Ei tuu kesää! Ei
lämmintä eikä muutenkaan.
No siltähän se aluksi näytti. Sitten tuli kesätyöt, eli kyllä nyt täytyy olla kesä. Tuli sitte lämmintäki vaan mullahan on
keittiösä iltavuoroisa muutenki lämmin. En ehi katella aurinkoa enkä muitakaan semmosia ohimeneviä kotkotuksia.
Mun elämä ei kai oo kovin jännittävää. Vai ookko eri mieltä?
Mielenkiintosia juttuja ja sattumuksia
siitä ei kyllä puutu. Millon kohtaa missäkin ihmisen, joka on ihan ihana, ihan
outo taikka ihan hullu. Joskus kaikkia nuita. Junan ikkunasta näin hautausmaan.
Siellä lepää ihan tavallisia Matteja,
Mikkoja, Minttuja ja muita. Mutta musta se jo on aika mielenkiintosta, että
kukaan noista muista ei oo eläny samanlaista elämää
kuin minä tai sinä.
Ystäväni kanssa avarsimme mualimmaa ja paransimme ommaa hyvinvointiamme yhen viikonlopun ajan. Tuli
sopiva sauma, niinpä hyppäsin junaan ja viuh,
olin ystävän luona hetkesä! Suurella rakkaudella
voijaan todeta, että vaikka kuinka erilaisia olis kaks naista, vaikka kuinka
erilaista elämää eläisivät, vaikka kuinka erilaiset tavat ja perheet, ystävyys
on ihan sama ja yhteinen. Yhtäkkiä on menny vuosi, pari, oho, kuustoista vuotta! Vieläkö tuo muka haluaa
olla mun kaveli?
Matkailu avartaa! Millonkohan mää oon viimeksi nähny lehmiä? Oon ihan satavarma että
täällä pohojois-pohojammaala ei oo yhtään lehemää. Ei varmasti ole. Rupesin
näkemään niitä tien päällä ollessa: ”kato
ystäväni, kato, lehmiä laitumella! Yippee! ”
No tokihan niitä on tääläki, niitä ei vaan noteeraa ku kulukee samoja reittejä leuka
pettymyksistä rintaan painuneena, rutiinien murtamana, ympärivuotisen pimeyen
nukuttamana ja arjen harmauen masentamana. Mutta heti
ku hyppää junaan, näyttää maisema paaaljon kiintosammalta. Oo, lehmiä! Ooo,
kukkasia! Ooooo, vihreitä lehtiä puissa!!! Ja kaikesta pittää ottaa kuva ja postata se instagrammiin! Koska mää oon
nyt instassa beibe!
Mää en tarvi matkalukemista. Junalla matkustaminen on musta paras tapa matkustaa ikinä! Vaikka kuinka monta tuntia matka kestäski, en ikkään ehi ees
lehtiä selata. Kattelen vaan maisemia ja ihimisiä ja aattelen omiani. Ja kirjotan
blogia kanssamatkustajista, muahhahhaa! (Tiiät mitä sanotaan, varo niitä
hiljaisia, höhhöhhöö)
Lapsi huutaa ja äitinsä hyssyttää. Äiti hikoilee ja muut häiriintyy. Alan miettiä mitä voisin antaa
lapselle. Keksiä tai banaanin. Nähtävästi mun ratkasu kaikkeen on ruoka. Nytki käsilaukussa on enempi eväitä mitä muuta tavaraa. Helou, mikä
pakonomanen tarve mulla oikein on viihyttää
jonku muun lasta? Eikö pointti näillä
reissuilla ookki se, että saan ommaa aikaa, ettei mulla oo mukana
huolehittavia?!! Hmm, itsepohdiskelun paikka.
Loppumatkasta mun etteen tuli istuun pimiä setä. Mun pikkuveli sano pienenä tummaihosia pimmeiksi. Se haisee huuhteluaineelle. Ei metanolille
vaan pyykinpesuaineelle. Ku pistää silmät kiinni, vois kuvitella että joku ois ripustanu pyykit kuivaan mun nokan eteen. Sen
viereen tuli joku melkein-yhtä-pimiä setä ja ne puhuu keskenään jotaki ihan
siansaksa-mongerrusenglantia ja jotaki mitälie
muuta kieltä. Vaaliampi-ihosella pimiällä sedällä on maastoasu ja jonkunlaiset
punaset ”natsat” olokapäisä. En ymmärrä armeijajuttuista mittään, mutta apua, tuo on varmasti joku sotilas. Apua,
jos se on joku isiksen soluttautuja joka ampuu kohta meijät. Onpa hyvin
soluttautunu ku maastopuku päällä.. Ja juttelee ja nauraa
tuon toisen kans.. Ne varmaan ilakoi siitä että kohta tapahtuu. Niillä on
kauhian isot kassit. Hyi helkkari sua,
mitä taas aattelit! En tarkottanu että kahella tummalla miehellä on isot...
