Powered By Blogger

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Palkitseva vanhemmuus




"MINÄ TEEN TÄLLÄ VIIKOLLA KAIKKI KOTITYÖT JA SINÄ SAAT LEVÄTÄ"...
Onpa ollu haipakkaa! Onneksi nyt ehin kirjottaan sulle! On ollu töitä, paljon opiskeluhommia AMKvol2:ssa, perhevelevotteita, kaikenlaista..

Karhunpoika sairastaa ja köllöttelee tuola sohvalla. Hällä ei oo miesflunssaa, joten äitillä on heleppoa. Antaa vaan välillä mehua ja banaania. On ihanan rauhallista ja hiljasta ku muut on muualla. Vain minä ja pikku potilas.


Jos joku muu meijän perheenjäsenistä sais saman bakteerin, olis tilanne ihan toinen. Valitusta ja voivotusta kuulus ympäri vuorokauen. Oijoijoijoi, aijaijaiaiai. Yöööööörkk! Ääää äiti tuu siivoaaaan! Joo, mieslunssa tuli taloon. Siinä vaiheesa ei voikko rukoilla että seleviän niistä muutamasta päivästä täysjärkisenä ja saan hoijettua kaikki mieslunssapotilaitten vaatimuslistalta. Siinä vaiheesa alakaa jo itekki toivoa että olis örkkitauisa ja sais vaan levähtää. Vaikka eihän se niin mee. Äitinä saat hoitaa muitten tauit, örkit, lunssalääkkeet ja naposteltavat vaikka makaisit ite kuus päivää IHMEELLISEN MEHUJÄÄDIEETIN kourisa.


Kuulostiko ruikutukselta? ”Mitä teit niitä lapsia. Oliko pakko perustaa perhe ja hommata omakotitalo jos on liikaa vastuuta”. Eihän tarkotus ollu valittaa. Kerroin vaan miten asia on. Rivien välistä voit lukia miten tärkiä äiti-ihiminen perheelleen on.


Samoten on isäki. Isähän on ollu perheesä el jefe. Nykypäivänä isä on uus äiti. Ajat on muuttunu tähän suuntaan ja ruotsalaisilta on katottu mallia siihenki.


Ehkäpä iliman iskää lapset olis aina jotain vajaana. Iskä tuppaa tekeen aina asiat eri lailla ku äiti, mutta miten hyvä lapsilla silti on hänen kans. Syli on turvallinen. Iskän sylissä on sellasta lämpöä ja voimaa, että lapsi voi käyä siinä ittensä lataamassa. Iskä ymmärtää tai ainaki yrittää ymmärtää nuoremman sukupoloven vinkeitä ja trendejä. Iskä opettaa tekeen sellasia asioita mitä ite ossaa parhaiten. Iskä on erilainen ku äiti. Ja se on vaan hyvä asia.


TÄMÄ PIKKUTYTTÖ OSTI ISÄNPÄIVÄLAHJAKSI PYJAMAN.. EIKU HETKINEN..
Maailmasa on kaikenlaista kamalaa, mutta aina on hyvääki ja siitä vois yrittää muistaa olla kiitollinen. Miten ihanaa on olla hyvän, armollisen, kaikkivaltiaan isän lapsi. Haha, nyt vähän härnäsin sua, eipä lähetä millekään jeesuslinjalle.. Jos sulla on siinä iskä joka on vielä ihan kelepo heppu, otappa ja tee isälles kortti. Sillä kohta on isänpäivä! Kato miten isä reagoi kun saa sulta isänpäiväkortin. Juu, vaikka oot aikunen. Vaikka et ikkään askartele. Vaikkette juhli isänpäiviä kauheesti. Sitä suuremmalla syyllä! Voisin masentaa sua, että ”jonaki päivänä se on myöhästä”, mutta ei oo kyse siitä. Että pitäs ”ehtiä äkkiä ennen ku on myöhästä”. Meistä ei kukkaan tiiä viimestä päivää. On kyse tästä päivästä, tästä hetkestä, tästä isänpäivästä vuonna 2017. Tee se jos se on mahollista. Tuskin sua kauhiasti alakaa harmittaankaan.


Mää luin netistä että palkitseminen on hyvä vanhemmuuskeino. En jaksanu lukia otsikkoa enempää, ku tiiän jo nää jutut niin hyvin. Ekana mietin, mikä olis hyvä palakka. Jotaki herkkua.. No vatserin sinistä tietenki, real snäksin lakusipsejä, vähän tavallisia sipsuja ja pullo punkkua, tonkka valkkaria. Yks pikkolokuohari. Ihan hyvä palakka mulle tästä viikosta.
VIIKON PALKKA KÄTEEN

perjantai 6. lokakuuta 2017

................................Pimiä!




PIMIÄSTÄ NOUSEE VALOSA AJATUS

Mikä motivoi? 

