Täydellinen juhannus

JUHANNUKSEN ODOTUKSET .......................

Ihanaa, kesä tuoksuu ja joka paikasa on viheriää. Vuojen perinteisintä juhlaa joulun ohella on ootettu ja viimein tuliki sen aika! Juhannuksen viettoon lähettiin isolla ryhymällä ystäviä ja sukulaisia. Hiljanen järven ranta ja vaalianviheriät koivut oottelivat jo reipasta porukkaa viettämään ihanaa, harvinaista laatuaikaa loistavasa seurasa ja nautiskelemaan grilliherkuista. Ilmassa tuoksu jännitys (pieru?), vaikka paikka ja porukka oli tuttuja, juhannuksessa on oma taikansa.

Perinteiseen onnelliseen juhannukseen kuuluu tietenki ainaki, että valvotaan aamuun asti valakoset villapaijat olkapäillä nuotiolla ilosia lauluja lauleskellen, yks porukasta on taitava kitaransoittaja. Ruokavalikoima on aina suuri, vähän liianki! Tarjolla on erilaisista makkaroista kaloihin, grillipihveistä erilaisiin kasviksiin ja uutuuskokeiluihin, tänä kesänä testisä oli grillattu vesimeloni! Raikkaat salaatit ja tuoreet marjat täydentää aterian! Lätyt paistetaan aina muurinpohojapannulla ja niiden sissään tulee itetehtyä mansikkahilloa, herkkuper.. suut laittaa vielä vaniljajäätelöäki. Juomat upotetaan katiskaan järven veden viileyteen, josta niitä käyään onkimasa saunomisen lomasa. (Huom! yks katiska riittää koko porukalle) Aah, puusaunaa ei voita mikkään! Ja olipa kiva pelailla mökin pihalla petanqueta ja krikettiä. Miespuoliset heitteli tikkaa puuliiterin seinään ripustettuun tauluun. Voittaja sai syödä ekstralätyn! Hyvä tuurikin kävi, sääsket eivät ole tänä vuonna kimpussa lainkaan. Kaikki juhannustaiatki piti tehä, paitsi ei sentään kieriskellä alasti missään punkkiheinikosa. Ja se auringonlasku järven rannalla, oi että miten kaunista kateltavaa!

Tunneksää mua yhtään? Jos et ja pitää vielä selventää, niin kaikki edellämainittu oli sarkasmia.

Onko tää ”Se oikea juhannus”? Näinkö asioitten pitäs mennä? Ei känniriehumisia eikä hukkumisia, ei polliiseja, ei pakastepizzaa. Ei riitoja, ei yksinäisyyttä. Aika monella saattaa mennä aika persiilleenki monen päivän pitunen juhulahumu.

Mites se sun juhannus meni? Kotona siivoillessa ja normihommissa lasten kans? Mökillä makkara suussa? Kylillä kuppia ottamassa? Käyttäyvyitkö? Teikkö juhannustaikoja? Laitetaan tyynyn alle yheksän erilaista juhannusjuomaa ja mitä näitä nyt on? Vai menikö sun juhannus justiinsa niinkö tuolla aiemmin mainitusa Strömsön kesäyön unelmasa?

Mulla ei. Mää olin koko juhannuksen alakaen keskiviikko-illasta kotona nelijän seinän sisällä muun perheen kans. Pikkuhilijaa seinätki alako taipuun sissään päin ja kaikki alako käyä levottomiksi. Ei käyty missään. Ees kokolla.

Alotin kuuen päivän juhannusvappaani nukkumalla pitkään ja käymällä hierojalla. Sen jäläkeen oon  istuskellu kahavikupin kans vaihtelevasti sohovalla tai pihalla, ilimasta riippuen. Lapset on käyny kavereillaan leikkimäsä ja mää oon pessy pyykkiä ja tiskiä. Pihahommiaki oli.

Yritin mää leipuakki, vaan se, mikä kuvitelmisa nosti veen kielelle, oliki todellisuuesa jotaki ihan muuta. Raparperi-murupiirakka muuttu uunisa frisbeegolfkiekoksi ja pettymyksen kyyneliä nieleskellen rapsutin päältä raparperi-muru-osiota jäätelön lisukkeeksi. Miten joku voiki olla yhtä aikaa raaka ja palanu?! Yks ilta alako tehä mieli grillattua maissia ja kävinki nakkaamasa yhen grilliin sillä aikaa ku pistän lapset iltapalan kautta nukkuun. Säpsähin ja pomppasin sohovalta tunnin päästä: ”Se  maissi unohtu!!” No, siitäki pysty syömään toisen puolen, vain toinen oli palanu mustaksi. Kuiva jippii. Ukko ehotti, etten tekis enää mittään ruokaa, mikä pitää kypsentää.