Siis niitten matkakassit on pitkänmalliset, onkohan jommasakummasa ase? Jää
mulla pian hyvä reissu puolitiehen ja Vaasan kesä kokematta! Oonpa mää
ennakkoluulonen. Miksi se täälä
pikkukylien kohilla alkas riehua? Eihän se vielä ketään ammu ku vasta
Helsingissä!
Kohta hyppään junasta.
No, en liikkuvasta!! Vaan mun pysäkki lähestyy. Nousen ylös ja sanon niille: “Finish people are
very international and well educated. I suggest that you consider well what you
speak out loud.” Ja päälle tuima katse. Vaikkei ollu hajuakaan mitä ne
puhu. Hehe.
Jos mussa on jotain villiä, niin se on mielikuvitus. En tod sanonu niille mittään. Hyppäsin vaan äkkiä ulos junasta, hep! Turvasa!
Joutuhan sielä reissun
päälä muitaki kieliä käyttään. ”Huur kanja jelppa dei”, kuulu vaasalaisesa
kaupasa ja määpä yritän vastata
ruotsiksi. ”Nej men tack eiku tack men nej, aim tsast katselen”. Onneksi ne puhhuu normaaleittenki ihimisten kielellä niin
ei tarvi änkyttää ruotsi-englanniksi.
Vaasasa päästiin taas uusiin mokalukemiin, alotettiin heti alakuun sählälevelin kertanostolla. Lompsittiin kaverin kans tyytyväisenä sokoshotelliin. Itekki respana joskus (kolome päivää) työskennelleenä ja muutenki hyvin ihimisten mikroilmeitä - ehkä myös ajatuksia! - lukevana huomasin heti respaneidin ilimeestä että nyt ei oo kaikki kohillaan. Hymy jumittu paikoilleen suupieliin ja neitokainen alko hiirellä klikkailun sijasta näpytellä näppistä. Huono merkki. Onko niillä tuplabuukkaustilanne, apuva! Enkö perhana sittenkään tehny sitä nettivarausta loppuun asti oikein?? Onhan mulla puhelimesaki tilausvahvistus! Kovasti siinä varmisteltiin ja viimein piti näyttää se tilausvahvari älkkäristä eli älyluurista ku tyttö viimein myönsi ettei sitä respan koneelta löyvy. Resbatyttö luki ja luki, hmm. Tämä varaus on kuulkaas arvon naiset eri hotelliin! Nonni. Ei onneksi hävettäny ollenkaan, ei. Enpä hokassukkaan että Vaasasa on kaks sokoshotellia! Ja totta kai mentiin just siihen väärään! Onneksi varasin sen kuitenkin oikiasta kaupungista! Sitä ku ei ikinä tiiä mitä väsyneenä tulee klikkailtua..
No muuten meni reissu
aivan komiasti ja kätteen jäi valtava hyvän
mielen boosti! Kotimatkalla onnibussisa en jaksanu kauhiasti kytätä muita ihimisiä enkä kirjotella niistä
blogijuttuja ku pää nuopahteli ja silimät
lopsu koko ajan. Varmaan kuorsasinki vähän. Väsytti, rankka reissu.
Lapset sai tuliaisiksi fidget spinnerit, jonka ansiosta mää oon virallisesti nyt kuulemma
maailman paras äiti ja ukkoki sai tuliaispaian ja nyt, näillä(kin) pienen
miniloman muistoilla jatketaan taas arjen
puuduttavaa, turvallista rauhaa ja rakkautta.
Piis ja lööv mään!
Ja siinä sulle kesämusaaaa! VAIHTOEHTO DESPACITOLLE
Ja toinenki vaihtoehto despacitolle -> Kesäbiisi
Peee Äääääs!! Mää en tiiä toimiiko tähän blogiin kommentointi vieläkään, kokkeileppa. Koitin rapata sitä ku useat ihimiset (kaks) valitti ettei tänne pysty kommentoimaan. Ehkä se nyt pelittää.
Toimii!
VastaaPoista