Mua motivoi kevät- ja kesäaurinko. Syksyllä taas tunne siitä, että jotaki uutta on tulosa. Sellanen tunne mulla on joka syksy. On ollu mukulasta saakka. Ala-asteella oli jänskää kun sai hommata uuet kynät, kumit ja penaalin, uuet kouluvaatteet. Ilmasa oli raikkautta, uusia tuulia. Inspiroivaa ennen pimiän tuloa. Enkä nyt tarkota Vappua. Koska sehän se tulee syksyn mukana, pitkä pimiä.


Onko sulla kaamosaikana erityistä väsymystä tai lötköyen tunnetta? Onkohan meillä kaikilla suomalaisilla? Sisänen aurinkopatteri alakaa olla lokakuusa kulutettu loppuun. Jokku valehtelee sujuvasti, että ”oiko onnii ehanaa ku on syksy ja tullee pimiä ja saa poltella kynttilöitä villasukat jalasa”. Voi niitä kynttilöitä poltella muulonki ja mulla ainaki on villasukat jalasa kesät talavet.


Facesa oli joku kilipailu mihin pysty osallistuun kommentoimalla kolome asiaa mistä tykkää syksysä. Aika monella luki pimiä. En tajua? Pimeys. Mitä kivaa siinä on?? Ku ajat iltavuorosta kotia ja pittää tihrustaa tosi tarkkaan ettei aja jonku pimiän mopoilijan päälle, ku sataa ja joka paikasa on vaan mustaa. Ku et nää päivälläkään keittiösä lukia lehtiä iliman loisteputkia. Ku silimät ei vaan aukia koko päivänä, ku aamusta iltaan on niin hämärää. Mitä kivaa siinä on ku väsyttää koko ajan? Ja ku väsyttää, pistää suuhusa melkein mitä vaan mieli tekee. Energiaa! Kroppa huutaa energiaa!! Ja sitähän saa mm suklaasta, sipseistä, lämpimistä leivistä, sidukasta…. Sitte ihimetellään kevätauringosa ku ei mahu samat sortsit jalakaan, että tulipa niitä joulukiloja taas.


Mää aattelin – kylläki olosuhteijen pakon sanelemana – ottaa tänä syksynä vähän erilaisen lähestymistavan tähän pimiään. Edelleenkään ei puhuta vapusta. Nousen ylös aikasin ja meen aikasin nukkuun. Ihan niin yksinkertasta. Mahollisimman paljon valosana aikana pystysä. Pistän lapset kouluun ja sitte alan ite opiskella. Yritän syyä vähemmän mässyjä – mutta jos syön niin sou not. En rankase siitä ittiäni. Aattelin pysyä itteni kans väleisä.


Nukun enemmän ja syön vähemmän, energiaa on enemmän ja ressiä vähemmän. Toivottavasti, oon kauhian hyvä ressaan. Uusia ideoita vaan tulla tupsahtelee, olispa aikaa toteuttaa kaikki! Oon kuitenki varautunu siihen, että tästä jouluun asti on eesä tiukkaa tahtia opiskelua, tappotahtia töisä, lastenjuhlaa, maahan painavaa pimeyttä ja pakonomasta tarvetta rättiväsyneenä syyä kaikki minkä saa käsiinsä. Sillon kannattaa olla ittesä kans väleisä! Jos ei oo, niin alakaa tulla sellasia ajatuksia mieleen miten laiska ja saamaton sitä on. Miten paljon enemmän pitäs laihtua, kutoa villasukkia, polttaa kynttilöitä ajan kans nautiskellen, tehä joulukortteja, hommata joululahjoja, suorittaa AMK-kursseja, olla parempi äiti ja vaimo, kaikkia! Vaikka kaikki mitä tarvit, on ystävä (ihan sinä ite) joka käskee nukkua ja seleviytyä.
REALISTISEMMAT TAVOTTEET AUTTAA JAKSAAN
Aahh, ihana syksyn väriloisto (ei pimiä!) on inspiroinu mua tekemään koulutehtäviä, laahustamaan lasten kans kuulaassa syyssäässä syksyn lehet jalakojen alla rahisten, keräilemään pihlajanmarjoja.. - Ne vasta on superfuudia, seevitamiinia on ihan sikana! - Ja jakamaan blogin ilosanomaa! Johan tässä on vuosi kohta naputeltu! Aattelinki blogin 1-vuotissynttäreiden kunniaksi listata itteni pörssiin... eeiku vaan facebookkiin. Sieltä sitä on kaikkien niin nätti seurata ja mun nätti ahistella teitä että muistakaapa nyt lukia ku on tullu uus ihan mahtava teksti! Eikookki täyellinen lahja mun pikkuselle 1-vuotiaalle blogille, päästää se someen!


Mutta koska tänä syksynä oon itelleni armollinen, voi olla että opiskelujen ja töitten päälle meenki vaan nukkuun sen sijaan että tekisin yliväsyneenä facesivuja ja villasukkia niskat kyyrysä kynttilänvalosa. Mutta! Jos ne sivut ilimestyy faceen…….
Koska en tee mittään puolivaloilla, eikä kohtuus oo mun juttu, järjestän varmasti pienet pirskeet itelleni sen kunniaksi. Ja pimiän!
VÄRIEN INSPIROIMAA SYKSYÄ SULLEKIN !