Kävinhän mää pikku kävelylenkilläki, selailin Elloksen nettikuvastua ja kippasin viiniä iltasin ku lapset oli menny nukkuun. Lasten kans harjoteltiin pesislyöntejä ja leikkasin nurmikon avojaloin. Siitä tykkäsin. En syöny kö yhen  makkaran, en teheny juhannuslättyjä, en –taikoja. Saunasa käytiin. Piin villasukkia ku paleli.

Todellaki rauhallinen juhannus. Ei suurempaa draamaa mutta voi surkia, oikeesti, ihan h♯*¥☻¡n tylsää.

Valivali.

Eiköhän sitä äksöniä ala tulla ku työt alakaa ja ehkä jotain muutaki.. mutta siitä kuulet myöhemmin. Adios!

......... JA JUHANNUKSEN TODELLISUUS

Juhannus on jo oven takana, avaatko?

                                                             Juhannusmusaa nälkäisille

                                   (Pastorin tyttäreltä tullu uus ruoka-aiheinen viisu, katoppa!)

Aaah, ihanan hiljasta. Shh!

On aamu, kello vasta vähän päälle kaheksan. Kaikki muut nukkua tirsottaa, minä kirjotan sulle ja hörpin kahavia. Kyllä nukkusin itekki jos ei olis töihin meno! Ei ne aikaset aamut nyt niin ihania oo että vasiten nousisin ennen sianpieremää istuskeleen. Vielä yks aamuvuoro ja sitte kirmaan vapaalle! Haaveilen lenkkeilystä lämpimäsä kesäsääsä, mutta jalat on niin tukossa etten kohta pysty käveleen enää. Kyykkyyn ei kannata ees yrittää, kirraa, auu. Ai miten niin mää käyn liian harvoin hierojalla? Vastahan lokakuusa kävin.. Tää meni taas perinteisellä kaavalla; aloin kaivata hieronta-aikaa vasta kun olin jo niin jumisa, etten voi urheilla. Jos tää liikkumattomuus ja jumi jatkuu, en voi kohta enää ees penkkiurheilla. Liike on lääke, tiiäthän sää.

Muutenki ollu niin haipakkaa koko kesäkuun, ettei oo joutanu jumpallekaan ollenkaan! On ollu kaikkia tekosyitä niinkö jatkuvat iltavuorot, flunssa, lapsen harrastusmenot, sekä yks ylimääränen aikaavievä juttu mistä kerron sulle myöhemmin. Se on viela ullatuuuuus.. Ja kuule, easyki otti ja lopetti!!

Mää oon nyt ollu siis liikkumatta yli kolome viikkua ja se on mulle pitkä aika. Ihan liikkumatta.

No ei vaan jumpatta ja lenkittä. Työ keittiösä on yhtä pakarajumppaa ja nostoja mitä painavemmilla ja hankalimmilla erikokoisilla ja –muotosilla painoilla, mutta onneksi kans vatsalihasreeniä ku saa välillä nauraa ihan maha kippurasa työkaverien kans. Ne jotku on vaan ihan hulluja! Silleen hyvässä mielesä. Ei mun kans muut pärjäiskään ja sää varmaan tiiätki jo sen. Miten tylsää oliskaan iliman huumorin kauniita kukkasia. Ja kielikukkasia. Ja sananmuunnoksia..

En tiiä oonko menettämäsä liikuntakyvyn lisäksi kuulonki. Joko oon niin vanaha? Töisä kaikki tiskikoneet ja sekottimet ja vatkaimet ja uunit ja radio ja työkaverit huutaa yhtä aikaa enkä kuule mittään! Oon koko ajan että "mitää? täh? mitä sannoit?"

Välillä ehtii töitten ja kaiken mölyn keskeltä kuulla vähän mitä radiosa huuetaan. Oon ruvennu kääntään mankan sitkiästi radio rokille työvuoroni alettua ku en jaksa kuunnella sitä yhtä ja sammaa poppijumputusta kaheksaa tuntia putkeen, varsinki ku ne on ne tasan viis biisiä mikkä sielä kissillä ja energyllä soi koko ajan. Muutenki niillä kanavilla rupes oleen aivan outoja juttuja ->

Osta uusi tuorepuuro. Makuina mansikka-vadelma ja vartalo-kookos.     Täh??...

