Kulttuuri- ja urheiluloma..

 

JA TAAS ON MAANANTAI

Nonni, sehä on maanantai ja aika alottaa uus, terveellisempi elämä. Taas. Saapä nähä montako kilua vielä tullee ennenkö rupian oikiasti pistään itteni taas ruotuun! Tai oonhan mää tavallaan ruovusa, syön tavallista, terveellistä ruokaa enkä herkuttele. Kovin palijon. Kai? Käyn parhaimmillaan viis kertaa viikosa jumpallaki. Ja silti, tää on vaan sitä kuntua ylläpitävää toimintaa. Se ei ennää riitä. Epäläskiytyminen vaatii kuria, järjestystä, ruotua, ärpäle! Tarvitaan vaan se motivaatio. Onko näkyny? Ei oo ainakaan täälä.

Viime viikonlopun kulttuuri- ja liikuntalomalla ystävän kans saatto mennä ihan pikkuriikkinen määrä lakusipsejä ja muita naksuja? Ja ehkä käytiin vähän vohvelilla ja kiinalaisesa ruokaryy… öhh ruokailemasa. Ja ehkä… mahollisesti… suattaapi olla että yhet piiikku piiikku lasilliset kuoharia maisteltiin.. ja saunakalijat… punkut.. valakkarit… suklaat… sorbetit… croissantit… No hyvä on, viikonloppu meni tunkiesa suuhun kaikkia mitä saunomiselta ja shoppailulta ehti! Vaan kävinpä myös tutustumasa Vaasan easyfittiin ja sielähän oli oikeinki mukava sali, tilava ja viiliäksi ilimastoitu! Sh’bam maistuki perjantai-iltapäivänä hjuvalle. Sitte palautusjuoman kans saunaan. Siitähän se ajatus sitten lähti..

Hommasin vast’ikkään uuet rillit ku eellisten ostamisesta oli jo menny yks viistoista vuotta. Piilareilla oon pällistelly, kunnes muutama viikko sitte sen Teräsniskan konsertin jäläkihuuruisa kävelin optikkoliikkeeseen. Sielä oli puoleen hintaan kehykset JA linssit niin lankesin. On sitä ennenki rapulahuuruisa ostettu vaikka ja mitä. Suosittelen vältteleen kaupungilla notkumista dagen efterinä jos sulla on samanlaisia taipumuksia! Kerran, kaauan kaauan sitten, ostettiin kaverin kans samanlaiset turkistakit. Onkohan vielä tallesa..

Määhän vetäsin uuet kakkulat päähän ja me rillipäät lähettiin esittään kultturelleja maalimankansalaisia Vaasan Kuntsille. Se on joskus hyvä tulla kaapista ja laatikosta ulos, öhh, siis tarkotan nyt mukavuusaluetta. Vaikka ihan mukavaa sielä Kuntsilla oli.

Sielä oli kaks näyttelyä, toinen Art Battle (vähän niinku Rap battle mutta taieteoksilla..) ja toinen, Suomi – Japani -näyttely. Joojoo, todellaki muistan vielä sen taiteilijan nimen...

Kai ne näyttelyoppaat viihyttää ihtiään tuolilla hilijaa istumisen lomasa neuvomalla just tämmösiä ”öö tuoko on taidetta, ööö onpa hienon värinen”-tyyppisiä tappauksia ja nauravat sitte hlökunnan sostiloisa miten meijän katseesta näki jo kauas tyhyjyyen ku yritti kertua mitä kaikkia eri ulottuvuuksia niisä eri taiteilijoitten töisä onkaan. Määki vaan nyökyttelin ja hymmyilin ja esitin älyttömän kiinnostunutta. Olis voinu luulla etten ossaa suomen kieltä lainkaan. Oliski pitäny sanua oppaalle vaan pari sannaa vaikka venäjäksi ja olla muuten hilijaa niin olis saanu olla rauhasa. Tosin ne pirulaiset saattaa osata palijonki kieliä. Sitte sitä vasta ois tyhymältä vaikuttanu.. Ystävä olis tietenki voinu tilanteen sattuesa pelastaa ja sanua että oon jäläkeenjääny enkä ymmärrä puhetta. Taiteesta puhumattakaan.

Siinä taieteosten seasa kävellesä kattelin ihastuneena rakennuksen kattohirsiä ja mietin miten ihanaa vanahaa arkkitehtuuria ja mitä kaikkia jännää sielä onkaan voinu aikojen kuluesa tapahtua. Kai se joku entisaikanen aitta oli.. Eli heinälato, öhöm, if juu nou wotai miin.. Ehkä olin tutustumasa väärään taiteen lajjiin? Olis kai pitäny vaan kontata kaupungilla talojen juuret ja tutkia vanahoja kivijalakoja, rautaportteja ja koristeita. No kai sitä sentään näytettiin älykkäiltä ku meilä oli lasit nokalla ja hilijaa tarkkaillen kulettiin? Sano että joo!!

Niin mää hommasin ne rillit ku olin sitä muutenki jo kauan suunnitellu. Alako olleen lehtien otsikot sen verta outoja että! Vai olikohan luetun ymmärtämisesä vikkaa.. Näin muutamia mainitakseni, yhesäki iltapäivälehen lööpisä luki aivan varmasti, että joku (Lenita tai Aira tms) on täynnä virtsaa! Niin että mitä täynnä?? Aai virtaa.. Ja voisin vaikka vannua että ku kattoo kolomosen säätiejotusta kymppiuutisista, siinä ei lue että säätutka vaan säälutka! Tai sitte se on jonku maikkarin työntekijän huumoria.

Ja kuule niin kävi että näin Vaasasa vuojen ekat kukkaset. Elä kysy mitä ne oli, jotaki valakosia. Tänne meille pohojoseen eka kukat tullee vasta aikasintaan äitienpäivänä. Ja neki monesti maljakkoon. Toukokuusaki on ollu vielä ussein lunta, isoimmat kasat ei nuin vaan sulakkaan.  Tiiäkkö nää että huhtikuu on jo tällä viikolla!?! Kohta pääsee pihalle tekkeen puroja ja hakkaan loput jäät ja lumikasat pienemmiksi ja toitottaa ne exodukseen!

Sitte saa taas alottaa jokakeväsen terassisuunnittelun (joka ei ikinä joha mihinkään). Kevväisin kaapit tullee siivottua ja ikkunat pestyä, roppa kiinteytettyä, juoksukunto kohotettua huippuusa sulilla asvalteilla, ruokavalio eheytettyä, vanahat lelut ja vaatteet hävitettyä, sauna pestyä, sekä koti sisustettua kevätkuosiin – ajatuksisa.

Kevät on mulle semmosta aikaa, että mieli juoksee roppaa nopiammin joka suuntaan ja sitä tekkee kauhiasti suunnitelmia joka päivälle, viikolle, kuukauelle. Ku on kiire! Kesä tullee!! Äskönki innostuin ja melekein varasin majotuksen (enpä kerro mistä citystä) synttäriviikonlopuksi, onhan mun 35-vuotisjuhlavuosi!

Sitte toppuuttelin ittiäni, älysin että siihehä on vielä viis kuukautta. Siihen mennesä ehtii alottaa vielä lähes parikymmentä maanantaina alakavaa uutta, terveellisempää elämää…

 

VAASASSA OLI PALJON HYVIÄ TARJOUKSIA!