...SAIKULLA... |
Mää oon nyt tosi vähän kirjotellu sulle, sori. Blogilla tuli muuten just yks
vuotta täyteen, jihuu!!
On ollu tosi haipakka syksy koulun, töin ja persheen kansa.
Ja oon ollu jotenki niin törkiän
ittekriittinen, että vaikka mitä kirjottelenki niin en sitte viihtikkään julkasta. Mulla on joku
sontasuodatin kai päällä, normaalistiko
ei? Ehkä sääkään et halua kuulla ihan kaikkia. Vai haluakko?
FLUNSSA NRO 38/2017 |
Mulla on ollu täsä nyt aika
vakavanolonen tauti päällä. Virallisesti
sitä ei oo diagnosoitu, mutta ite tiiän että se on
joku makuaistintupehus. Kerron miten löysin tauin. En guuglettanu. Alustavasti
pittää kertua, että olin jo toista viikkua
ollu lievästi pahoinvoiva ja lunssanen. Tuskanhikiä pukkas jo sukkia pukiesa. Kärsään sattu ku olin niistäny niin palijon.
Näin julumetun kauan köhä-räkätauisa ja pikkukuumeesa (37.2) olin ehtiny jo
hoitaa ihan urakalla puhelimen
virtuaalikissaa, kutua sukkia, laittaa jouluvaloja ja siivota kahen noroilevan mukulan jäläkiä. Mieli oli kirkas ja virtaa täynnä, mutta kroppa aivan eri
mieltä. Taas! Tää on nyt ainaki
kolomaskymmeneskaheksas flunssa tänä syksynä! Vai onko nyt jo talavi? En tiiä,
musta tuntuu että oon vaan kipiä koko ajan. Aina
ku mää paranen ja käyn lataan salikortille kuukauen, tullee koulu- ja
työkiireitä ja perrään lunssa. Aina.
Yhtään yleistämättä mutta aina!
Nåmutta, se hetki
jollon tauista tuli vakava tauti. Lauantai-ilta ja käty. Jos oot nuorisokielen
kärjellä, tiiät, juu nou vat. Jos et,
niin se on kämppä tyhyjänä. No, oli mää ja käty, sauna ja monenlaista (töistä)palautumisjuomaa. Olin
leipassu pellillisen pitsaaki palan painikkeeksi, tai palaksi painikkeelle,
miten se nyt onkaan.. Eniveis. Tässä se
tullee: Prosecco maistu pahalle! Kääk!
Sain vaivoin lasillisen alas ja painelin nukkumaan. Siitä huomasin, etten oo
ihan normaali terve ihana itteni. Pari
seuraavaa päivääki makasin sohovalla enkä saattanu syyä mittään. Munakaan ei kelevannu. Keitetty, pervo!
Ainoastaan banaani uppos ja mehujäät. Suuhun,
edelleen, senki pervo. Olin luvannu mennä kuitenki tiistaina iltavuoroon ku
työkaveri oli saikulla, joten puolikuolleena raahauvuin sinne. Olo oli mitä hirvein, vaan otin parasetamolin
ja koitin selvitä. Snäp! Yhtäkkiä päivä oliki ohi, olin saanu syötyäki ja olo
ihan hyvä! Aattelin, että nytpä maistuis
raskaan työpäivän jäläkeen sauna ja lasi punkkua.
Olen parantunut, halleluujaa ja heureka ja simpsalapimpsala!!
Kuule niin se vaan on, että tuonne meitin työpaikalle saa
monesti murheet heitettyä ja näköjään
lunssatki! Sielä ku uunien ja hellojen
lämmösä ja tiskikoneen kuumisa vesihöyryisä pyörit
päivän, niin jo alakaa likka lämmetä ja lima irrota. Saisinkohan mää käyä aina tekemäsä tiskivuoron sillon ku flunssa meinaa
iskiä vielä sitte ku oon harmaavillatakkinen palakanlaskijakonttorirotta?
Ai niin, niinku otsikko
sannoo, meijänhän piti keskustella hyvinvoinnista eikä mun pahoinvoinnista. No
lueppa ens postaus, niin jatketaan aiheesta!
Vink vink.
ENNEN OLI PAREMMAT MYRKYT FLUNSSAAN.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä ite oot mieltä?