Kesäbiisin hula hula esittää Robin ja Neljä Matoa.      Siis anteeksi mitä??

Mutta onneksi kohta alakaa vappaat!! Jospa niitten aikana kuuloki palautus? Kuus päivää ja sisältää jussin. Siis jussin niinku juhannuksen. Selvensin varalta ettet luule, että meillä kuuluu joku Jussi aina vapaille työsuhde-etuna kaveriksi. Vaikka kivahan seki olis.. Tuskin työkaveritkaan panis vastaan tai siis vastustas.

Paitövei, mullaki pitäs olla töisä samallai mahollisuus kuntoilla niinku vaikka palomiehillä! Sillon ku ei just oo asiakkaita ja ei saa millään aikaa kulumaan, niin olis kiva vähän jorata, vetästä säbämiä tai zumbaa, tai lankuttaa työkavereitten kans - tai niitten ärsyttämiseksi, hehe - eikä pyyhkiä jotaki saakelin hyllyjä ja pilikkua vihanneksia! Ei silleen kulu aika vaan.... ajatus katkes. Ihan normaalia nykyään. Au sattuu koipiin, au sattuu hartioihin. Voi ku sais hieronta-ajan. Katonpa vakkarihierojani, MS:n, nettisivulta olisko aikoja.

Pistin silmät kii ja toivoin oikein kovasti. Oispaoispaoispaoispaoispa ja oli !!! Peruutusaika mun vapaapäivänä! Kävipä mieletön munkki! Jussin allaki vielä sopivasti, niin saa MS:n käsittelyn jäläkeen vaan olla ja öllöttää. Jussina ei piäkkään urheilla vaan syöpötellä!

Oon jo miettiny mitä meillä syötäsiin jussina. Nää kaikki perustuu täysin epärealistiseen odotukseen helteisestä juhannuksesta. Eli ku sattaa, tuulee pirusti ja miljoonat itikat inisee ja yrittää imiä mut kuiviin, todennäkösempää on että syyään sisällä pakastepizzaa..

Juhannusmenyyyni
Grillattuja possun ulkofilepihvejä ja pico de galloa
Pekoniin käärittyjä nroilerin sisäfileitä

Jotaki hyviä pottuja

Hiillosmakkaraa ja tsinappia

Mansikoita ja jäätelyä
Aitoa mansikkakakkua salasella reseptillä
Juhannuslätyt

Raparperipiirakkaa ja lissää jäätelyä

Sangriaa, punasta Radio Bocaa ja kuivaa Chardonnayta

Ruokalistan lisäksi mullon viien metrin pitunen lista asioita mitä ehtii tehä kuuen päivän vappaalla. On auton pesujasiivoustalonsuuursiivousnurtsin ajelu(tosi)isonpäänkokostenkiviensiirtäminentakapihaltaetupihalleuueksiupiaksikatseenvangitsijaksijasiihentäyellistenkukkaistutustenjakoristeijenlaittomyösmansikkakakunleipominenjuhannuslättyjen tekeminenlenkkeilyjumpassaramppaaminen ja tietysti tärkein; lasten kans puuhailu. Todennäkösemmin se menee kuitenki näin:

Päivä 1 Nukun pitkään ja käyn hierojalla

Päivä 2 Köllöttelen ja laiskottelen vaan ku on paska ilima ja hieroja käski olla repimättä paikkoja heti hieronnan päälle

Päivä 3 Muuten vaan laiskottaa, juon illalla valkkaria ja muita juhannusjuomia ja mässytän makkaraa

Päivä 4  Väsyttää ku join edellisenä yönä myöhään (tai varhaseen) viiniä. Vois käyä lenkillä tai leikata nurtsin muttako sattaa. En ees muista mitä kaikkia piti tehä vapailla, oon hukannu listan, joten en voi tehä mitään.

Päivät 5 ja 6 Alkaa ressata tosissaan ku talo on niinku pommin jäliltä, kaikki pihatyöt tekemättä ja kohta loppuu vapaat. Murjotan sohovalla.

Päivä 7 Meen töihin ja haaveilen, että olis vapaata, että ehtis jumpata ja tehä jotain kotonaki

Mitäs sää meinaat tehä jussina? Pittääkö aina tehä jotakin?

