Oi lihava toukokuu!

 

PÄIVÄKIRJAN PITO KANNATTAA, KOKEILE SINÄKIN!

Ohhoh, miten pääsiki lipsahtaan! Siis elopaino. Seitkytviis kilua lähestyi uhkaavasti, hupsista perkales. Joku oli taas avannu väkisin (!) mun suun ja tunkenu sinne sipsejä, munkkeja, suklaata, jäätelyä, pizzaa, juustua, ite tehtyjä juustosämpylöitä, irtokarkkeja, punkkua, simaa, kalijaa ja yhen tippaleivän. Kaikenlaista! Ne tahtoo olla nuo huhti- ja toukokuut mulla sellasia. On synttäriä ja kissanristiäistä toisen perään ja niitten väleisä lipsuu sitte muuten vaan ku on makuun päässy.

Oon pitäny nyt kolome viikkua ruokapäiväkirjaa. Ei oo tullu naposteltua, ku joutuu kirjottaan kaikki ylös. Ja jos herkuttelee, on mustaa valakosella mitä söi, eikä tarvi jatkaa mässyttämistä sen kauempaa. Syöty on, that’s it, ruotu jatkukoon!

Väsyneenä se on tosi hyvä apu estää tunkemasta mitä vaan suuhun. Samalla sitä alakaa pikkuhilijaa tajuaan, mikä oikeesti himottaa ja mikä on vaan siinä tyrkyllä. Kaikkia ei tarvi panna suuhun. Siinäpä hieno elämänohoje! Noh, menipä taas..

Äitienpäivän jäläkeen alotettu ruotupäiväkirjan pito on kyllä ainaki näennäisesti tuottanu tulosta. Housut ei purista ennää niin kauhiasti. Eli suosittelen! Enkä oo muistanu enkä uskaltanu käyä puntarilla vaan eipä se ookkaan oleellista. Nyt vaan oottelen ekaa joka tulee väittään että oon laihtunu. Vink vink.

Reippahasti olen liikuskellukki; mm lenkkeilly ja käyny easylla. Oon ottanu nyt siis asiaksi kunnon kohottamisen ja puoli tuntia päivässä liikuntaa-ajatus onki ollu hyvä ohjenuora, ellei jopa vahva köysi, joka pittää otteessaan. Endorfiinit ja dopamiinit on vaan roiskunu ku meikä on veelly hiki pääsä menemään! Ehkä kertyny paino onki lihasta?! Kaveriki tsemppas mua muistuttamalla, että ei tarvi olla kesäkunnosa, jos ei oo kesää! Siltä kyllä näyttää tällä hetkellä, mutta kesä tullee kuitenki taas jonaki päivänä – tai paremminki joksiki päiväksi -  ihan varkain ja sitte itkettää ku ei mahu yhetkään sortsit jalakaan. Onneksi Suomen kesä® kestää yleensä tasan yks viiva kolome päivää, jonka  jäläkeen saa taas palata pitkiin housuihin ja kalsareihin.

Niin, liiottelematta oon ollu nyt ruodussa, juu. Vaan nytpä tuliki taas pari muuttujaa. Mulle tuli lissää (orja)töitä kesän ajaksi JA easyfitki perskutarallaa otti ja lopetti! Mikäs nyt etteen? Rasvasen ruuan haistelua ja syöntiä töisä ja sohovalla perseen kasvattamista iltavuorojen päälle? Flunssaki iski. Toivottavasti ei tuu miesflunssa, se on pahin!

Mää oon kyllä huolissani omasta jaksamisestani. Etenki siitä henkisestä puolesta. Oisit sääki. Kuunteleppa. Koko, kyllä, KOKO työpäivän olen kuunnellu musaa ”sisäisestä keskusradiostani”. No se nyt on ihan normaalia, mutta ootappa ku kuulet mitä lajia.

Mulla on soinu pääsä vain ja ainuastaan Arttu Wiskarin tuotantoa, etunenäsä yks biisi. ”Sirpan kanssa landelle muutettiin”….

 

"Ladalla me ajettiin Helsinkiin......."

