arvaa mitä!! Voitin Vaasan kaupungin järjestämäsä kilipailusa palakinnon, jee!! En tiiä vielä minkä, mutta jee!! Nyt vaan ootellaan tulleeko postisa mulle kaupungin avvain vaiko paperit millä saan lunastaa rantatontin! (Plää, se on kuitenki vaan joku kynä)

Siinäpä se viikko sitte vierähtiki, perseellään istuesa.

Sievällä pyllylläni istuesani oon myös kolunnu täyteenammuttua sähköpostiani. Varsinki roskapostin puolella on ollu taas vaikka ja mitä. Ärsyttäviä sähköposteja! ”Vielä pääset mukaan helppoon ruokaremonttin”. Pyh. Heleppoa siinä on ainaki se, että saa rahhaa menemään, mutta mikä estäis käden menemisen suuhun? Olisko josaki sitte vaikeita ruokaremppoja tarjolla? Alakasko joku ees sellaseen? Rempat ruukaa olla vaikeita jos on palijon rempattavaa, oli kyse sitte ruokatottumuksista tai talosta.

Roskis on puolillaan mainoksia eri firmoilta, jotka kuulostaa samalta ku oikiat. Kuten k-citymart eikä k-citymarket. Mikä lie petkuhuiputusjuttu. Ja semmoselta ku suuri käsiyö. En ees oo uskaltanu avata! Mistä tiiät mitä suuri KÄSIYÖ pittää sisällään?.. Aikusten käsitöitä ehkä?... Tumputusta…

Näinä lussakorttien ja poonusjärjestelmien luvattuna aikana, vaikka kokisit muistinmenetyksen, saat jo pelekästään niista lähteistä tiejot mitä ruukaat syyä ja misä paikoisa käyä. Niillä on kaikki tieto susta! Ja tiiäthännää ku kattelet netistä vaikka blendereitä tai hotelliöitä rakkaalle joululahajaksi, alakaa vastaavia  mainoksia tunkia joka paikasta, veispuukisa ja nettiselaimia avatesa.

Kaikki tiejot sun (netti)liikkeistä imetään talteen ja yritetään hyötyä niistä. Jostain oon joskus antanu itelleni kertua, että joku nainen oli alakanu saamaan vauvatarvikemainoksia ennenkö ees tiesi olevasa raskaana. Se oli ostanu jotaki normaalista poikkiavaa tuotetta koo-taijostainkaupasta ja konneet älykkäästi päätteli niitten olevan alakuraskauven himoja.

Mulle tullee tarjouksia ylleensä käsityö- ym peruslehiltä vaan nyt, kuopuksen ollesa seittemän, tuliki yhtäkkiä roskapostiin vauvalehen mainos. Woot?? JA facesa pukkaa koko ajan ehotuksia eri vauvaryhymistä. Kelan mainos vauva-ajan tuista hyppäs just silimille! Ei jugernau!! Tietääkö ne jottain mitä mää en? Jos mää oon pamahtanu paksuksi vaikka pyhästä hengestä! Vai onko tää joku hallituksen salanen juoni syöttää ihimisille ajatusta lissääntymisestä?

Aloin kuumeisesti (ei vauvakuumeisesti) miettiä, oonko esmes ettiny jotaki sukulaisvauvalle netistä, kun mua nuin ahistellaan, mutta en vaan keksi mittään! Pakko kai mun nyt on uskoa että sitä ollaan pieniin päin, ilosta yllätystä tulosa, pullat uunisa. Sen mitä mää oon ymmärtäny ihimisbiologiasta ja oman kokemukseni perusteela oppinu, mun kyllä ei pitäs olla paksuna, mutta mikäpä minä oon vastaan väittämään ku netti tietää sen paremmin!

Onhan  mua kyllä huipannu aika ussein viime aikoina, mutta aattelin sen johtuvan tukkosesta kärsästä ja/tai armottoman kutomisputken aiheuttamasta niska-hartiajumista. Väsyttäny on kovasti, mutta se on kai jotaki kausiluonteista kevättyyppistä väsyä? Ja onhan tuo masuki kasvanu, mutta oon kyllä syöny suklaataki taas ihan liikaa! Silti, mikä minä oon sanomaan, että se olis vaan läskiä? Semmosia mainoksia tullu viime aikoina, että jos mulla ois teini-ikänen tyttö niin oisin jo tosi huolestunu! Nyt kummää oon talon ainua naispuolinen henkilö, ne mainokset voi olla kohennettu vaan mulle, kääk! Hui kamala, sanon minä! Mitä se tuommonen vauvajuttuilla ahistelu oikein on olevinnaan?? Onneksi alkosa ei oo samanlaista kanta-asiakasjärjestelmää ku ruokakaupoisa, muuten tulis varmaan jatkuvalla syötöllä meilejä A-klinikalta ja maksakirroosiyhistykseltä!

