En jaksanu miettiä nasevaa otsikkoa koska päässä soi tää biisi...........

 

……… ♫ Taas mennään rahan takii, ei rakkaudest lajiin vaan rahan takii. Oon saatava lapsille goreteksii sillä kadut on märkii ja sohojosii ♪♪♪♪♪♪♪♪♪♪♪

Tuisku on selkeesti tehny musta biisin. Tosin töisä ei jouva twerkkaan.

Nyt on takana viis sellasta työpäivää, että puhalluttaa. Jopa niin kiireistä, että voi sanua että on ihan suoraan verrannollinen pikkujouluaikaan. Kun mua tarpeeksi ressaa ja väsyttää, alkaa tulla paljon  Vxxxx-alkuisia sanoja. Suurimman osan niistä saan piettyä kielen alla, mutta osa karkaa välillä ilmoillekki.  

Muistellaanpa, mikä se pikkujouluaika oli. Tuostaki -> " Kiirekiirekiire " voit lukia. Nyt on ollu samanlaista. Ei taukoja, syöminen on jääny minimiin, ellei jopa kokonaan. Vettä oon yrittäny lipittää, mutta kesäkuuma keittiö valuttaa tuskanhien lisäksi ihan oikiaaki hikeä, niitä aitoja läskimakkaroijen kyyneliä. Siitä huolimatta oon lihonu. Tai varmaanki just siksi. Elämä on taas jotenki niin epäsäännöllistä ja univelkaaki on kertyny. Painan jo seitkytviistuhatta kilua. Oon ruvennu taas tupakoimaanki. Töissä vaan, en kotona. Se on välillä ainua keino pittää jonkunkaanlainen tauko ja tuhota pari stressihermoa.

Mutta nyt olis yks vappaapäivä. Sen aion käyttää rentoutumiseen ja haluaisin niin lenkille tai jumppaan! Viime viikolla pääsin yhesti! Yhesti!!! Aaaaargh!!! No mutta. Ainualle vappaapäivälle osunu bodyjam, mitä niin ootin, pittääki perua. Oon todellaki niin uuvuksissa. Mistäkö senki tietää, ettei vaan laiskota? Ömm, no esmes siitä että melekein koko ajan itkettää, kaikki äänet (myös ihanat lasten) sattuu korviin, tavara tippuu käsistä ku unohtaa pittää kii, enkä tunne näläkää. Pienikin vastoinkäyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja pienikin häiriö ärsyttää ja aiheuttaa räjähtävän tunteenpurkauksen perheenjäsenten keskinäisessä kommunikoinnissa.

Juujuu, ainahan oon ollu ravintola-alalla. Se on vissiin kutsumusammatti juu. Mietin sitä kun kuskasin helteellä täysiä roskakärryjä ja järettömän painavia biojäteastioita. Rakkaudesta lajiin? Ei, mää teen sitä vain rahan takia. Jepa. Kaiken sen rahan…. Ja sitte pääsä alakaa soija joku kasari: ”She works hard for her money”.. Kerroppa jos muistat mikä biisi!

Välillä vaan niin väsyttää. Sitä haluaa vaan istua pihalla tuijottamasa etteesä ja kuuntelemasa ku puut suhisee. Maata trampalla selällään ja katella pilivien liikkeitä. Istua kahavikuppi käesä lämmin puuterassi jalakojen alla.

Annan itelleni tänään siihen mahollisuuen. Olla armollinen itelleen, sitä me jokanen tarvitaan. Uskalla sanoa sääki välillä ei, aina ei oo vaan pakko suorittaa. Sulla on lupa olla ittes kans ystävä.

Onneksi on taas maanantai. Uus viikko, uuen alku. Positiivista ajattelua naiset! Ja miehetki. Päivä kerrallaan, huominen tullee aina ja mitä näitä nyt on. Jaksaa jaksaa. Jaksa sääki! Sydämiä sulle, ollaan taas kuulolla!