................................Pimiä!

PIMIÄSTÄ NOUSEE VALOSA AJATUS

Mikä motivoi? 

Mua motivoi kevät- ja kesäaurinko. Syksyllä taas tunne siitä, että jotaki uutta on tulosa. Sellanen tunne mulla on joka syksy. On ollu mukulasta saakka. Ala-asteella oli jänskää kun sai hommata uuet kynät, kumit ja penaalin, uuet kouluvaatteet. Ilmasa oli raikkautta, uusia tuulia. Inspiroivaa ennen pimiän tuloa. Enkä nyt tarkota Vappua. Koska sehän se tulee syksyn mukana, pitkä pimiä.

Onko sulla kaamosaikana erityistä väsymystä tai lötköyen tunnetta? Onkohan meillä kaikilla suomalaisilla? Sisänen aurinkopatteri alakaa olla lokakuusa kulutettu loppuun. Jokku valehtelee sujuvasti, että ”oiko onnii ehanaa ku on syksy ja tullee pimiä ja saa poltella kynttilöitä villasukat jalasa”. Voi niitä kynttilöitä poltella muulonki ja mulla ainaki on villasukat jalasa kesät talavet.

Facesa oli joku kilipailu mihin pysty osallistuun kommentoimalla kolome asiaa mistä tykkää syksysä. Aika monella luki pimiä. En tajua? Pimeys. Mitä kivaa siinä on?? Ku ajat iltavuorosta kotia ja pittää tihrustaa tosi tarkkaan ettei aja jonku pimiän mopoilijan päälle, ku sataa ja joka paikasa on vaan mustaa. Ku et nää päivälläkään keittiösä lukia lehtiä iliman loisteputkia. Ku silimät ei vaan aukia koko päivänä, ku aamusta iltaan on niin hämärää. Mitä kivaa siinä on ku väsyttää koko ajan? Ja ku väsyttää, pistää suuhusa melkein mitä vaan mieli tekee. Energiaa! Kroppa huutaa energiaa!! Ja sitähän saa mm suklaasta, sipseistä, lämpimistä leivistä, sidukasta…. Sitte ihimetellään kevätauringosa ku ei mahu samat sortsit jalakaan, että tulipa niitä joulukiloja taas.

Mää aattelin – kylläki olosuhteijen pakon sanelemana – ottaa tänä syksynä vähän erilaisen lähestymistavan tähän pimiään. Edelleenkään ei puhuta vapusta. Nousen ylös aikasin ja meen aikasin nukkuun. Ihan niin yksinkertasta. Mahollisimman paljon valosana aikana pystysä. Pistän lapset kouluun ja sitte alan ite opiskella. Yritän syyä vähemmän mässyjä – mutta jos syön niin sou not. En rankase siitä ittiäni. Aattelin pysyä itteni kans väleisä.

Nukun enemmän ja syön vähemmän, energiaa on enemmän ja ressiä vähemmän. Toivottavasti, oon kauhian hyvä ressaan. Uusia ideoita vaan tulla tupsahtelee, olispa aikaa toteuttaa kaikki! Oon kuitenki varautunu siihen, että tästä jouluun asti on eesä tiukkaa tahtia opiskelua, tappotahtia töisä, lastenjuhlaa, maahan painavaa pimeyttä ja pakonomasta tarvetta rättiväsyneenä syyä kaikki minkä saa käsiinsä. Sillon kannattaa olla ittesä kans väleisä! Jos ei oo, niin alakaa tulla sellasia ajatuksia mieleen miten laiska ja saamaton sitä on. Miten paljon enemmän pitäs laihtua, kutoa villasukkia, polttaa kynttilöitä ajan kans nautiskellen, tehä joulukortteja, hommata joululahjoja, suorittaa AMK-kursseja, olla parempi äiti ja vaimo, kaikkia! Vaikka kaikki mitä tarvit, on ystävä (ihan sinä ite) joka käskee nukkua ja seleviytyä.

REALISTISEMMAT TAVOTTEET AUTTAA JAKSAAN

Aahh, ihana syksyn väriloisto (ei pimiä!) on inspiroinu mua tekemään koulutehtäviä, laahustamaan lasten kans kuulaassa syyssäässä syksyn lehet jalakojen alla rahisten, keräilemään pihlajanmarjoja.. - Ne vasta on superfuudia, seevitamiinia on ihan sikana! - Ja jakamaan blogin ilosanomaa! Johan tässä on vuosi kohta naputeltu! Aattelinki blogin 1-vuotissynttäreiden kunniaksi listata itteni pörssiin... eeiku vaan facebookkiin. Sieltä sitä on kaikkien niin nätti seurata ja mun nätti ahistella teitä että muistakaapa nyt lukia ku on tullu uus ihan mahtava teksti! Eikookki täyellinen lahja mun pikkuselle 1-vuotiaalle blogille, päästää se someen!

Mutta koska tänä syksynä oon itelleni armollinen, voi olla että opiskelujen ja töitten päälle meenki vaan nukkuun sen sijaan että tekisin yliväsyneenä facesivuja ja villasukkia niskat kyyrysä kynttilänvalosa. Mutta! Jos ne sivut ilimestyy faceen…….

Koska en tee mittään puolivaloilla, eikä kohtuus oo mun juttu, järjestän varmasti pienet pirskeet itelleni sen kunniaksi. Ja pimiän!

VÄRIEN INSPIROIMAA SYKSYÄ SULLEKIN !