Powered By Blogger

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Elämän sininen hetki




Sininen kyllä viittaa Fazeriin, mutta mulla on täsä tobleronea. Semmonen oikein iso toblerone, maitosuklaa-sorttia. Ja yks valakosuklaata. No on vielä yks, rusina-pähkinä. Sitte oon juonu sokerilimsaa. Tänään syöny mitä sattuun. Ja eilen, ja toissapäivänä. Ruokapäiväkirjan pito tyssäs tähän, reilun kaheksan hyvin pietyn viikon jäläkeen. Ei ookkaan enää sitä nuorison kutsumaa ”motii”. Mulla on menosa jonkinlainen tieteellinen testi siitä, palijonko pystyn lihottaan ihtiäni ennenkö tullee seinä vastaan. Tällä hetkellä paino nousee hienosti! Pari finniäki on tulosa, varmaan niistä sipseistä mitä oon syöny sallaa. Niitä sipsejä mitä voitin siitä taffelin kisasta toukokuusa, muistakko.


Ei oo palijoa motivaatiota laihutella. Säbämissä oon kyllä jaksanu käyä kaverin kans.
Vissiin joku suvantovaihe parhaillaan, aivan ku oottelisin jotaki koko ajan? Parempaa aikaa laihutella, parempaa aikaa olla virkumpi. Väsyttää melekein koko ajan. No, semmosta se välillä on. Onko sulla? Vai väitäkkönää että oot vuojen ympäri virkku ku mikä? Etkä oo. Tai jos oikeesti oot, kerro mulle miten se tapahtuu?
Tiiän, että energianpuute voi johtua pitkälti kaikesta liiasta energiapitosesta eväästä jota veän nassuun päivittäin. Lihot -> väsyt, eikö niin? Töisä käyminen on aika työlästä, niin sanotusti. Ei oo motii siihenkään. Työhousujen vyötärö kirraa, sou vat. Parempia aikoja ootellessa, ay?


Väsynyttä tekstiä väsyneeltä bloggaajalta. Oleppa hyvä. Lähenpä tästä saunaan ja sitte nukkumaan. Mutta tiiäkkö mitä? Minäpä tiiän kuitenki, että huomenna on uus päivä ja aion nauttia uutena päivänä auringosta ja muista hyvistä asioista! Ja elämää jos aatellaan yleensä, paras on vasta eesä päin! Siihen mää uskon. Usko sääki! Tsemppiä sullekki jos sellasta tarvit! Haleja!

Aaamen.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ookko ajatellu?


CLOUD NUMBER 9


Voi vattu! Mua stressaa! Kerronko mikä kaikki? No siinähän tuli jo vastauski. Kaikki! Mukaan lukien se että oon tunnesyöjä. Just nyt oon pirun ilonen siitä, että alotin ruokapäiväkirjan pitämisen! Muuten hakisin pahavilaatikosta uuen sipsipussin ja avaisin viinipullon. Söisin kaikkea mässyä mitä kaapeista löytäsin. Ja sitte vatuttas vielä enempi! Ja jos nyt aattelit että mitä varten tuollaki on pahavilaatikollinen sipsejä kotona, että onpa pölijä eikä kuulosta terveelliseltä,niin haluaisin muistuttaa että Taffel lähetti ne mulle ihan mun tahtomatta! Lue vaikka tuosta -> Broadways
Mansikakki makso kaupasa kuus euroa / säälittävän pieni puolen kilon rasia! Voihan vatun vattu! Yritä siinä herkutella terveellisesti! Palijon halavemmaksi tullee syyä jotaki epäterveellistä! Voi vattu!


Mässyttämisen sijaan meen pihalle vilikuileen auringonlaskua ruttusen ressiohtani alta, keitän pannullisen teetä ja kiroilen. Voihan vattu jos ei auta!


Välillä pittää kyseenalastaa vanahoja tottumuksia ja ommaa ajatusmaalimaa. Käviki niin, että oli vappaapäivä ja mulle sattu siunaantuun vähän miitaimia eli aikaa iliman perhettä.
Heti alako ajatus kiertää sammaa kiekkaa niinkö Räikkönen Nurburgringin rattaa.
Pari tuntia päivällä luppoaikaa ku muu perhekunta on menosa:
"Pitäskö siivota? Käviskö lenkillä? Kaupasa pittää ainaki käyä. Ihanan lämpimästi porottaa! Jos ajas rantaan kattoon sinistä liplatusta. Joo! Sinne jätskille! Ai niin munhan piti rajottaa herkuttelua ku piän sitä ruokapäiväkirjaaki. No voishan sitä polttaa yhen tupsluurin sallaa. Olispa terde ja juomaa. Vappaapäiväki, vois illalla siemasta viiniä!"


Niin mikä se tuommonen juttu on että ku on aurinkoista, lämmintä, vappaata, pittää heti alakaa
”nauttia täysillä” ja vettää jotaki nautintoaineita?? Miksei vaan voi olla siinä merenrannasa omasa rauhasa ja katella merta? Onko käesä oltava aina tupakka, pullo tai jäätelö? Tai vähintäänki älypuhelin??? Ookko aatellu?


Ajoin merenrantaan hopianvärisellä pikku mastallani. Kattelin merta ja mietin omiani. Oli hetki aikaa. Radiosa soi hilijasella Despacito. Vastarannalta nousi savua. Tai ei nyt sentään vastarannalta, ei mun uuet rillit niin tehokkaat oo että Ruotsiin asti näkis! Sanotaan nyt että jostaki siitä sivulta, niemennokalta, jonku mökin pihasta. Sielä joku kulotti.

