Powered By Blogger

tiistai 21. marraskuuta 2017

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella hyvinvoinnista?


...SAIKULLA...


Mää oon nyt tosi vähän kirjotellu sulle, sori. Blogilla tuli muuten just yks vuotta täyteen, jihuu!! 

On ollu tosi haipakka syksy koulun, töin ja persheen kansa. Ja oon ollu jotenki niin törkiän ittekriittinen, että vaikka mitä kirjottelenki niin en sitte viihtikkään julkasta. Mulla on joku sontasuodatin kai päällä, normaalistiko ei? Ehkä sääkään et halua kuulla ihan kaikkia. Vai haluakko?
FLUNSSA NRO 38/2017
Mulla on ollu täsä nyt aika vakavanolonen tauti päällä. Virallisesti sitä ei oo diagnosoitu, mutta ite tiiän että se on joku makuaistintupehus. Kerron miten löysin tauin. En guuglettanu. Alustavasti pittää kertua, että olin jo toista viikkua ollu lievästi pahoinvoiva ja lunssanen. Tuskanhikiä pukkas jo sukkia pukiesa. Kärsään sattu ku olin niistäny niin palijon. Näin julumetun kauan köhä-räkätauisa ja pikkukuumeesa (37.2) olin ehtiny jo hoitaa ihan urakalla puhelimen virtuaalikissaa, kutua sukkia, laittaa jouluvaloja ja siivota kahen noroilevan mukulan jäläkiä. Mieli oli kirkas ja virtaa täynnä, mutta kroppa aivan eri mieltä. Taas! Tää on nyt ainaki kolomaskymmeneskaheksas flunssa tänä syksynä! Vai onko nyt jo talavi? En tiiä, musta tuntuu että oon vaan kipiä koko ajan. Aina ku mää paranen ja käyn lataan salikortille kuukauen, tullee koulu- ja työkiireitä ja perrään lunssa. Aina. Yhtään yleistämättä mutta aina!


Nåmutta, se hetki jollon tauista tuli vakava tauti. Lauantai-ilta ja käty. Jos oot nuorisokielen kärjellä, tiiät, juu nou vat. Jos et, niin se on kämppä tyhyjänä. No, oli mää ja käty, sauna ja monenlaista (töistä)palautumisjuomaa. Olin leipassu pellillisen pitsaaki palan painikkeeksi, tai palaksi painikkeelle, miten se nyt onkaan.. Eniveis. Tässä se tullee: Prosecco maistu pahalle! Kääk! Sain vaivoin lasillisen alas ja painelin nukkumaan. Siitä huomasin, etten oo ihan normaali terve ihana itteni. Pari seuraavaa päivääki makasin sohovalla enkä saattanu syyä mittään. Munakaan ei kelevannu. Keitetty, pervo! Ainoastaan banaani uppos ja mehujäät. Suuhun, edelleen, senki pervo. Olin luvannu mennä kuitenki tiistaina iltavuoroon ku työkaveri oli saikulla, joten puolikuolleena raahauvuin sinne. Olo oli mitä hirvein, vaan otin parasetamolin ja koitin selvitä. Snäp! Yhtäkkiä päivä oliki ohi, olin saanu syötyäki ja olo ihan hyvä! Aattelin, että nytpä maistuis raskaan työpäivän jäläkeen sauna ja lasi punkkua. Olen parantunut, halleluujaa ja heureka ja simpsalapimpsala!!


Kuule niin se vaan on, että tuonne meitin työpaikalle saa monesti murheet heitettyä ja näköjään lunssatki! Sielä ku uunien ja hellojen lämmösä ja tiskikoneen kuumisa vesihöyryisä pyörit päivän, niin jo alakaa likka lämmetä ja lima irrota. Saisinkohan mää käyä aina tekemäsä tiskivuoron sillon ku flunssa meinaa iskiä vielä sitte ku oon harmaavillatakkinen palakanlaskijakonttorirotta?


Ai niin, niinku otsikko sannoo, meijänhän piti keskustella hyvinvoinnista eikä mun pahoinvoinnista. No lueppa ens postaus, niin jatketaan aiheesta! Vink vink.
ENNEN OLI PAREMMAT MYRKYT FLUNSSAAN..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ite oot mieltä?