Tee lista. Se kannattaa...

LISTOJA, PYH!

Jotku on kauhian kovia listaamaan asioita. Joitaki se naurattaa. Miksei vaan voi tehä niitä juttuja, mihin sitä aikaa vievää listaamista tarvii? Noo mää voin kertua että tämmösiä metatyötä tekeviä multitaskaajia (noun äs = = = opiskeleva, työssäkin käyvä, harrastavan lapsen äiti) se todellaki jeesaa aika muhkiasti!

LISTA MIELESSÄ PYÖRIVISTÄ ASIOISTA

Se tunne, ku kaikki asiat ja ajatukset ja tekemättömät hommat pyörii mielesä ja niitä on niin palijon, ettet tiiä mistä alottas purkamisen. Niin tiiäkkö tunteen? Jos et tiiä niin sulla on aika lepposta. Mutta jos tiiät, niin tunnistat myös sen tunteen mikä siitä tulee ku pitäs tehä kaikkia eikä tiiä mitä ehtii ja joutaa ja ennen kaikkea viittii. Jotaki vaan niin haluttas tehä muttako tuoki olis pakko. Pitäs ja pakko han on eri asioita. Deadlinet lähestyy ja lapsetki pittää hoitaa. Aaarhg! Alakaa ahistaa! Ja sittekö alakaa kunnolla ahistaa niin ei saa yhen yhtäkään asiaa tehyksi.

Sillon pittää ottaa käyttöön viisaampien neuvot. Niinku mun. Tee lista! Priorisoi! Joitain asioita ei ees oo pakko tehä just tietysä järjestyksesä. Oot aikunen ihiminen ja saat tehä hommas just siinä järkäsä ku ittiäs huvittaa ja syyä vaikka kakkua välillä! Tai vaikka ennen sitä! Nykyäänhän kouluisaki neuvotaan tekemään kokkeista ja tenteistä ekana ne helepoimmat tehtävät eikä jäähä junnaan vaikeisiin kohtiin ajan loppumisen kustannuksella. Teet niinkö itestä tuntuu ja asiat listalta hoituu, kyllä sää pystyt siihen!

Joihinki juttuihin ei loistavasta priorisoinnista huolimatta vaan riitä sitä aikaa. Tai pätäkkää. Niin se vaan on. Vai eikö sulla? Rahako kasvaa puusa sun pihalla? Ai ku kiva. No meillä muilla tavallisilla kuolevaisilla ehkä ei. Joten pittää taas prioirisoija. Vaikkei aina vois olla fyysisesti paikalla, niin mieli kyllä liikkuu iliman junia ja lentokonneitaki onneksi. Tännään mun mieli ja sydän on liikahtanu toiselle puolelle Suomia ystävän häihin. Jokka pietään salasa, muutenhan olisin jo sielä! Toisten ihimisten naiminen – siis avioliittoon! aiheuttaa itesäki väkisin ajatuksia ja tuntemuksia. Jotaki erityistä siinä vaan on, kun ystävä seisoo mahottoman hieno mekko päällä oottamasa sormi ojosa rinkulaa. Oisin kyllä mielelläni nähny sen ihan livenä, mutta valokuvilla mennään. Niin mää oon itekki tehny, salasa. En tykkää huuella mun asioista, niinku tiiät..

Mikä sua motivoi? Mikä pistää asettamaan tavoitteita? Välillä musta tuntuu, ettei vaan ehi tehä tai saatikka ajatella kaikkia mitä haluais. Viime syksynä kävi niin jännästi, että sain osuman (elämältä?) ja käden murtumaa parannellessa ehin ajatella ummet ja lammet! Tällä viikolla oon ajatellu kuumeen keskellä. Tekkee kuule hyvää, voin kertua!

Pikkuhilijaa ahistus siirtää kohti uutta, se on sen tarkotus. Samoten ku v*tutus on etteenpäin vievä voima, seki me jo tiietään. Nyt sain tarkennettua pikkusen taas sumun peitosa ollutta elämän tavotekarttaani, sehän alkaa kuin itestään hahmottuun. Ensin tulee tunne, sitte ajatuksia, jotka kun jäsentyy, tulee näkyviin tavoite. Sitä kohti mennään. Ja kaikki vastoinkäymiset matkalla on vaan niitä oppeja, jotka osottaa mun tekevän oikiaa matkaa.

Höh, kuulostiko jotenki liian salamyhkäseltä ja ympäripyöriältä? Eläpä hättäile, kyllä se sullekki aikanaan paljastuu. Määhän en tunnetusti juoruile muitten, enkä omista asioistani. Tämmöset  päivän ajatukset vaan halusin sulle jakaa, että tietäsit, että johonki ollaan matkalla ja ees jotaki aivotoimintaa tapahtuu, vaikkei mittään kuulu. On tää elämä vaan niin SYDÄNHYMIÖITÄ JA KAIKKEE IHQUU LOLTSIS!!

Ja samalla mussa kasvaa ja sisuuntuu joku voima, ku koitetaan tallata maahan ja latistaa. ”Määhän näytän noille!” Kiitos ystävälle jos toisellekki tuesta. Ootte joskus ihan tietämättänneki olleet korvaamattomana apuna mun matkalla. Arvostan sitä joka päivä enemmän. Kiitoos!!! Samoten ku itekki oon ystävieni mukana, jos en ihan fyysisesti, niinku tänäänkään, niin hengessä!

p.s. tee vaan se lista. Se kannattaa. Listaa asiat, mitkä haluat tehä, tee tavotekartta. Piirrä tiesi sinne, misä haluat vielä jonaki päivänä olla. Miltä se tuntuis? Mietippä! Minä oon miettiny ja nyt, tuumasta toimeen, pikku geishan-askel kerrallaan, mutta etteenpäin mennään!

Onnistumisen tunteita saa jo niistä pienistä askelista. Palautin yhden ajatusta vaativan tehtävän opettajalle, hura hura! Heelan gooooor, sjun hopsaderallanrallanrei……. Jååno men nej, ejhän sitä voi joka tehtävän päälle sentään onnittelumaljaa juua.. Vai voiko, hmm? Nåmutta, samalla kaavalla ku mennään opiskelusa, työsä ja elämäsä, niin kuule hyvä tullee, sano mun sanoneen! Tsemppiä sullekki, ai että!

p.p.s. hitto mää oon ihan liekeissä! Oon niin iloinen!!!!!

p.p.p.s mää just hokasin että mun edellinenki postaus koski listoja! Huono muisti, vai vuoden teema? Ruuhkavuojet? 

AINA EI VOI MUISTAA KAIKKEA, AUTTAA JOS SE ON LISTALLA