Teit tai et, toivon sullekki vähälumista juhannusta!!

Pee ässs! Juhannukseen liittyen. Mää lukkiin just netistä (misä kaikki tieto on luotettavaa tietoa) että tunteijen tukahuttaminen on maksasairauen riskitekijä. Niinkö ite herra Mielensäpahottajaki sano, ihiminen sairastuu jos patuaa kaiken sisälleen. Saatatki jo tietää että mun yks erikoisvahavuuksista on just tuo kaiken sisuksiin pimittäminen. Kyllähä se purkautuuki vaihtelevasti. Osan oksennan ulos täälä blogisa.
Haluaisin vain sanua, että ku on tuo juhannuski niin jos mulle puhkiaa kirroosi, se johtuu siitä että tungen sisimpääni kaiken mitä annetaan. Ne elämän herkkupalat ja mustuneet muistot. Rasvaa, sokeria ja alakoholiahan ei lasketa..

Rapakuntosen natsimutsin kesäseikkailut osa 1

 

TODELLAKI!

Ei tuu kesää! Ei lämmintä eikä muutenkaan.

No siltähän se aluksi näytti. Sitten tuli kesätyöt, eli kyllä nyt täytyy olla kesä. Tuli sitte lämmintäki vaan mullahan on keittiösä iltavuoroisa muutenki lämmin. En ehi katella aurinkoa enkä muitakaan semmosia ohimeneviä kotkotuksia.

Mun elämä ei kai oo kovin jännittävää. Vai ookko eri mieltä? Mielenkiintosia juttuja ja sattumuksia siitä ei kyllä puutu. Millon kohtaa missäkin ihmisen, joka on ihan ihana, ihan outo taikka ihan hullu. Joskus kaikkia nuita. Junan ikkunasta näin hautausmaan. Siellä lepää ihan tavallisia Matteja, Mikkoja, Minttuja ja muita. Mutta musta se jo on aika mielenkiintosta, että kukaan noista muista ei oo eläny samanlaista elämää kuin minä tai sinä.

Ystäväni kanssa avarsimme mualimmaa ja paransimme ommaa hyvinvointiamme yhen viikonlopun ajan. Tuli sopiva sauma, niinpä hyppäsin junaan ja viuh, olin ystävän luona hetkesä! Suurella rakkaudella voijaan todeta, että vaikka kuinka erilaisia olis kaks naista, vaikka kuinka erilaista elämää eläisivät, vaikka kuinka erilaiset tavat ja perheet, ystävyys on ihan sama ja yhteinen. Yhtäkkiä on menny vuosi, pari, oho, kuustoista vuotta! Vieläkö tuo muka haluaa olla mun kaveli?

Matkailu avartaa! Millonkohan mää oon viimeksi nähny lehmiä? Oon ihan satavarma että täällä pohojois-pohojammaala ei oo yhtään lehemää. Ei varmasti ole. Rupesin näkemään niitä tien päällä ollessa: ”kato ystäväni, kato, lehmiä laitumella! Yippee! ”

No tokihan niitä on tääläki, niitä ei vaan noteeraa ku kulukee samoja reittejä leuka pettymyksistä rintaan painuneena, rutiinien murtamana, ympärivuotisen pimeyen nukuttamana ja arjen harmauen masentamana. Mutta heti ku hyppää junaan, näyttää maisema paaaljon kiintosammalta. Oo, lehmiä! Ooo, kukkasia! Ooooo, vihreitä lehtiä puissa!!! Ja kaikesta pittää ottaa kuva ja postata se instagrammiin! Koska mää oon nyt instassa beibe!

Mää en tarvi matkalukemista. Junalla matkustaminen on musta paras tapa matkustaa ikinä! Vaikka kuinka monta tuntia matka kestäski, en ikkään ehi ees lehtiä selata. Kattelen vaan maisemia ja ihimisiä ja aattelen omiani. Ja kirjotan blogia kanssamatkustajista, muahhahhaa! (Tiiät mitä sanotaan, varo niitä hiljaisia, höhhöhhöö)

Lapsi huutaa ja äitinsä hyssyttää. Äiti hikoilee ja muut häiriintyy. Alan miettiä mitä voisin antaa lapselle. Keksiä tai banaanin. Nähtävästi mun ratkasu kaikkeen on ruoka. Nytki käsilaukussa on enempi eväitä mitä muuta tavaraa. Helou, mikä pakonomanen tarve mulla oikein on viihyttää jonku muun lasta? Eikö pointti näillä reissuilla ookki se, että saan ommaa aikaa, ettei mulla oo mukana huolehittavia?!! Hmm, itsepohdiskelun paikka.

