Palkitseva vanhemmuus

"MINÄ TEEN TÄLLÄ VIIKOLLA KAIKKI KOTITYÖT JA SINÄ SAAT LEVÄTÄ"...

Onpa ollu haipakkaa! Onneksi nyt ehin kirjottaan sulle! On ollu töitä, paljon opiskeluhommia AMKvol2:ssa, perhevelevotteita, kaikenlaista..

Karhunpoika sairastaa ja köllöttelee tuola sohvalla. Hällä ei oo miesflunssaa, joten äitillä on heleppoa. Antaa vaan välillä mehua ja banaania. On ihanan rauhallista ja hiljasta ku muut on muualla. Vain minä ja pikku potilas.

Jos joku muu meijän perheenjäsenistä sais saman bakteerin, olis tilanne ihan toinen. Valitusta ja voivotusta kuulus ympäri vuorokauen. Oijoijoijoi, aijaijaiaiai. Yöööööörkk! Ääää äiti tuu siivoaaaan! Joo, mieslunssa tuli taloon. Siinä vaiheesa ei voikko rukoilla että seleviän niistä muutamasta päivästä täysjärkisenä ja saan hoijettua kaikki mieslunssapotilaitten vaatimuslistalta. Siinä vaiheesa alakaa jo itekki toivoa että olis örkkitauisa ja sais vaan levähtää. Vaikka eihän se niin mee. Äitinä saat hoitaa muitten tauit, örkit, lunssalääkkeet ja naposteltavat vaikka makaisit ite kuus päivää IHMEELLISEN MEHUJÄÄDIEETIN kourisa.

Kuulostiko ruikutukselta? ”Mitä teit niitä lapsia. Oliko pakko perustaa perhe ja hommata omakotitalo jos on liikaa vastuuta”. Eihän tarkotus ollu valittaa. Kerroin vaan miten asia on. Rivien välistä voit lukia miten tärkiä äiti-ihiminen perheelleen on.

Samoten on isäki. Isähän on ollu perheesä el jefe. Nykypäivänä isä on uus äiti. Ajat on muuttunu tähän suuntaan ja ruotsalaisilta on katottu mallia siihenki.

Ehkäpä iliman iskää lapset olis aina jotain vajaana. Iskä tuppaa tekeen aina asiat eri lailla ku äiti, mutta miten hyvä lapsilla silti on hänen kans. Syli on turvallinen. Iskän sylissä on sellasta lämpöä ja voimaa, että lapsi voi käyä siinä ittensä lataamassa. Iskä ymmärtää tai ainaki yrittää ymmärtää nuoremman sukupoloven vinkeitä ja trendejä. Iskä opettaa tekeen sellasia asioita mitä ite ossaa parhaiten. Iskä on erilainen ku äiti. Ja se on vaan hyvä asia.

TÄMÄ PIKKUTYTTÖ OSTI ISÄNPÄIVÄLAHJAKSI PYJAMAN.. EIKU HETKINEN..

Maailmasa on kaikenlaista kamalaa, mutta aina on hyvääki ja siitä vois yrittää muistaa olla kiitollinen. Miten ihanaa on olla hyvän, armollisen, kaikkivaltiaan isän lapsi. Haha, nyt vähän härnäsin sua, eipä lähetä millekään jeesuslinjalle.. Jos sulla on siinä iskä joka on vielä ihan kelepo heppu, otappa ja tee isälles kortti. Sillä kohta on isänpäivä! Kato miten isä reagoi kun saa sulta isänpäiväkortin. Juu, vaikka oot aikunen. Vaikka et ikkään askartele. Vaikkette juhli isänpäiviä kauheesti. Sitä suuremmalla syyllä! Voisin masentaa sua, että ”jonaki päivänä se on myöhästä”, mutta ei oo kyse siitä. Että pitäs ”ehtiä äkkiä ennen ku on myöhästä”. Meistä ei kukkaan tiiä viimestä päivää. On kyse tästä päivästä, tästä hetkestä, tästä isänpäivästä vuonna 2017. Tee se jos se on mahollista. Tuskin sua kauhiasti alakaa harmittaankaan.

Mää luin netistä että palkitseminen on hyvä vanhemmuuskeino. En jaksanu lukia otsikkoa enempää, ku tiiän jo nää jutut niin hyvin. Ekana mietin, mikä olis hyvä palakka. Jotaki herkkua.. No vatserin sinistä tietenki, real snäksin lakusipsejä, vähän tavallisia sipsuja ja pullo punkkua, tonkka valkkaria. Yks pikkolokuohari. Ihan hyvä palakka mulle tästä viikosta.

VIIKON PALKKA KÄTEEN