Mun tarvii nyt miettiä uuelleen koko elämäni ihan alusta alakaen. Mitkä syyt tähän on johtanu ja voiko suurempia tuhoja estää vielä tapahtumasta. Ainakin tilinauhan näkeminen aiheuttaa joka kerta hallitsemattomia tunteenpurkauksia. Tarvitaanko lääkitystä (joo, irtiottoreissu ystävän kans ainaki) ja onko saatavilla vertaistukia. Pystyn tuskin nukkumaan ens yönä, ku pelekään jo huomista päivää ja iltavuorua. Pahinta on, ettei Sirpa-laulu loppunu siihen ku lähin töistä, vaan se soi vieläki mun pääsä ripiittinä uuestaan ja uuestaan ja uuestaan…

Nyt on pakko keksiä joku harhautus! Auttaskohan jos kuuntelis zumbamusaa? Ei auttanu. Entä jos Rammsteinia? Ei sekään. Hei, jos vaihtas työpaikkaa? Jos sielä on jotaki homesientä mikä pistää kuuleen tuommosia? Oon lukenu luotettavista medioista että home voi aiheuttaa herkäsä ihimisesä vaikka minkälaisia vyysisiä ja psyykkisiä oireita. Mutta mitähän mää sitte oikein alakasin tekkeen? Oon ollu iän päivät keittiösä ja ravintolasa töisä.

Noh. Voisin vaikka ruveta myymään nykyajan ressaavan elämäntyylin uuvuttamille ihimisille rentoutuslevyjä. Meren kohina ja laineitten liplatus on jo niin old siison! Keksin mökillä ollesa palijon paremman! Istuin siinä mökin pihalla eikä kuulunu autojen, ei ihimisten, ei minkäännäkösiä ääniä. Järvi vaan seistä tökötti siinä tyynenä vieresä. Ilmasa "huusi" hiljaisuus! Sitä ku rupes imemään tajuntaan, alako hengitys ja ajatus tasottua. Siispä mun ool taim riläksing uutuus-cd onki *rumpujen pärinää..*   järven ääniä! Kustannukset olis pienet ainaki ku möis tyhyjiä levyjä.. Öhh, anteeksi, tyynen järven ääniä.

Muitten neuvomisesaki oon hirmu hyvä. Moni ystävä voi todistaa. Oothan sää huomannu tuon ”pienellä painetun” tuosa blogikuvauksessa? ”Älä tee niinku minä teen vaan tee niinku minä sanon!” Ehkä keittiöpsykologin vastaanotto johonki kivaan pilivenpiirtäjä-kattohuoneistoon? Tarjolla skumppaa niin jo murtuis jää ja alakais murheet avautuun, puhumattakaan siitä miten luovia neuvoja multa alakas tulla jo parilla neuvoa-antavalla!
Kasveista ja puutarhanhoijosta en taas ymmärrä tuon taivaallista, mutta jos hallitus tarjuaa hyvät edut yrittäjäksi alakamiseksi (jea right..) niin voisin kokkeilla sitäki. Tarjoaisin piha- ja puutarhasuunnittelua. Mulla on luottamusta herättävä nimiki yritykselle: "Puuta heinää".

Tai jos ei alan vaihto onnistu, niin ehkä mää vaan perustan just semmosen ravintelin niinkö ite haluan! Siinä pitäs olla ainaki iso terassi, mihin paistas aina aurinko eikä ikinä tuulis kylymästi. Siitä lähetään.

Ruokalistalla olis vain mun omia lemppareita. Ehotuksia listalle lisättävistä ruuista ottasin vastaan ainuastaan suoraan lautasella. Menuun pääsis lemppareitten lisäksi vain ruokia, joilla on mun mielestä hyvät nimet tai niistä saa sananmuunnoksen.

Mun lemppareista pitäs olla esmes tämmönen annos:

♯ Broileria, bataattiranskiksia, bearnaisekastiketta ja paholaisenhilloa. Toimii aina. Saatavana myös vuohejnustolla.

♯ Oikein muriaa karjalanpaistia ja porkkanaa keittopottujen kans.