Loppumatkasta mun etteen tuli istuun pimiä setä. Mun pikkuveli sano pienenä tummaihosia pimmeiksi.  Se haisee huuhteluaineelle. Ei metanolille vaan pyykinpesuaineelle. Ku pistää silmät kiinni, vois kuvitella että joku ois ripustanu pyykit kuivaan mun nokan eteen. Sen viereen tuli joku melkein-yhtä-pimiä setä ja ne puhuu keskenään jotaki ihan siansaksa-mongerrusenglantia ja jotaki mitälie muuta kieltä. Vaaliampi-ihosella pimiällä sedällä on maastoasu ja jonkunlaiset punaset ”natsat” olokapäisä. En ymmärrä armeijajuttuista mittään, mutta apua, tuo on varmasti joku sotilas. Apua, jos se on joku isiksen soluttautuja joka ampuu kohta meijät. Onpa hyvin soluttautunu ku maastopuku päällä.. Ja juttelee ja nauraa tuon toisen kans.. Ne varmaan ilakoi siitä että kohta tapahtuu. Niillä on kauhian isot kassit. Hyi helkkari sua, mitä taas aattelit! En tarkottanu että kahella tummalla miehellä on isot... Siis niitten matkakassit on pitkänmalliset, onkohan jommasakummasa ase? Jää mulla pian hyvä reissu puolitiehen ja Vaasan kesä kokematta! Oonpa mää ennakkoluulonen. Miksi se täälä pikkukylien kohilla alkas riehua? Eihän se vielä ketään ammu ku vasta Helsingissä!

Kohta hyppään junasta. No, en liikkuvasta!! Vaan mun pysäkki lähestyy. Nousen ylös ja sanon niille: “Finish people are very international and well educated. I suggest that you consider well what you speak out loud.” Ja päälle tuima katse. Vaikkei ollu hajuakaan mitä ne puhu. Hehe.

Jos mussa on jotain villiä, niin se on mielikuvitus. En tod sanonu niille mittään. Hyppäsin vaan äkkiä ulos junasta, hep! Turvasa!

Joutuhan sielä reissun päälä muitaki kieliä käyttään. ”Huur kanja jelppa dei”, kuulu vaasalaisesa kaupasa ja määpä yritän vastata ruotsiksi. ”Nej men tack eiku tack men nej, aim tsast katselen”. Onneksi ne puhhuu normaaleittenki ihimisten kielellä niin ei tarvi änkyttää ruotsi-englanniksi.

Vaasasa päästiin taas uusiin mokalukemiin, alotettiin heti alakuun sählälevelin kertanostolla. Lompsittiin kaverin kans tyytyväisenä sokoshotelliin. Itekki respana joskus (kolome päivää) työskennelleenä ja muutenki hyvin ihimisten mikroilmeitä  - ehkä myös ajatuksia! -  lukevana huomasin heti respaneidin ilimeestä että nyt ei oo kaikki kohillaan. Hymy jumittu paikoilleen suupieliin ja neitokainen alko hiirellä klikkailun sijasta näpytellä näppistä. Huono merkki. Onko niillä tuplabuukkaustilanne, apuva! Enkö perhana sittenkään tehny sitä nettivarausta loppuun asti oikein?? Onhan mulla puhelimesaki tilausvahvistus! Kovasti siinä varmisteltiin ja viimein piti näyttää se tilausvahvari älkkäristä eli älyluurista ku tyttö viimein myönsi ettei sitä respan koneelta löyvy. Resbatyttö luki ja luki, hmm. Tämä varaus on kuulkaas arvon naiset eri hotelliin! Nonni. Ei onneksi hävettäny ollenkaan, ei. Enpä hokassukkaan että Vaasasa on kaks sokoshotellia! Ja totta kai mentiin just siihen väärään! Onneksi varasin sen kuitenkin oikiasta kaupungista! Sitä ku ei ikinä tiiä mitä väsyneenä tulee klikkailtua..

