Rakas ruotupäiväkirja,

LÄTKÄKISOJEN JÄLKEINEN MASENNUS

tiiän että musta ei oo kuulunu. No nyt kuuluu taas kun kisat on ohi ja vaaaaltava tyhjiö on täyttänyt elämäni. Voiko tyhjiö täyttää, hmm?.. En tiiä mitä ne sielä Ranskassa syötti Suomen leijonapojille, liekö pelekkää patonkia, ku ei välillä luistin kulukenu. Tiiäthän sää kuin pehemiä olo tulee ku syö huonosti. No eniveis, leijonat on saanu nyt turpaan tarpeeksi ja voijaan jatkaa elämää ootellen ens vuojen kisoja.

Viimesen parin viikon aikana en oo siis kirjotellu tänne kuten jo älykkäänä hoksasitki, vaan käyny vaihtelevasti kaupassa ja töissä päätoimisen sohovalla istumisen ohella. Sillä C more-kanava tarjosi meikälle (no, maksusta) nelijä peliä kiekkua päiväsä! Viikonloppusin kuus! Yhteensä kuustoista (16!!) päivää!! Muutenki ollu kauhiasti kaikkia kiireitä, hyvä että on nukkua ehtiny.

Ihan rupes himottaan kirjottaminen ku ei kerta kaikkiaan oo joutanu kaikelta siltä jääkiekolta! Onneksi on ollu kylymää ja satteista niin ei oo tullu vaikeutta valita auringonoton ja kiekkokisojen väliltä. Tosin helteelläki kävisin auringosa vaan erätauoilla ja pelien välisä. Nyt pitäs olla menosa töihin välimallin vuoroon 12-20, muttako tekis mieli kirjotella sulle. Voiskohan soittaa ja sanua etten tuukkaan tännään ku tekkee mieli bloggailla? Ja sillon ku tekkee mieli, pittää saaja. Ja palijon.

Sillä kohtuus ei oo mun juttu!

Jos iloitaan, iloitaan kunnolla. Vastaavasti myös räydytään. Ja räytymispäivänä syyään, sillä mikä muu auttais yhtä hyvin??? No en vielä oo keksiny muuta. Jotenki kävelylenkki tai rentouttava jalakakylypy ei vaan helepota niin ku sipsien tunkeminen suuhun. Ja niitähän mulla riittää! Osallistuin nimittäin taffelin kilipailuun misä voi voittaa kahen tonnin matkalahajakortin. Arvaappa voitinko sen vai viikkopalakinnon joka oli viis ja puoli kilua sipsejä! Voin antaa vinkin: ei tarvinu ettiä passia. Laskeppa äkkiä palijonko on viis ja puoli kilua sipsejä! No, se on kyllä viis ja puoli kilua, oikein. Mutta montako pussia? Nelijätoista MEGApussia!!! Laskeppa vielä montako kaloria niisä on yhteensä! Kyllä musta alakaa taas tuntua siltä, että tää universumi v*ttuilee mulle! Alotat laihutusblogin tsemppimielesä tarkotuksena kaventua ihannepainoon ja sitte sipsejä tunkee ovista ja ikkunoista!! Tää oli jo toinen eeppinen arvontavoitto tälle kevväälle. Muistat varmaan sen Unelmien Vaasa-kirjan… -> Arvontavoitto Arvaappa varsin misä se on nyt.

Ja arvaappa hävettikö hakia lähikaupan postista iso pahvilaatikollinen sipsejä! Mua hävettää jostain syystä jo ku ostan yhen pussin herkkupäiväksi, saatikka nyt. Vähemmän ois nolottanu ostaa kalijaa siihen aikaan, aamupäivällä. Hmm, mitähän se kertoo musta?..  Heti piti alakaa selitteleen postipojalle; "oon osallistunu johonki arvontaan, en oo kyllä tilannu näitä". Itestä kyllä tuntu että se aatteli "joopa joo, seli seli." Aatteleppa ku voittaski aikusten lelukaupasta ja laatikosa lukis oikein isolla kaalimato tai huoppukiva piste com..

Niin että mitä tänään syötäisiin, sipsejä? Eei. Ruotuun pyrkii tää akka. Ja oonhan mää ollukki. Vaan ku pitäs kaventuakki ja se vaatii ekstraa.