♯ Naudan kokolihapihvi maustettu vain suolalla ja mustapippurilla. Ja eikä mittään korppujauhoja eikä murekemassoja, vaan paketista pyöritelty lihaköntti. Lisäksi muusia ja puoli kilua paistettua sipulia.

Nam. Täsähän alakaa tulla näläkä.

♯ Naudanlihaa ja kasviksia wokattuna. Lisukkeena pullo tai pari hyvvää punkkua.

♯ Bataattikeittua ja iso läjä krutonkeja.

Sallaattia, palijon sallaattia lisäksi joka annokseen.
Sitte niitä annoksia mitkä pääsee tarjolle nimensä puolesta.

♯ Kanaa gang bang eli kanaa hauskannimisesä kastikkeesa minkä vaan kiinan alueen staililla.

♯ Pehmeää jänistä olis herKULLINEN vaihtoehto.

Ja tietysti jäläkkäriksi mansikkahillon ja kermavaahon kans:

♯ Köyhät ritarit  - sama tietenki englanniksi ->  poor retards   ?

Totta kai olis myös uusia trendejä viini- ja ruokamaailmasta. Semmosia mistä ite tykkään.

Nythän ammattikokit tai jokku on hehkuttanu yhistelmää ruisleipä ja punaviini. Eipä olekkaan niin uutta. Arvaatko kuka on jo kekkassu sen?! Tadaa! Minä! Harva se iltapala nassutan tuoretta ruisleipää ja nautin ruokajuomana marjaisaa radio bocaa tai jiipeetä. Joku tissiposki tomibjörk vaan leikkaa realista vähän pienemmän palan, paahtaa sen avokadoöljyssä 1,75 minuuttia puoli tuntia lämmitetyssä uunissa  ja lisää päälle vesikrassimoussea ja koristeeksi himpun punaista riistachutneyta.

E-ei, sanon minä. Oon aina syöny ruisleivän voilla ja jos jotaki on pakko panna päälle, niin edamia. Muuta ei tarvita. SE sopii punkun kans, sano tissiposki mitä vaan.

Ravintoloisahan pitää olla teemaviikkojaki. Yritin nykysesä työpaikasaki ehottaa tämmöstä: *lisää tähän naisen nimi* -kokin hilloviikot. En tiiä mikseivät tykänneet, ihan toimiva ehotus? Olis voinu tarjota vaikka rössypottuja, verilättyjä ja puolukkahillua, jälkkärinä torttua ja erilaisia punasia hilloja ja mehuja.

Kiekkokisojen aikaan katottas pelejä iiisolta screeniltä eikä ruokaa ja juomaa sais ku erätauoilla. Eli käytännösä jakelu olis kisaviikoilla vajaata arkisin klo 17-24 ja viikonloppusin klo 13-24. Eli ei vissiin tuottas kovin hyvin. Paitsi jos mulla olis töisä vaan semmosia jotka ei kato lätkää, ne joutas myymään! Mää en kyllä ite. Eikä mun tarviskaan ku olisin el jefe.

Nojoo, sitä ootellessa, pittää lähtiä tästä taas ansaitseen leipää, tai oikeestaan halavinta näkkäriä. Töi kutsuu ja ura... ja pyh.

Koska mää en postaile ikinä ruokakuvia, saat kuvitella tän:
Salaattia, tomaattia, kurkkua, kastiketta, itse leivottua tuoretta leipää.

Kanaa ja bataattiranskalaisia, uunijuureksia.

Jälkiruuaksi tuoreita herkkuja; mansikoita, viinirypäleitä, isoja vadelmia ja oikian mustikan makusia pensasmustikoita. Kahvia. Nami.

Värikästä ja herkullista! On keittiötyösä sittenki yks hyvä puoli, saa kaivella kaapeista tuommosia herkkuja. Joskus ne ehtii myös syyä. Seki on plussaa. Sen lisäksi, että työkaverit on yhtä pahoja suustaan ku minä. Mää oon pahempi, mutta ne ei vielä tiiä sitä.

Näkkäriä tienaamaan