No muuten meni reissu aivan komiasti ja kätteen jäi valtava hyvän mielen boosti! Kotimatkalla onnibussisa en jaksanu kauhiasti kytätä muita ihimisiä enkä kirjotella niistä blogijuttuja ku pää nuopahteli ja silimät lopsu koko ajan. Varmaan kuorsasinki vähän. Väsytti, rankka reissu.

Lapset sai tuliaisiksi fidget spinnerit, jonka ansiosta mää oon virallisesti nyt kuulemma maailman paras äiti ja ukkoki sai tuliaispaian ja nyt, näillä(kin) pienen miniloman muistoilla jatketaan taas arjen puuduttavaa, turvallista rauhaa ja rakkautta.

Piis ja lööv mään!

Ja siinä sulle kesämusaaaa! VAIHTOEHTO DESPACITOLLE

Ja toinenki vaihtoehto despacitolle -> Kesäbiisi 

Peee Äääääs!! Mää en tiiä toimiiko tähän blogiin kommentointi vieläkään, kokkeileppa. Koitin rapata sitä ku useat ihimiset (kaks) valitti ettei tänne pysty kommentoimaan. Ehkä se nyt pelittää.

Oi lihava toukokuu!

 

PÄIVÄKIRJAN PITO KANNATTAA, KOKEILE SINÄKIN!

Ohhoh, miten pääsiki lipsahtaan! Siis elopaino. Seitkytviis kilua lähestyi uhkaavasti, hupsista perkales. Joku oli taas avannu väkisin (!) mun suun ja tunkenu sinne sipsejä, munkkeja, suklaata, jäätelyä, pizzaa, juustua, ite tehtyjä juustosämpylöitä, irtokarkkeja, punkkua, simaa, kalijaa ja yhen tippaleivän. Kaikenlaista! Ne tahtoo olla nuo huhti- ja toukokuut mulla sellasia. On synttäriä ja kissanristiäistä toisen perään ja niitten väleisä lipsuu sitte muuten vaan ku on makuun päässy.

Oon pitäny nyt kolome viikkua ruokapäiväkirjaa. Ei oo tullu naposteltua, ku joutuu kirjottaan kaikki ylös. Ja jos herkuttelee, on mustaa valakosella mitä söi, eikä tarvi jatkaa mässyttämistä sen kauempaa. Syöty on, that’s it, ruotu jatkukoon!

Väsyneenä se on tosi hyvä apu estää tunkemasta mitä vaan suuhun. Samalla sitä alakaa pikkuhilijaa tajuaan, mikä oikeesti himottaa ja mikä on vaan siinä tyrkyllä. Kaikkia ei tarvi panna suuhun. Siinäpä hieno elämänohoje! Noh, menipä taas..

Äitienpäivän jäläkeen alotettu ruotupäiväkirjan pito on kyllä ainaki näennäisesti tuottanu tulosta. Housut ei purista ennää niin kauhiasti. Eli suosittelen! Enkä oo muistanu enkä uskaltanu käyä puntarilla vaan eipä se ookkaan oleellista. Nyt vaan oottelen ekaa joka tulee väittään että oon laihtunu. Vink vink.

Reippahasti olen liikuskellukki; mm lenkkeilly ja käyny easylla. Oon ottanu nyt siis asiaksi kunnon kohottamisen ja puoli tuntia päivässä liikuntaa-ajatus onki ollu hyvä ohjenuora, ellei jopa vahva köysi, joka pittää otteessaan. Endorfiinit ja dopamiinit on vaan roiskunu ku meikä on veelly hiki pääsä menemään! Ehkä kertyny paino onki lihasta?! Kaveriki tsemppas mua muistuttamalla, että ei tarvi olla kesäkunnosa, jos ei oo kesää! Siltä kyllä näyttää tällä hetkellä, mutta kesä tullee kuitenki taas jonaki päivänä – tai paremminki joksiki päiväksi -  ihan varkain ja sitte itkettää ku ei mahu yhetkään sortsit jalakaan. Onneksi Suomen kesä® kestää yleensä tasan yks viiva kolome päivää, jonka  jäläkeen saa taas palata pitkiin housuihin ja kalsareihin.

Niin, liiottelematta oon ollu nyt ruodussa, juu. Vaan nytpä tuliki taas pari muuttujaa. Mulle tuli lissää (orja)töitä kesän ajaksi JA easyfitki perskutarallaa otti ja lopetti! Mikäs nyt etteen? Rasvasen ruuan haistelua ja syöntiä töisä ja sohovalla perseen kasvattamista iltavuorojen päälle? Flunssaki iski. Toivottavasti ei tuu miesflunssa, se on pahin!