Että perjantaita vaan sullekki ja tarkistappa mitä mainoksia ite saat! Saatat olla loman tarpeesa, raskaana, sinkku tai jotain ihan muuta!

Kuukaaa pelkäää mustaaaasilmääää

MITTASIN KAINALOSTA, EN MUUALTA

Hääätshiuuu!! Aivastin niin kovvaa, että lumet tippu katolta. Tai ainaki ne tippu heti mun aivastuksen jäläkeen. Vielä ei oo murtunu kylykiluita eikä muita, vaikka oonki ahkerasti aivastellu.
 

Pläääääh!! Viime postauksesa sitä muka otettiin niin rennosti ja vietettiin taas lepposaa sunnuntaipäivää. Ja päätettiin siirtää jumppailut alakavan viikon vappaapäiville ku on sitä aikaa ja virtaa. Ketut! Maanantai-aamuna heräsin viiltävään kurkkukippuun ja siitä asti oon taistellu päänsäryn, yrittelevän kuumeilun (on lämpöä, ei oo lämpöä, on lämpöä..) ja välillä tukkosen, välillä valuvan, välillä tukkosen valuvan kärsän kans. Olo on ollu niin karsea, että ihmettelen miten tää viikko meni näinki nopiasti. Töisä oon kuitenki kittuuttanu, ku ei sitä ny kehtaa jäähä saikulle ku ei oo ku kolome päivää töitä eikä ees kuumetta.. Ja sielä näyttäs kaikki muukki olevan samasa tauisa. Ehkä mää sainki sen sieltä, hmm.
 

No mutta olipa sielä mukavaki ullatuuus oottelemasa ku yks miespuolinen (toinen kahesta) työtoveri oli tuonu jokaselle meille akkoille ruusun naistenpäivän kunniaksi. Aa että, kiitos! Myöhästyneet naistenpäivätoivotukset sullekkii!!
 

Teki mieli kauhiasti käyä easyllä iltavuoron jäläkeen, mutta sitte aivastin ja muistin että ainii oonki kipeä. Ei sitte. Aloin taas tehä pyhiä luppauksia. Ennää en rötkötä yhtään turhaa välipäivää jos vaan oon terve eikä oo rapulaa! Meen niin lujjaa säbämiin ja lattaritunnille ja podipalanseen että hippulat vinkuu! Mitkä ikinä ne hippulat sitte onki. Ja miksi ikinä ne vinkuu. Miksi nuin ees sanotaan, mikä järki siinä on? Kaikkia tyhymiä sanontoja sitä onki. Niinku esmes "kiertää ku kissa kuumaa puuroa". Anteeks mitä? Kissanomistajat hoi, kertokaapa tekkeekö ne teijän mirrit niin?
 

Toisenki puuroaiheisen tiiän (onkohan niitä enemmänki??). Semmosen ku
 "tykkää niinku hullu puurosta". Siis woooot? Olis ehkä pitäny kysyä viime viikonloppuna siltä luultavasti-skitsolta henkilöltä että tykkääkö se puurosta. Kerroinko sulle siitä?
 

Tämä nuori naisihiminen tuli pöytään, misä juttelin ystäväni kans ja alko kysellä ollaanko lesboja. Siis ihan vaan siinä juteltiin ja naurettiin ja tää tuli kyseleen semmosia. No otin huumorilla mutta kielsin kuitenki. Sitte hän alko väittää että kyllä me ollaan lepsuja. Jaaha. Kuulemma vaan ite kielletään tosiasia. Ookoo.. Eikä hänellä kuulemma oo mittään lepakoita vastaan (ei mullakaan ole vaan tietääkseni en ite oo).

