Powered By Blogger

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Because I'm worth it !

ELÄMÄ ON VALINTOJA


No nyt on ranne kipiä. Vaikken oo teheny mittään enkä ees töskäilly mittään rentoutumisiltana perjantaina. En oo liukastellu enkä kipannu liikaa kuppia. Se on varmaan rasittunu sammaa tahtia mun mielen kans, jotaki työperäistä kulumaa. Muuten kyllä on ollu loistava viikonloppu, aa että! Tapahtumarikas ja hauska ystävän kans vietetty toellinen extempore-irtiotto! 


Extempore-reissut täsä iäsä ja elämäntilanteesa tarkottaa siis etukätteen suunnittelematonta, nopialla aikataululla tehtyä päätöstä painua karkuun arjen ressiä - aikasintaan kolomen päivän kuluttua. Nuorempana puhuttiin tunneista tai jopa minnuuteista, nyt ex tempore käsittää viikkoja taikka päiviä. Tuttu tunne? Tuttu tilanne? Eikoo aika impulsiivista nyt tolleen vaan päättää lähtiä muutaman päivän päästä kylille rentoutuun iliman että ensin kysytään luppaa lapsilta ja ukkoilta ja anopeilta ja jätetään ihan toisarvosiksi perheen kesken vietettävä aika ja kaikki ne kotityöt mitä ois ehtiny sinä aikana tekemään! Puhumattakaan siitä, kuinka hirvittäviä summia rahhaa kulluu bensoihin, hotelliin, pääsylippuihin, narikoihin, ruokiin, juomiin ja rapulasa tehtyihin ostoksiin. Eikoo vastuutonta toimintaa!   


Määpä kerron ihan lyhyesti pääpiirteittäin mitä tehtiin. Voit sitte ottaa mut varottavana esimerkkinä ja olla viisaampana alakamatta tämmösiin hurjuuksiin.


Eksyiltiin vähän autolla isolla kirkolla, liian huonosti suunniteltu matkareitti. Nähtiin JVG. Tai ystäväni näki ku he seisovat respasa meijän vieresä. Enkä mää ees tajunnu vasta ku myöhemmin koska olin nälästä tollon koppina, muutenhan mun olis vähintäänki pitäny alakaa a)kirkua b)hypätä hajareisin niitten sylliin c)vaatia selffieitä ja nimmareita d)heitellä pikkuhousuja niitten päälle e)kirkua lissää!! 

Jos mut tunnet niin tiiät että tuo oli vitsi, mää olen oikiasti niin cool etten palijon julkkiksia pokkuroi. Varsinki jos en ees huomaa niitä.. 


Sittehä meijän iltaan kuulu kuoharia ja puhasta nautintoa ku kuultiin upiaakin upiampi Suvi Teräsniskan keikka (sen sentään tajusin ku olin saanu ruokaa), tavattiin pelottava (tod.näk.) skitsofreenikko ja monenlaista muuta mieleenpainuvaa asiaa. Voijaan sanua, että luotiin muistoja! On sitte kiikkutuolisa mitä muistella! Viikon päästä siis, ku arki on jo painanu taas leuan rintaan ja verenpaineen kattoon ja sitä vaan istuu kiikkumasa heijaten itteään eestakasin ja hokemasa itelleen "kaikki on hyvin, sää selviät tästä, kaikki on hyvin....."


Nyt sulla oliski kovasti hommaa tsempata mut liikenteeseen! Liian laiska sunnuntai muuten tulosa. Oon kyllä nukkunu autuaasti, ettei siitä oo kiinni. Laitoin jumppavaatteet aamuksi valmiiksi, mutta ku nousin yheltätoista sängystä, meninki sohovalle vielä tunniksi jatkaan unia. Lapset oli lomanvietosa vielä ja ukko nukku yövuoron jäliltä, niin mää laiskistuin ku ei ollu mikkään pakko nousta. Sitte ku viimein nousin sohovan pohojalta, kävin vaan hakemasa kahavia ja eilen leipomaani jauheliha-tonnifisu-salami-tommaattipitsaa ja painuin niitten kans syvemmälle sohovan uumeniin. Hautauduin karvaviltin syvvyyksiin (ja ei, vaikka niin aattelitki, karvaviltti EI ollu mikkään pervo metafora) ja kattoin toisen silimän raosta nauhalta voicea ja noin viikon uutisia. Ikkunasta tunki kauhiasti ihania, kirkkaita auringonsätteitä sisälle ja aloin tuntia itteni vieläki väsyneemmäksi ja laiskemmaksi ku en saanu ittiäni lähtemään ees ulos. Nyt oottelen lapsia jokka kohta kotiutuu viikonlopun reissuiltaan ja suunnittelen että lähen kyllä jumpalle sitte ku ne mennee nukkuun. Illalla saa jumppailla easylla ilman ruuhkia, enkä nyt jaksa ihimisiä. Että viihtisikkö nyt vähän jeesata ja tsempata pliide vaimitensenuorisonysannoo eli VMSNNS?!!


Mikä siinä on kun sitä pittää tuntia huonoa ommaatuntua siitäki että lötköttää tai nukkuu jos kerran väsyttää ja on siihen mahollisuus? Miksi aina pitää (<- Aina Inkeri Ankeisen äänellä) olla energinen ja sosiaalinennnnnnnnn???
 
Huomenna alakaa kymppiviikko joka on meijän kylymän pohojosen ihimisten lomaviikko (ainaki lapsilla). Tiejosa ois kolome työpäivää ja ainaki kova halu käyä niitten välisä lenkkeilemäsä, tanssimasa ja hikkoilemasa! 


Ehkä mää sitte kuitenki jään tähän sohovalle kerta et ehtiny soittaan mulle ja raahaan lenkille tai jumpalle ja muutenki koska mää voin. Ens viikolla sitte liikun ja iloitsen siitä. Koska mää voin!

Päätän raporttini sohovan pohojalta tähän. Toivottavasti sää oot ollu reippaampi ku minä tai saanu rentoutua ihanasti tai mitä ikinä halusitkaan tehä!

KUPPI KAHAVIA, KIITOS !


p.s.
Viikon rennoin vinkki:
Laiskottaako ja ärsyttääkö lumityöt? Älä ressaa, tee niinku minä. Aja autolla ees taas niin äkkiä on piha tampattu. Jos lumi on oikein nuoskaista, pyörittele tai pakota joku muu pyöritteleen siitä lumipalloja. Lapset saa ylleensä tekemään sen helepoiten. Jos joutuu lahajomaan, lapsille riittää karkki. Edullista ja heleppoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ite oot mieltä?