Mää oon kyllä huolissani omasta jaksamisestani. Etenki siitä henkisestä puolesta. Oisit sääki. Kuunteleppa. Koko, kyllä, KOKO työpäivän olen kuunnellu musaa ”sisäisestä keskusradiostani”. No se nyt on ihan normaalia, mutta ootappa ku kuulet mitä lajia.

Mulla on soinu pääsä vain ja ainuastaan Arttu Wiskarin tuotantoa, etunenäsä yks biisi. ”Sirpan kanssa landelle muutettiin”….

 

"Ladalla me ajettiin Helsinkiin......."

Mun tarvii nyt miettiä uuelleen koko elämäni ihan alusta alakaen. Mitkä syyt tähän on johtanu ja voiko suurempia tuhoja estää vielä tapahtumasta. Ainakin tilinauhan näkeminen aiheuttaa joka kerta hallitsemattomia tunteenpurkauksia. Tarvitaanko lääkitystä (joo, irtiottoreissu ystävän kans ainaki) ja onko saatavilla vertaistukia. Pystyn tuskin nukkumaan ens yönä, ku pelekään jo huomista päivää ja iltavuorua. Pahinta on, ettei Sirpa-laulu loppunu siihen ku lähin töistä, vaan se soi vieläki mun pääsä ripiittinä uuestaan ja uuestaan ja uuestaan…

Nyt on pakko keksiä joku harhautus! Auttaskohan jos kuuntelis zumbamusaa? Ei auttanu. Entä jos Rammsteinia? Ei sekään. Hei, jos vaihtas työpaikkaa? Jos sielä on jotaki homesientä mikä pistää kuuleen tuommosia? Oon lukenu luotettavista medioista että home voi aiheuttaa herkäsä ihimisesä vaikka minkälaisia vyysisiä ja psyykkisiä oireita. Mutta mitähän mää sitte oikein alakasin tekkeen? Oon ollu iän päivät keittiösä ja ravintolasa töisä.

Noh. Voisin vaikka ruveta myymään nykyajan ressaavan elämäntyylin uuvuttamille ihimisille rentoutuslevyjä. Meren kohina ja laineitten liplatus on jo niin old siison! Keksin mökillä ollesa palijon paremman! Istuin siinä mökin pihalla eikä kuulunu autojen, ei ihimisten, ei minkäännäkösiä ääniä. Järvi vaan seistä tökötti siinä tyynenä vieresä. Ilmasa "huusi" hiljaisuus! Sitä ku rupes imemään tajuntaan, alako hengitys ja ajatus tasottua. Siispä mun ool taim riläksing uutuus-cd onki *rumpujen pärinää..*   järven ääniä! Kustannukset olis pienet ainaki ku möis tyhyjiä levyjä.. Öhh, anteeksi, tyynen järven ääniä.

Muitten neuvomisesaki oon hirmu hyvä. Moni ystävä voi todistaa. Oothan sää huomannu tuon ”pienellä painetun” tuosa blogikuvauksessa? ”Älä tee niinku minä teen vaan tee niinku minä sanon!” Ehkä keittiöpsykologin vastaanotto johonki kivaan pilivenpiirtäjä-kattohuoneistoon? Tarjolla skumppaa niin jo murtuis jää ja alakais murheet avautuun, puhumattakaan siitä miten luovia neuvoja multa alakas tulla jo parilla neuvoa-antavalla!
Kasveista ja puutarhanhoijosta en taas ymmärrä tuon taivaallista, mutta jos hallitus tarjuaa hyvät edut yrittäjäksi alakamiseksi (jea right..) niin voisin kokkeilla sitäki. Tarjoaisin piha- ja puutarhasuunnittelua. Mulla on luottamusta herättävä nimiki yritykselle: "Puuta heinää".

Tai jos ei alan vaihto onnistu, niin ehkä mää vaan perustan just semmosen ravintelin niinkö ite haluan! Siinä pitäs olla ainaki iso terassi, mihin paistas aina aurinko eikä ikinä tuulis kylymästi. Siitä lähetään.

Ruokalistalla olis vain mun omia lemppareita. Ehotuksia listalle lisättävistä ruuista ottasin vastaan ainuastaan suoraan lautasella. Menuun pääsis lemppareitten lisäksi vain ruokia, joilla on mun mielestä hyvät nimet tai niistä saa sananmuunnoksen.