Sitten vasta alko mielenkiintoset jutut. Hän rupes kyseleen kaikenlaista kuten mitä mieltä jumala on siitä että mää tanssin. Aikamme siinä yritettiin molemmat vastailla, hämmentyneenä, välillä miettien onko kyse piilokamerasta vai mistä, kunnes hän vaan rupes tuijottaan mua. Hän ei näyttäny siltä että olis ottanu liikaa kuppia, eikä silimät seissy pääsä niinku narkilla. E-ei, tämä se oli eri pelottavan näkönen emäntä. Mustaksi maalatut silimät tiukasti minnuun liimattuna, todella keskittyny ja vihanen ilime naamalla, hän vaan tuijotti. Ei puhunu ennää mittään, vaan tuijotti. Siinä vaiheesa alako niinku ihan pikkusen pelottaa ja livettiin helekkarin äkkiä paikalta. 

Mitä sää oisit tehny? Olisikko ite livenny paikalta? Vai olisko sulla ollu jotaki työkaluja toimia tilanteesa? Mun vaisto sano, että nyt kannattaa hilipasta paarin toiseen nurkkaan ja äkkiä! Tiiä sitte jäikö se siihen valomerkkiin asti tai ottiko toisen tuijotuksen kohteen. En jääny katteleen olisko se syöny mut vai kuristanu. Vaikka olis vaan tuijottanu, se oli jo tarpeeksi karmivaa. Hupsista saatana, semmonen tappaus se.  Se näytti olevan subwaysa syömäsä myöhemmin joten pitäskö tuo sanonta muuttaa muotoon "tykkää niinku skitso subista".
 

Mutta nyt mun pittää joutua levähtään että toivun tästä. Sillä sitte pääsen sinne jumppaan ja ulos lumitöihin ja yks ihana reissuki jo kolokuttelee ovella...... Aurinkoista talavipäivää sulle !!

pee ässs. Mulla on vähän paino puonnu. Ehkä ei tuu syötyä kipiänä niin palijon, tai sitte aineenvaihunta hyrrää kovempaa ku vuoroin palelee ja vuoroin on hiki. Jotaki positiivista täsäki flunssasa!

Because I'm worth it !

ELÄMÄ ON VALINTOJA

No nyt on ranne kipiä. Vaikken oo teheny mittään enkä ees töskäilly mittään rentoutumisiltana perjantaina. En oo liukastellu enkä kipannu liikaa kuppia. Se on varmaan rasittunu sammaa tahtia mun mielen kans, jotaki työperäistä kulumaa. Muuten kyllä on ollu loistava viikonloppu, aa että! Tapahtumarikas ja hauska ystävän kans vietetty toellinen extempore-irtiotto! 

Extempore-reissut täsä iäsä ja elämäntilanteesa tarkottaa siis etukätteen suunnittelematonta, nopialla aikataululla tehtyä päätöstä painua karkuun arjen ressiä - aikasintaan kolomen päivän kuluttua. Nuorempana puhuttiin tunneista tai jopa minnuuteista, nyt ex tempore käsittää viikkoja taikka päiviä. Tuttu tunne? Tuttu tilanne? Eikoo aika impulsiivista nyt tolleen vaan päättää lähtiä muutaman päivän päästä kylille rentoutuun iliman että ensin kysytään luppaa lapsilta ja ukkoilta ja anopeilta ja jätetään ihan toisarvosiksi perheen kesken vietettävä aika ja kaikki ne kotityöt mitä ois ehtiny sinä aikana tekemään! Puhumattakaan siitä, kuinka hirvittäviä summia rahhaa kulluu bensoihin, hotelliin, pääsylippuihin, narikoihin, ruokiin, juomiin ja rapulasa tehtyihin ostoksiin. Eikoo vastuutonta toimintaa!   

Määpä kerron ihan lyhyesti pääpiirteittäin mitä tehtiin. Voit sitte ottaa mut varottavana esimerkkinä ja olla viisaampana alakamatta tämmösiin hurjuuksiin.

Eksyiltiin vähän autolla isolla kirkolla, liian huonosti suunniteltu matkareitti. Nähtiin JVG. Tai ystäväni näki ku he seisovat respasa meijän vieresä. Enkä mää ees tajunnu vasta ku myöhemmin koska olin nälästä tollon koppina, muutenhan mun olis vähintäänki pitäny alakaa a)kirkua b)hypätä hajareisin niitten sylliin c)vaatia selffieitä ja nimmareita d)heitellä pikkuhousuja niitten päälle e)kirkua lissää!! 

