Tiiäkkö sen tunteen??!!
Se tullee päivä ennen lomaa rai pitkää vappaata. Kesällä
se on voimakkaimmillaan. Se on lyhyesti ilmaistuna että "rai rai
vaan!" Sanotin laulunki sen kunniaksi; "Viis
päivää takanaaa, yks päivä eessä, sitte mullon vaapaataaa yyyyheksän päivääää!" Semmonen reipas kesänen, vähän
kansantanhumainen ralli. Sävelen voi päättää laulaja
ihan ite. Toisesa säkeistösä lauletaan että "kooohta pääsen vaapaallee,
laitan kyynsilaakkaa". Sillä se jos mikä on loman merkki, kun
keittiötyöntekijä saa pistää niin kirkkaan
punasta kynsilakkaa ku itte tahtoo!
Että kyllä on ollu hektinen kesä, etenki heinäkuu! Mutta kerta nyt rupes laulattaan, lahjotan sulle korvamadoksi vielä tän biisin: "VIELÄ OOON KESÄÄ JÄÄLJELLÄÄ VIELÄ TULEEE KAUNIITA PÄIVIÄÄÄÄ". Ole hyvä vaan, se ei lähe kulumallakaan.
Jaksoin viimeset
työrutistukset sillä että aattelin jotta pian istun niin tyytyväisenä perse
penkisä jalat suorana kahavikuppi käesä
ja nautin lapsoseni pesisleirin pelitarjonnasta, uusista
maisemista, auringosta! Kynnet lakattuna!!
Eikö ookki se sillon
oikiaa lomaa ku sulta katuaa muutama päivä?! Enkä tarkota nyt ryyppäämällä
hävitettyä osaa elämästä, vaan sitä lomafiilistä,
kun yhtäkkiä havahut arvaileen mikä viikonpäivä on ja onko kello maholliseti yks vaiko kuus. No joo, näin kesällä ku on valosaa, ajan katuaminen on mahollista, mutta
talavella kellonajan voi arvata siitä onko pilikkopimiää vai vaan hämärää.
No, määpä olin lomalla! Kauniisa
kotimaasa, mutta niin monen saan kilometrin pääsä että luulin välillä olevani
jonku muun valtion alueella. Venäjäksi luki joka kyltisä, tieopasteisa ei näkyny valtatietä Ouluun eikä Kuusamoon, vaan
Pietariin. Näkymätki oli ihan eri vaihtelevat mitä täälä kotona, misä maisemat vaihtelee vain tasasesti metästä
peltoon ja merenrantaan aina joka kymmenen kilsan välein. Kuulin niin palijon venäjän kieltä että luulin
jo itekki ossaavani vastata jos joku kyssyy jotaki multa venäjäksi. Vaikka
oikiasti olisin osannu sanua vaan että nieprovkeporuska, nieprovkeporuska eli en
minä ossaa sanua sulle venäjäksi mittään.
Sitte iski lomadementia!
Unohin työasiat, tekemättömät kotityöt, kaivinkonneen äänen, joka pitää mua
hereillä. Ihan selevennykseksi taas, en oo niin sekasin
stressistä että kuvittelisin äänen, vaan tuosa viereisellä tontilla ajellaan
kaivinkonneella aamuvarhasesta
iltamyöhään. Miehet ja niitten lelut… Unohin kalenterin tulevien viikkojen
aikataulut, elin ihan vain sitä hetkiä ja
päivää. Nautin ystävien seurasta ja auringon voimaannuttavasta lämmöstä. Poltin
taas naamani. Ei ollu eka kerta tälle kesälle. Pikku hihi. Opin, mistä tullee sanonta ”sekasin ku Haminan
kaupunki”. Sain tartunnan toisest murteest Suomen toiselt puolelt ja tartutin vahavasti meijän ommaa, muahahhaa! Lakkasin
kynnet lomakuntoon, ihanaa! Nautin
pitkästä automatkasta, maisemista ja pysähyksistä uusiin paikkoihin. Nautin, nautin ja nautin!!!
Nyt pallaan arkeen kertarytinällä. Liian nopiasti täyttyvä kalenteri, laskut, pyykkivuori (no tai
paremminki -vuoret), viidakoksi muuttunu nurtsi, pihatyöt, aaargh.. Listahan
jatkuu vaan. Mutta on mulla yks huikian
kiva juttuki tulosa. Haluakko tietää mikä? Shh…
Mää oon ehkä maailman paras pitämään salaisuuksia… Huippuhyvä pitämään sisällä
ilot ja surut, megahyvä pitämään mölyt
mahasa.
No haluakko tietää mikä se on?......
No haluakko tietää mikä se on?......
On se ilimoja pielly……
Höhöhö! Puspus!
Lomamusaa ja arkeen energiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä ite oot mieltä?