Lokkeja lenteli siinä ympäriinsä. Mietin meniskö kauppaan vai kottiin siivuaan. Tai jos jäiski tähän?
♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫

Ei tehny ennää mieli jätskiä eikä tupakkia. Aurinko kimmelsi ihanasti meren pinnasta ja pikku mastan sisällä oli lämmin auringon paahteesa. Kaikki muu oli ylimäärästä.

Mutta sitte sinne tuli joku muuki. Ekkö nää tajua että tulin tänne olleen rauhasa! Ajele muualle siitä!! Älys onneksi lähtiä eikä tullu esim höpöttään jotaki. Se se olis ollu ressaavaa ja pilannu täysin mun oman hetken! Mää tarvin yksityisen rannan!


Rauhallinen hetkeni saa jatkua. Hengitän syvempään, alan miettiä ”oikeita asioita” ja jätän tehtävälistalla itteni ressaamisen.
♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫

Ei helevetti, taas joku. Se onneksi tajus heti kääntyä pois ku näki että täälä on auto. Seki olis varmaan halunnu tulla tänne oleen rauhasa. Mää olin täälä ensin!


Jotku ihimiset vaan tarvii enemmän omaa aikaa ja rauhaa. Talavella ei voi oikein mennä rantaan tuijottaan merta. Tai voi, mutta jäätyny meri ei nyt oo ihan sama asia ku kesällä, ku aurinko kimmeltää veden pinnasta, meri kohisee ja suhisee, tuuli heiluttelee rantapusikkua, itikka inisee korvan juuresa…


Ookko aatellu että nautittas nyt kesästä ja niistä pienistäki kesäsistä hetkistä mitä on.

Esmes ku muut nukkuu ja saat juua kahavit rauhasa takapihalla.

En nyt keksi muita. Pukkas taas kiireen ja hälinän. Voihan vattu. Mutta rentouvu sää jos voit! Vi ses!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

En jaksanu miettiä nasevaa otsikkoa koska päässä soi tää biisi...........



 





……… ♫ Taas mennään rahan takii, ei rakkaudest lajiin vaan rahan takii. Oon saatava lapsille goreteksii sillä kadut on märkii ja sohojosii ♪♪♪♪♪♪♪♪♪♪♪

Tuisku on selkeesti tehny musta biisin. Tosin töisä ei jouva twerkkaan.


Nyt on takana viis sellasta työpäivää, että puhalluttaa. Jopa niin kiireistä, että voi sanua että on ihan suoraan verrannollinen pikkujouluaikaan. Kun mua tarpeeksi ressaa ja väsyttää, alkaa tulla paljon  Vxxxx-alkuisia sanoja. Suurimman osan niistä saan piettyä kielen alla, mutta osa karkaa välillä ilmoillekki.  


Muistellaanpa, mikä se pikkujouluaika oli. Tuostaki -> " Kiirekiirekiire " voit lukia. Nyt on ollu samanlaista. Ei taukoja, syöminen on jääny minimiin, ellei jopa kokonaan. Vettä oon yrittäny lipittää, mutta kesäkuuma keittiö valuttaa tuskanhien lisäksi ihan oikiaaki hikeä, niitä aitoja läskimakkaroijen kyyneliä. Siitä huolimatta oon lihonu. Tai varmaanki just siksi. Elämä on taas jotenki niin epäsäännöllistä ja univelkaaki on kertyny. Painan jo seitkytviistuhatta kilua. Oon ruvennu taas tupakoimaanki. Töissä vaan, en kotona. Se on välillä ainua keino pittää jonkunkaanlainen tauko ja tuhota pari stressihermoa.


Mutta nyt olis yks vappaapäivä. Sen aion käyttää rentoutumiseen ja haluaisin niin lenkille tai jumppaan! Viime viikolla pääsin yhesti! Yhesti!!! Aaaaargh!!! No mutta. Ainualle vappaapäivälle osunu bodyjam, mitä niin ootin, pittääki perua. Oon todellaki niin uuvuksissa. Mistäkö senki tietää, ettei vaan laiskota? Ömm, no esmes siitä että melekein koko ajan itkettää, kaikki äänet (myös ihanat lasten) sattuu korviin, tavara tippuu käsistä ku unohtaa pittää kii, enkä tunne näläkää. Pienikin vastoinkäyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja pienikin häiriö ärsyttää ja aiheuttaa räjähtävän tunteenpurkauksen perheenjäsenten keskinäisessä kommunikoinnissa.


Juujuu, ainahan oon ollu ravintola-alalla. Se on vissiin kutsumusammatti juu. Mietin sitä kun kuskasin helteellä täysiä roskakärryjä ja järettömän painavia biojäteastioita. Rakkaudesta lajiin? Ei, mää teen sitä vain rahan takia. Jepa. Kaiken sen rahan…. Ja sitte pääsä alakaa soija joku kasari: ”She works hard for her money”.. Kerroppa jos muistat mikä biisi!

Välillä vaan niin väsyttää. Sitä haluaa vaan istua pihalla tuijottamasa etteesä ja kuuntelemasa ku puut suhisee. Maata trampalla selällään ja katella pilivien liikkeitä. Istua kahavikuppi käesä lämmin puuterassi jalakojen alla.


Annan itelleni tänään siihen mahollisuuen. Olla armollinen itelleen, sitä me jokanen tarvitaan. Uskalla sanoa sääki välillä ei, aina ei oo vaan pakko suorittaa. Sulla on lupa olla ittes kans ystävä.


Onneksi on taas maanantai. Uus viikko, uuen alku. Positiivista ajattelua naiset! Ja miehetki. Päivä kerrallaan, huominen tullee aina ja mitä näitä nyt on. Jaksaa jaksaa. Jaksa sääki! Sydämiä sulle, ollaan taas kuulolla!