Äitienpäivänä tein (taas) pyhiä jumalallisia päätöksiä parantaa elämänlaatuani ja alotin pitkästä aikaa ruokapäiväkirjan pitämisen heti seuraavana maanantaina. Äitienpäivän kolome kakkukahavikattausta, sohovan nurkasa jääkiekon vahtaaminen ja perunalastuteatteri pisti yököttään sen varran palijon, että oli heleppo ruveta ruotuun. Veikkaan, että mun kauhia väsy johtuu nimenomaan kaikesta mässystä, mitä oon tunkenu kitusiini viime päivien - okei, viikkojen -  okei okei, kuukausien aikana. Kumma ettei sitä kiekkuakkaan voi kattoa siitä sohovan vieresä naulakkona toimivalta kuntopyörältä vaan ainuastaan sohovalta tai säkkituolista samalla ku tunkee suuhun kaikenlaista?!?!

Eka ruotuviikko oli kyllä he-lep-po! Koko viikolla ei tehny mieli minkäänlaisia suklaapaloja eikä mässyjä, ei vaikka töisä oli monenlaista rasva- ja sokeripommia tarjolla houkuttelevasti tuoksuen. Ainoa, minkä himosta en näytä pääsevän, on viini. Aah, wine, vino, vin, vinho. Raikas chardonnay, marjainen ja pehemiä radio boca, kupliva kuohuviini ystävän kanssa kilistäen… Sitä on vaan niin ihana rankan (?) päivän jäläkeen siemasta lasillinen lepotuolisa silimät puolitangosa. Pidin itelleni rotia enkä käyny ostaan viiniäkään. Ja nyt otan vastaan aplodeja!

Oon kyllä yrittäny käyä lenkillä ja easylla, vaan ne kerrat on jääny vähiin edellä mainittujen asioitten takia. Äitienpäivän liikuntamomentti käsitti yhen lumiukon teon ja kävelyä autolle, sisälle, autolle, kotiin, pizzeriaan, sohovalle. Luit aivan oikein! Tehtiin lasten kans mun pitunen lumiukko valkosena avautuneena äitienpäivän aamuna! On se vaan niin hienoa olla suomalainen.. Kesät on vissiin lopullisesti peruttu.

Perinteinen ruotuunastumispäivä on maanantai! Tällä kertaa siis maanantai toukokuun viiestoista. Mutta tällä kertaa oikiasti (taas). Suuret maanantaitavotteet on asetettu ja nyt, sulle, pyhästi luppaan, että piän seuraavat kaks kuukautta taas ruokapäiväkirjaa. Rpk on toiminu mulle ennenki. "Saan mää yhen herkun syyä päiväsä" lipsahtaa hyvin heleposti näpeistä, joten selekiä päiväkirja auttaa.

Ja mikä on sitte ruotupäiväkirja? Se on yhistetty ruokapäiväkirja ja mitä tahansa liikuntaa vähintään puoli tuntia päiväsä. Sillä päästään rapakunnosta ruotuun! Puoli tuntia päiväsä liikuntaa on hyvä ja realistinen tavote. Energisempänä päivänä sitä tanssii tai lenkittää ihtiään puolitoista tuntiaki!

Vaikken ookkaan omasta mielestäni ihan sieltä rapakuntosimmasta päästä, alako bodybalancen virkeitten virtuaaliohojaajien tunnilla tuntua siltä ku oisin muurattu seinään sikiöasennosa puoleksi vuojeksi ja päässy sieltä just jalat täristen vappaaksi. Aika jäykkä bodi siis. Ne on eri notkeita ohojaajia ja kaikki niin helepon näköstä. Kunnes ite kokkeilet, eikä oma jalaka taivu yhtä lailla. Pistäppä vasen kinttu korvan taakse ku toinen käsi kiertää kaks mutkaa säären ympäri, toinen käsi on suoraan pystysä, katse näyttävästi ylöspäin, kieli suupielesä ja kaiken komeuven pitää vakaasti pystysä toinen jalaka. Eikä saa rupsauttaa!

