Powered By Blogger

perjantai 4. elokuuta 2017

Rai rai!



 
Kaikista helpoin tapa puolittaa ylimääräiset lomakilot
Tiiäkkö sen tunteen??!! Se tullee päivä ennen lomaa rai pitkää vappaata. Kesällä se on voimakkaimmillaan. Se on lyhyesti ilmaistuna että "rai rai vaan!"  Sanotin laulunki sen kunniaksi;  "Viis päivää takanaaa, yks päivä eessä, sitte mullon vaapaataaa yyyyheksän päivääää!" Semmonen reipas kesänen, vähän kansantanhumainen ralli. Sävelen voi päättää laulaja ihan ite. Toisesa säkeistösä lauletaan että "kooohta pääsen vaapaallee, laitan kyynsilaakkaa". Sillä se jos mikä on loman merkki, kun keittiötyöntekijä saa pistää niin kirkkaan punasta kynsilakkaa ku itte tahtoo!

Että kyllä on ollu hektinen kesä, etenki heinäkuu! Mutta kerta nyt rupes laulattaan, lahjotan sulle korvamadoksi vielä tän biisin: "VIELÄ OOON KESÄÄ JÄÄLJELLÄÄ VIELÄ TULEEE KAUNIITA PÄIVIÄÄÄÄ". Ole hyvä vaan, se ei lähe kulumallakaan.

Jaksoin viimeset työrutistukset sillä että aattelin jotta pian istun niin tyytyväisenä perse penkisä jalat suorana kahavikuppi käesä ja nautin lapsoseni pesisleirin pelitarjonnasta, uusista maisemista, auringosta! Kynnet lakattuna!!


Eikö ookki se sillon oikiaa lomaa ku sulta katuaa muutama päivä?! Enkä tarkota nyt ryyppäämällä hävitettyä osaa elämästä, vaan sitä lomafiilistä, kun yhtäkkiä havahut arvaileen mikä viikonpäivä on ja onko kello maholliseti yks vaiko kuus. No joo, näin kesällä ku on valosaa, ajan katuaminen on mahollista, mutta talavella kellonajan voi arvata siitä onko pilikkopimiää vai vaan hämärää.


No, määpä olin lomalla! Kauniisa kotimaasa, mutta niin monen saan kilometrin pääsä että luulin välillä olevani jonku muun valtion alueella. Venäjäksi luki joka kyltisä, tieopasteisa ei näkyny valtatietä Ouluun eikä Kuusamoon, vaan Pietariin. Näkymätki oli ihan eri vaihtelevat mitä täälä kotona, misä maisemat vaihtelee vain tasasesti metästä peltoon ja merenrantaan aina joka kymmenen kilsan välein. Kuulin niin palijon venäjän kieltä että luulin jo itekki ossaavani vastata jos joku kyssyy jotaki multa venäjäksi. Vaikka oikiasti olisin osannu sanua vaan että nieprovkeporuska, nieprovkeporuska eli en minä ossaa sanua sulle venäjäksi mittään.


Sitte iski lomadementia! Unohin työasiat, tekemättömät kotityöt, kaivinkonneen äänen, joka pitää mua hereillä. Ihan selevennykseksi taas, en oo niin sekasin stressistä että kuvittelisin äänen, vaan tuosa viereisellä tontilla ajellaan kaivinkonneella aamuvarhasesta iltamyöhään. Miehet ja niitten lelut… Unohin kalenterin tulevien viikkojen aikataulut, elin ihan vain sitä hetkiä ja päivää. Nautin ystävien seurasta ja auringon voimaannuttavasta lämmöstä. Poltin taas naamani. Ei ollu eka kerta tälle kesälle. Pikku hihi. Opin, mistä tullee sanonta ”sekasin ku Haminan kaupunki”. Sain tartunnan toisest murteest Suomen toiselt puolelt ja tartutin vahavasti meijän ommaa, muahahhaa! Lakkasin kynnet lomakuntoon, ihanaa! Nautin pitkästä automatkasta, maisemista ja pysähyksistä uusiin paikkoihin. Nautin, nautin ja nautin!!!


Nyt pallaan arkeen kertarytinällä. Liian nopiasti täyttyvä kalenteri, laskut, pyykkivuori (no tai paremminki -vuoret), viidakoksi muuttunu nurtsi, pihatyöt, aaargh.. Listahan jatkuu vaan. Mutta on mulla yks huikian kiva juttuki tulosa. Haluakko tietää mikä? Shh… Mää oon ehkä maailman paras pitämään salaisuuksia… Huippuhyvä pitämään sisällä ilot ja surut, megahyvä pitämään mölyt mahasa.
No haluakko tietää mikä se on?...... 
 
Vinkki...
On se ilimoja pielly……
Höhöhö! Puspus!
                                           Lomamusaa ja arkeen energiaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ite oot mieltä?