Jos mut tunnet niin tiiät että tuo oli vitsi, mää olen oikiasti niin cool etten palijon julkkiksia pokkuroi. Varsinki jos en ees huomaa niitä.. 

Sittehä meijän iltaan kuulu kuoharia ja puhasta nautintoa ku kuultiin upiaakin upiampi Suvi Teräsniskan keikka (sen sentään tajusin ku olin saanu ruokaa), tavattiin pelottava (tod.näk.) skitsofreenikko ja monenlaista muuta mieleenpainuvaa asiaa. Voijaan sanua, että luotiin muistoja! On sitte kiikkutuolisa mitä muistella! Viikon päästä siis, ku arki on jo painanu taas leuan rintaan ja verenpaineen kattoon ja sitä vaan istuu kiikkumasa heijaten itteään eestakasin ja hokemasa itelleen "kaikki on hyvin, sää selviät tästä, kaikki on hyvin....."

Nyt sulla oliski kovasti hommaa tsempata mut liikenteeseen! Liian laiska sunnuntai muuten tulosa. Oon kyllä nukkunu autuaasti, ettei siitä oo kiinni. Laitoin jumppavaatteet aamuksi valmiiksi, mutta ku nousin yheltätoista sängystä, meninki sohovalle vielä tunniksi jatkaan unia. Lapset oli lomanvietosa vielä ja ukko nukku yövuoron jäliltä, niin mää laiskistuin ku ei ollu mikkään pakko nousta. Sitte ku viimein nousin sohovan pohojalta, kävin vaan hakemasa kahavia ja eilen leipomaani jauheliha-tonnifisu-salami-tommaattipitsaa ja painuin niitten kans syvemmälle sohovan uumeniin. Hautauduin karvaviltin syvvyyksiin (ja ei, vaikka niin aattelitki, karvaviltti EI ollu mikkään pervo metafora) ja kattoin toisen silimän raosta nauhalta voicea ja noin viikon uutisia. Ikkunasta tunki kauhiasti ihania, kirkkaita auringonsätteitä sisälle ja aloin tuntia itteni vieläki väsyneemmäksi ja laiskemmaksi ku en saanu ittiäni lähtemään ees ulos. Nyt oottelen lapsia jokka kohta kotiutuu viikonlopun reissuiltaan ja suunnittelen että lähen kyllä jumpalle sitte ku ne mennee nukkuun. Illalla saa jumppailla easylla ilman ruuhkia, enkä nyt jaksa ihimisiä. Että viihtisikkö nyt vähän jeesata ja tsempata pliide vaimitensenuorisonysannoo eli VMSNNS?!!

Mikä siinä on kun sitä pittää tuntia huonoa ommaatuntua siitäki että lötköttää tai nukkuu jos kerran väsyttää ja on siihen mahollisuus? Miksi aina pitää (<- Aina Inkeri Ankeisen äänellä) olla energinen ja sosiaalinennnnnnnnn???

 
Huomenna alakaa kymppiviikko joka on meijän kylymän pohojosen ihimisten lomaviikko (ainaki lapsilla). Tiejosa ois kolome työpäivää ja ainaki kova halu käyä niitten välisä lenkkeilemäsä, tanssimasa ja hikkoilemasa! 

Ehkä mää sitte kuitenki jään tähän sohovalle kerta et ehtiny soittaan mulle ja raahaan lenkille tai jumpalle ja muutenki koska mää voin. Ens viikolla sitte liikun ja iloitsen siitä. Koska mää voin!
Päätän raporttini sohovan pohojalta tähän. Toivottavasti sää oot ollu reippaampi ku minä tai saanu rentoutua ihanasti tai mitä ikinä halusitkaan tehä!

KUPPI KAHAVIA, KIITOS !

p.s.

Viikon rennoin vinkki:
Laiskottaako ja ärsyttääkö lumityöt? Älä ressaa, tee niinku minä. Aja autolla ees taas niin äkkiä on piha tampattu. Jos lumi on oikein nuoskaista, pyörittele tai pakota joku muu pyöritteleen siitä lumipalloja. Lapset saa ylleensä tekemään sen helepoiten. Jos joutuu lahajomaan, lapsille riittää karkki. Edullista ja heleppoa!