Sittehä me tehtiin virtuaalipodipalansesedän kans sen verran vattalihaksia, että hengästytti. Ja niin heleppoa taas.. Vissiin niitten ohojaajien ei tarvi hengittää ollenkaan? Juups, näin ihanasti kidutin ittiäni heti aamusta - ja nautin siitä! Pikku hetkeksi unohin kaiken muun maallisen ku keskityin mussiikkiin ja liikkeisiin. Sehän se on just parasta liikunnasa! Mutta koska kohtuus ei oo mun juttu, aion repästä itteni seuraavanaki aamuna väkivalloin sängystä ja lähtä riekkumaan easylle!

Sitä ruokapäiväkirjaa ku kirjottelin, keksin sattumalta uuen nousevan trendidietin! Vähän kyllä ensin vaikutti että se oli ennemminki kahavipäiväkirja.. Mun viime keskiviikon eväät oli siis oman listaukseni mukkaan kahavia, kinkku-kurkkuleipiä, (taas kahavia), keitettyjä kananmunia, kanaa ja kermapastaa (ja mukitolokulla lissää kahavia). Siitähän se ajatus sitten lähti!

Maanantaisin ämmällä alakavia evväitä niinkö mannapuurua ja mansikkaa-aa, juuri oikeenlaista kemiaa-ooooo.  Muutama Mimosa siihen sivvuun.

Tiistaisin ja torstaisin tikkuperunoita, toscapiirakkaa, täysjyväruisleipää ja totta kai tonickia ginillä.

Perjantaisin pelekkiä pakastekasviksia ja punaviiniä.

Lauantaisin liputettas lantun, lasagnen, lohen, lihapullien ja luumujen puolesta. Lisukkeeksi litroittain lonkeroa.

Sunnuntaisin siiderin kans salaattia, sorbettia, sianlihaa eri muodoissa sekä suklaata. Sunnuntai on siis virallinen suklaapäivä!

Oleppa hyvä! Siinä sulle uus veri-personal-but-not-trainerin eli ”vePbunoT:n” uutuus-innovaatio! Hauska uusi ajattelumalli syömiseen josta tuskin on sen enempää hyötyä mitä edellisistäkään trendidieeteistä, ehkä enempi haittaa jos ihan kirjaimellisesti nouvattaa. Heh, noh, kirjaimellisestihän se oli tarkotuski..

NISKAJUMPPA!

Heeeeijaaa svärje! No ei vaisinkaan.

 

Hokipoikia

Jääkiekkopäivitysvarotus!!!!! Ei missään nimessä kannata lukia enempää jos ei lätkä kiinnosta! Jatka vaan sitä mitä olit tekemäsä. Ei sua kuitenkaan kiinnosta minkä maan joukkueella on peliasusa oma lippu sydämen kohalla (aaaaw!♥), misä joukkueesa on seksikkäimmät pellaajat (uuu niitä kisapartoja!), tai ketkä meijän omista leijonapojista on sinkkuja. Eihän..

Mullaki oli ihan muuta puuhaa mielesä vaanko rupes maksukanavalla vilikkuun monenväristä nuorta miestä mailoineen ja munasuojineen.. Tai monenväristä pelipaitaa, ei niinkään jätkää. Partojen väreisä korkeintaan on sävyeroja. Oli sielä kerran yks "pimiä setä", kuten pikkuveljeni leikki-ikäsenä asian ilmaisi, mutta silläki oli maalivahin maskit eikä niitten takkaa näykkö silimät. Ranskan joukkueesa oli sillon hän. Suomi hävis Ranskalle eilen ekan kerran ikinä. Voi s tana. Anteeks vaan. Urheilu herättää tunteita. Jääkiekko on tunnepeli, niin sano ite aurinkokuningaski (Juhani Tamminen jos et tienny). Penkkiurheilijaa häviäminen v*tuttaa ja muita v*tuttaa ku ne joutuu kuunteleen ku penkkiurheilijaa v*tuttaa. Voi vaan kuvitella miten palijon niitä pelaajia v*tuttaa. Saavat vielä somesa julkiset haukut niiltä ketä v*tuttaa. Besservisserit sielä peba omasa kotipenkisä huutaa miten niitä v*tuttaa ku ne tietää miten olis pitäny pelata ja joukkue ylipäätään rakentaa ja sitte ne muut joita ei kiinnosta ku korkeintaan Suomen pelit, huutaa että v*tuttaa ku eihän niistä jellonanpaskoista ollu taaskaan mihinkään että kyllähän se tiiettiin. Suattaapi syyä tuommonen pelimiestä ja nostaa niin sykettä ku verenpainetta!