Mun lemppareista pitäs olla esmes tämmönen annos:

♯ Broileria, bataattiranskiksia, bearnaisekastiketta ja paholaisenhilloa. Toimii aina. Saatavana myös vuohejnustolla.

♯ Oikein muriaa karjalanpaistia ja porkkanaa keittopottujen kans.

♯ Naudan kokolihapihvi maustettu vain suolalla ja mustapippurilla. Ja eikä mittään korppujauhoja eikä murekemassoja, vaan paketista pyöritelty lihaköntti. Lisäksi muusia ja puoli kilua paistettua sipulia.

Nam. Täsähän alakaa tulla näläkä.

♯ Naudanlihaa ja kasviksia wokattuna. Lisukkeena pullo tai pari hyvvää punkkua.

♯ Bataattikeittua ja iso läjä krutonkeja.

Sallaattia, palijon sallaattia lisäksi joka annokseen.
Sitte niitä annoksia mitkä pääsee tarjolle nimensä puolesta.

♯ Kanaa gang bang eli kanaa hauskannimisesä kastikkeesa minkä vaan kiinan alueen staililla.

♯ Pehmeää jänistä olis herKULLINEN vaihtoehto.

Ja tietysti jäläkkäriksi mansikkahillon ja kermavaahon kans:

♯ Köyhät ritarit  - sama tietenki englanniksi ->  poor retards   ?

Totta kai olis myös uusia trendejä viini- ja ruokamaailmasta. Semmosia mistä ite tykkään.

Nythän ammattikokit tai jokku on hehkuttanu yhistelmää ruisleipä ja punaviini. Eipä olekkaan niin uutta. Arvaatko kuka on jo kekkassu sen?! Tadaa! Minä! Harva se iltapala nassutan tuoretta ruisleipää ja nautin ruokajuomana marjaisaa radio bocaa tai jiipeetä. Joku tissiposki tomibjörk vaan leikkaa realista vähän pienemmän palan, paahtaa sen avokadoöljyssä 1,75 minuuttia puoli tuntia lämmitetyssä uunissa  ja lisää päälle vesikrassimoussea ja koristeeksi himpun punaista riistachutneyta.

E-ei, sanon minä. Oon aina syöny ruisleivän voilla ja jos jotaki on pakko panna päälle, niin edamia. Muuta ei tarvita. SE sopii punkun kans, sano tissiposki mitä vaan.

Ravintoloisahan pitää olla teemaviikkojaki. Yritin nykysesä työpaikasaki ehottaa tämmöstä: *lisää tähän naisen nimi* -kokin hilloviikot. En tiiä mikseivät tykänneet, ihan toimiva ehotus? Olis voinu tarjota vaikka rössypottuja, verilättyjä ja puolukkahillua, jälkkärinä torttua ja erilaisia punasia hilloja ja mehuja.

Kiekkokisojen aikaan katottas pelejä iiisolta screeniltä eikä ruokaa ja juomaa sais ku erätauoilla. Eli käytännösä jakelu olis kisaviikoilla vajaata arkisin klo 17-24 ja viikonloppusin klo 13-24. Eli ei vissiin tuottas kovin hyvin. Paitsi jos mulla olis töisä vaan semmosia jotka ei kato lätkää, ne joutas myymään! Mää en kyllä ite. Eikä mun tarviskaan ku olisin el jefe.

Nojoo, sitä ootellessa, pittää lähtiä tästä taas ansaitseen leipää, tai oikeestaan halavinta näkkäriä. Töi kutsuu ja ura... ja pyh.

Koska mää en postaile ikinä ruokakuvia, saat kuvitella tän:
Salaattia, tomaattia, kurkkua, kastiketta, itse leivottua tuoretta leipää.

Kanaa ja bataattiranskalaisia, uunijuureksia.

Jälkiruuaksi tuoreita herkkuja; mansikoita, viinirypäleitä, isoja vadelmia ja oikian mustikan makusia pensasmustikoita. Kahvia. Nami.

Värikästä ja herkullista! On keittiötyösä sittenki yks hyvä puoli, saa kaivella kaapeista tuommosia herkkuja. Joskus ne ehtii myös syyä. Seki on plussaa. Sen lisäksi, että työkaverit on yhtä pahoja suustaan ku minä. Mää oon pahempi, mutta ne ei vielä tiiä sitä.

Näkkäriä tienaamaan