Viikonlopun deja vu

ETIÄINEN VAI DEJA VU ?

Mitämitämitä?? Mun eellisesä postauksesa jakama juutuupivideo on poistettu sieltä tuupista! No, jos et kuule sitä muualta niin tuu meille kuunteleen nauhalta! Mää en poista sitä ikkään. Aa että miten kaunista ♥ Mitä sulle kuuluu? Ookko kevätlomailllu? Teheny lumitöitä? Hiihtäny? Jumpannu?

Mulle tuli kuule äskön deja vu eli meijän murteela desavuu!! Hörpin aamukahavia ja vain sisältä päin pestyistä ikkunoista yritti tunkeutua sissään auringonsätteitä. Luin netistä ilta-jonku sivua ja avasin uutisen kadonneesta perheestä. Ja sillon tuli tunne, että tän oon eläny ennenki. Hui, katuaakohan perheitä usseinki? Vai oliko tää tunne vaan taas semmonen aivojen ihime temppu? Sanonpa, että tosi hämmentävä tunne on. Heti piti kattua vikipediasta että mistä tuommonen johtuu. Sillä vikipediahan on lähteistä varmin ja luotetuin koska kuka vaan voi lisätä tärkeän know how:nsa sinne...
 

No, vikipedia heti kerto, että eipä hättää. Sen tietojen mukkaan usseimmiten koulutetut, korkiasa sosioekonomisesa asemasa elävät, palijon matkustelevat immeiset kuvittellee tuommosia. Eikö työtön ravintolakeittiön extratyöntekijä ookki just sellanen? No ei sitte, mutta on mulla AMK-tutkintoki niin kai oon sitte koulutettu. Ainaki sisäsiisti. Ja ruukaan melekeen joka kuukausi matkustella ainaki kuuenkymmenen kilometrin päähän! Eikö se nyt ookki meleko reissaamista jos jotaki? Stressiki vaikuttaa desavuitten ilimaantumiseen ja eikö jokku juopottelekki jos ovat kauhian ressaantuneita.. en minä! Jos oot kauhian kiireinen kaikesta matkustelusta ja ajatustyöstä ja stressaantunu ja koulutuksen tuoma tieto on lisänny tuskaa niin varmaan juot enempi ja alat sitte näkkeen niitä desavuita?!

Liekkö asiasa yhtymäkohtia tutkimukseen, mikä sano että korkiammin koulutetut naisihimiset ruukaa ottaa viiniä enempi? Sillai kai niitä harhojaki alakaa ilimaantua ku palijon juopottellee..  Tai eihän sitä juopotteluksi ruukata aina sanua. Sosiaalisesta luokasta riippuen sitä sanotaan esmes juopotteluksi (työttömät keski-ikäset miehet), tissutteluksi (työssäkäyvät, karavaanarit, sohovaperunat), rentoutumiseksi (perheenäitit), tai kännäämiseksi (teinit jotka juo yhen kolomospullon). Minäpä sanonki että aion tänä iltana  rentoutua ystävän seurasa ja ihan vaan kulttuurielämyksen (livemusaa) sivusa napata semmoset seitinohuet kotirouvankaatokännit. Mulla on virallinen lupa iteltäni, ku olin heti aamukahavin ja desavuun jäläkeen niin reipas, että painelin iisille ja paukuttelin menemään 45 minsan säbämin lisäksi vielä puolen tunnin lattariohojelmanki. Ja taas voi sanua että aa että!

Hmm, tästä taitaa olla kovvaa vauhtia tulosa ”rentoutumis”-blogi. En oo palijoa laihutellu viime aikoina. Paisunu ja turvonnu vaan. Kohta et ennää tunnista mua!

Mutta eihän se sitä sano etten vois kirjottaa laihutusblogia?! Olemma ennenki todennu että blogin kirjottaminenhan loppuis jos heti laihtusin tavotepainoon ja pysysin vaan reippaasti siinä. Kuinka tyyyylsääää.. On mulla muutaki elämää, hih.

Joo vaan nyt pittää joutua kynsiä lakkaamaan ja kahteleen kamppeita, että ehtii illaksi kylille rentoutuun. Rai-rai-railakasta viikonloppua sullekki kamu!

VARMA TIETO TÄLTÄ VIIKONLOPULTA