Osa ihimisistä sulukee korvansa ja silimänsä pari viikkua ennen kisoja ja yrittää epätoivosesti välttää koko lajin olemassaolon hokemalla facesa ynnä muualla miten inhuaa jääkiekkua ja sitä miten joutuu kuulemaan pelituloksia ja kisauutisia joka tyypiltä joka vastaan kävelee. En minä. Minä oon se jokatyyppi joka niitä toitottaa! Rrrrakastan ämmämlätkää, sitä kisahuumaa ja oman suosikkijoukkueen jännittämistä ♥. Suomi on tietenki ykkönen, sanomattaki selevää, mutta vastuksesta riippuen kannatan muitaki maita. Ruotsia aina, paitsi sillon ku ne pelaa meitä vastaan. Nii-in, MEITÄ! Sää et voi paeta tältä vaikka haluaisitki!

Mun sykettä onki nostettu viime päivinä vain kisakatsomosa. En oo nostanu penkistä sen enempää tai vähempää, kuin oman persukseni matkalla jääkaapille kisaeväitä hakemaan. Uus omarin makunen kismet on testattu ja saatto siinä pari kisajuomaaki valahtaa kurkusta alas kun oon tuijottanu ämmämlätkää. Valakoviini soppii yllättävän hyvin keväiseen kisakatsomoon. Punkku on enemmänki talavijuomaa ja kuoharin säästän mitalijuhuliin..

Mun pittää saaja kattoa yhtä aikaa kahelta kanavalta ku Latvia, Slovakia, Norja ja Sveitsi pellaa. Mun pittää nähä kaikki päivän nelijä peliä, viikonloppusin kuus! Kokonaisuus luo elämyksen! Eihän kukkaan kato yleisurheilukisoistakkaan vaan yhtä lajia tai yhtä kilipailijaa! Kyllä kisaelämys jää aika vaisuksi jos ei kato ku pari Suomen peliä. Nyt on leijonat jo kyllä ehtiny ottaa takkiin niin pahasti, että se voi olla kohtalokasta tämmöselle tunnesyöjälle..

Mää oon seurannu ämmämkiekkua ihan pikkupojasta asti. Varhasimpia muistoja aiheesta jostain kaukaa muistojen kultaamasta lapsuuesta on ku Suomipojat, joita ei vielä sillon leijoniksi kutsuttu, pelas kullasta (tai saatto se olla ronssiki) eikä se näkyny telekkarista! Isä ja veli lähti kattoon peliä satelliittikanavan omaavalle sukulaiselle ja äiti meni nukkumaan. Mää kuuntelin selostusta yksin keittiösä radiosta ja jännitin! Niin vinoutunu mää oon ollu jo ala-asteikäsenä. Se, ja ku oon kattonu lapsena Markus Kajon ohojelmaa. Jos oot tosi vanaha niin tiiät.

Errään kerran entisesä elämäsä piettiin kisakatsomoa lähipitseeriasa ja ku ME (koko kansa siis!) hävittiin kulta Tsekille, se ketutti niin että tuntu ja tuntuu vähän vieläki!! Urheilukisoissa saatuja henkisiä haavoja ei aika paranna!

Mutta voi sitä tunnetta, kun Suomi voittaa pelin! Sillon saa olla perusteettoman ylypiä saavutuksesta joka ei oo oma. Ne jätkäthän sielä kentällä raataa.. Vaan kyllä tullee huuettua. Kovin myöhään ei kehtaa ettei lapset herää. Aina sieltä suusta kuitenki jotaki tuskan ja kauhistuksen ja jännäpissan lirahtamisen aiheuttamia ääniä tullee. Sillon ei kyllä huhuilla että ”no voi himskatin himskatti”, tai ”voi perhosen pylly”. E-ei, suusta pääsee palijon rumempia sanoja. Vain ne on omiaan kuvaamaan sitä suurta tunnetta!!

Pelin aikana suusta päässeet äänet ja huuahukset on ihan oma lukunsa. Mutta mitä lie kieltä niistä osa on? Tanskaa? Ehkä hollantia? Prtshak! Eisrrr! Ärrpyrtsk!

Yritin selevittää asiaa tietysti googlettamalla tsekinkielisiä kirosanoja: ”Do prdele” ; eikö muistutakki jotaki suomenkielistä "toteamusta"?! Ehkä kiroilenki tietämättäni just tsekiksi!

Ekan kullan tullessa (hyi, taas aattelit jotaki sänkyhommia!) ysiviis olin kolometoista ja hyvinki innoisani. Tyhyjällä kylänraitilla kaverin kans kivipestyä farkkua olevat takit päällä huijeltiin menemään ja juhulittiin.  

Toisen kullan tullesa olin polkemasa (hyi, sinä, taas aattelit!) kuntopyörällä siis ja ei meinannu uni silimään tulla, aamulla oli aikasin töihin. Työkutsu tuli muuten kesken pelin, tarvittiin yllättäen tuuraajaa ku oli iskeny oksutauti.. joojoo..

Aa että, niitä kultamuistoja. Tänä vuonna tiiän ettei siihen ole mahiksia, mutta pittää ne kisat silti vahata tarkasti että voi tehä joukkue- pellaajahavaintoja tulevia kisoja varten. Ens vuonna ne järjestetään Tanskasa, sinnehän vois vaikka lentää kattomaan jos olis pätäkkää! Vaikka on se kieli kyllä niin kauhia etten taijakkaan mennä. Meillä on hyvällä tuurilla ehkä kotikisat kolomen vuojen päästä, joten sinne sitte! Lähe sääki völijyyn! Sitä onki eri homma seurata silimä kovana ku ei oo kettään Mertarantaa korvan juuresa selostamasa!

Niin paljon ku tykkäänki istua sohovalla aivot asennettuna lätkämuudiin, ehin myös vahata euroviisujaki. Niisä on parasta se, ku jonku maan edustaja esittää biisin omalla kielellään ja jos biisin tekijät ei oo ruotsalaisia. Yleensähän ne on ja kaikki joikaa samojen svedujen samankuulosia enkunkielisiä jollotuksia. Portugalilla on ollu iän päivät omankieliset biisit, siitä pisteet niille!

Mutta nyyh, sitte ku kisat loppuu, tullee tyhyjyys. Huuma on ohi, yhyy. Siihen ei auta ees, no, mikä? Ai sua ei haittaa vai. Ai että onneksi se helevetti loppuu. No eipä mittään, mun maanpäällinen helevetti alakaa kesällä, ku töllöttimestä tursuaa pyöräilykisoja, ylleisurheilua ja yök, kaikkia tuommosta. Niiltä ei voi välttyä ku asuu samassa talossa urheiluhullun ukon kans. Ämmämkisat on muuten hyväksi parisuhteellekki. Se on aivan sama minkälainen riita on menosa niin peliä katotaan yhessä vierekkäin punasella sohvalla sulasa sovusa.

Nyt ku sää oot lukenu tän loppuun ja varmaan kuumeisesti oottanu tietua kuumista lätkäsinkuista, niin lällätilää, ei täälä semmosista kerrotakkaan. Luitpa kuitenki monta (mun mielestä) kiinnostavvaa lätkäaiheista asiaa ja nyt sua varmaan sylettää. Mutta nyt kun Jesse Puljujärven 19-vuotisjuhulat on juhulittu (lissää tietua sulle), lähenpä kattoon miten Leijonat ottaa turpaan Tsekiltä.

Tai voin mää yhen linkin antaa.. Mitäs tykkäät tästä Mun suosikki on nro 5, no, tai kaikki

P.S. Kuitenki haluat kuulla niin Suomi johti peliä 3-0 viimeseen erään asti, kunnes Tsekki teki 3 maalia, jatkoaika vatuloitiin ja niinku Tsekki aina, se ootti että pääsee voittamaan rankkareilla. Eli Suomi hävis. Do prdele!!!

Voihan elämän värit !

Huhuu! Oonko mää täällä?!
Kuuluu sarjaan "käynksmä täällä usein?". Kaverilla oli sellanen t-paita. Aikusten oikeesti. Hän käytti sitä baarissa. Juu, naisihiminen. Täälä meiläpäin se on ihan soveltuva bilevaate. Sittekö lähetään isolle kirkolle pittää jo alakaa vähän ressata misä rytkyisä viihtii näyttäytyä.

Mun kaapisa, tai oikeastaan vaatehuoneesa, on pari hyväksi todettua paarikampetta ja hyllyllinen jumppavaatteita. Vaikken harrastakkaan ns. välineurheilua (= täydellisen karderoobin hankkimista tiettyä lajia varten sekä sen esittelyä, varsinaisen harrastamisen jäädessä sivuosaan) on teknisissä kamppeissa riehuminen huomattavasti rennompaa. Jos ei vaate hengitä niin et oikein sääkään voi. Mulla onki aitojen zumbarytkyjen lisäksi hyllyt notkuen superihananvärisiä jumppacapreja (koska niissä upiat pohkeeni pääsee just oikeuksiinsa), hiattomia jumppatoppeja joka värisenä ja merkkisenä, sekä tietysti, korvia vihlovan kirkuvan pirtiän värisiä sukkia! Sillä mulla ei vaan jumpat yksinkertasesti onnistu  jos päällä on - hui kamalaa! - mustat vaatteet!

Viimeksi ku olin paisunu ku puolenTOISTA litran pullataikina, oli pakko nykiä väkisin jalakaan ne yhet "läskijumppahousut". Eli mustat capritrikoot. Inhotti jo jalakaan pannesa eikä innostanu sheikkaan buutia yhtään enempää niin synkisä väreisä. Usko ku sanon (!!!) että oranssit byysat päällä sää hyppäätki pari senttiä ylemmäs! Kyllä vaatteet tekee olon - ja kertoo ihimisestä myös. Jos joskus näät mut jonki liikuntamuodon parisa mustissa housuisa ja peruspirkonpinkissä paijasa, tai vielä pahempaa, kokomustissa!, voit tilata mulle ajan sille psykiatrille, kelle sattuu nopeimmin pääsemään.

Sillä kyllä se vaan niiin on että sen lisäksi että ihiminen on sitä mitä se syö, myös sellanen miten kuvaa ittiään vaatteilla. Ihimisen pukeutumisen perusteella voi ussein päätellä vaikka esmes minkä puolueen ehokas hän on. Tai hänen sosiaalisen aseman, taikka aatteen. Tai onko suuresta (juunou) perheestä misä ei kuunnella musaa.

Ja kerroppa ootko nähny ikkään kenenkään muun ku (onneksi vain joidenki) pienten lasten kotiäitien käyttävän pompsis humpsis ja mii et ain ja muitten mitänäitänyton sikakalliitten lastenvaatemerkkien pipoja ihimisten ilimoilla? Ei kovinkaan moni toimitusjohtaja taija vetää päähänsä pikkuauto- tai omenakuvioista vihreä-vaalianpunasta kangaspipua. Mää en vaan oo ikinä ymmärtäny, miksi aikusen naisen pitäs pukeutua samanlaisiin vaatteisiin kuin kurapuvusa taapertava pikku otus, joka tunkee suuhunsa hiekkaleluja ja pikkukiviä. Voit yrittää perustella mulle jos ymmärrät, mutta tuskin auttaa.

Vaan eipä se mittään haittaa, kyllähän me väriä tarvitaan tähän harmaaseen pohojolaan! Varsinki uusien värikkäitten jumppavaatteitten ostaminen kannattaa aina! Tilasin vastikkään zumba.comista taas aevan ehanan topin jollasia ei muilla tällä kylällä ookkaan! Mulla on nimittäin ohjaajalisenssin suomat oikeuvet erikoistuotteisiin niin voi hankkia jotaki muutaki ku niitä mustia trikoita mitä kaupat on puolillaan. Ja se toinen puoli niitä peruspirkonpinkkejä. Ja sitte niitä kuvioituja jokka näyttää kotipöksyiltä mitä sanottiin vielä yheksäkytluvulla kalsareiksi.

Tiiän muitaki hyviä värejä ku peruspirkonpinkki! Kynsilakoissa suosikkini on v*tunsininen ja varpaankynsiin käytän ylleensä beigen sävyistä lakkaa värikoodiltaan camel toe.

NÄINKIN VOI HANKKIA VÄRIÄ ELÄMÄÄN