Ystävät, toverit, hienoa vuotta 2018!

No oijoi että tuliki veettyä joulunajan (koko kuu) suklaata. Ja kinkkua. Oijoi. Ite tein joululaatikokki, tuli vahingosa tuplamäärä kermaa ja siirappia, oijoi. Että tuliki nukuttua piiiitkiä unia ja vielä päikkäreitäki. Ei ihme sillä syömisen määrällä, vähemmästäki taju lähtee. Oijoijoi. Ihan semmonen lepposen rentouttava joulunaika ollunna. Vaan oonpa ehtiny käymään jumpasaki kolome kertaa tällä viikolla! Wohoo! Sen verran on (suklaa)energiaa varastoitunu että jaksaa loikkia ja ketkuttaa taas säbämin ihanien biisien tahtiin. Oikein himottanu päästä pitkästä aikaa salille!

Vuojen vaihtuesa aletaan taas pihisteleen syömisen, juomisen ja kuluttamisen suhteen. Ite aattelin säästellä omisa voimavaroisa. Vähemmän henkisesti kuluttavia ihimisiä ja asioita, enemmän hyvinvointia. Mää tuumailin miten tekis järkevän uuenvuojenlupauksen rääkkäämättä ittiään liikaa.

Sen sijaan, että kieltäsin iteltäni suoraan asioita, käsken itteäni ajattelemaan kahesti. Suuhun pantavien herkkujen totaalipoiston sijaan aion lisätä niitä. Nimittäin kaikkia herkullisia rehuja ja hedelmiä. Lisäksi yritän opetella olemaan ajattelematta, että mun liikuntaan tai ylipäätään itteeni käyttämä aika olis joltaki muulta pois, siis aion käyttää jatkossa aikaa omaan hyvinvointiini hyvillä mielin. Yritän myös ottaa kaverin ehotuksesta vaarin ja koittaa lukia kirjan kuusa. Tai maasa, tai sängysä, ees koulukirjan.

Tänä alkavanaki vuonna yritän opetella haistelemaan omia tunteitani tunteenpurkauksien takana ja oppia ymmärtämään enemmän itteäni sekä vaihtelevasti muita yksilöitä. Eihän niitä kaikkia pysty vaikka kuin yrittäs. En tiiä onnistunko lissäämään veenjuontia, vaikka kuin yrittäsin, joten jääkööt se liian vaivalloisena lupauksena toteuttaa myöhemmille vuosille. Aion vaan elää ommaa elämääni parhaaksi kattomallani tavalla. Muut eläkööt ommaansa niinku haluavat.

Sitte semmonen homma, että uutenaki vuonna sunnuntai on mun päivä. Sunnuntaisin en lähe mihinkään. Piste. En ees kauppaan, paitsi jos joku todella kriittinen tuote on loppu, niinku maito, lasten maanantain koulupäivän eväät taikka jäätelö. Noh, ainoa poikkeus olis joku zumba..

Ainoa uuden vuojen lupaukseni on että yhestä asiasta mää en tingi. Nimittäin hyvästä seurasta! Tyypit, kenen seurassa mieli virkistyy ja hymy nousee huulille, ne kaverit ja ystävät. Elämän suola ja sokerihumala.

Toivosin, että vuojesta tulee hyvä, reilu ja antosa. Ehkä me kaikki voijaan omilta osiltamme vaikuttaa semmoseen.

Oikein lupaavaa alakanutta uutta vuotta 2018!!

Joku jouluinen otsikko

Mää kirjotan tätä aatonaattona ja sää luet tätä joulupäivänä, ensimmäisenä tai toisena. Mää vielä ootan joulua. Sää oot jo juhlinu sen tai ainaki kovasa vauhisa. Tänä vuonna oonki oottanu sitä kunnolla. Kerranki, kerranki! en oo töissä aattua ennen vaan viimeksi yli viikko sitte, kouluhommat jätin hyvillä mielin torstaina. Pitkästä aikaa oon ehtiny oikein ootella joulua! Elä nyt käsitä väärin, työtön ei oo toimeton. Äksöniä on ollu aamusta iltaan. Vaan mää nautin. Joulun teko on miitaimia. Ommaa aikaa, no tai ainaki omia ajatuksia. Viime vuojet oon ollu töisä vielä aatonaattona. Jouluaaton sijottumisesta eri viikonpäivälle riippuen aattonaki. Joo, tiiän että sääki oot ollu. Sää oot ollu jouluaattonaki. Elämä on.

Tänä vuonna elämä todellaki on. Se, ettei kaikki ole paikalla, ketkä haluaisit, se on rankkaa. Joulu on rankka. Se on myös tosi rikas. Enkä tarkota rahamielesä. Se, että sua väsyttää paketoija, sää SAAT paketoija! Sulla on kelle paketoija ja mitä paketoija! Se, että sun pittää kokata tai ostaa kaikki jouluruuat, sää saat ja voit tehä sen!

Koti pittää puunata, koska? Ittiäni varten mää. Siksi että tulis juhlava olo. Voi laittaa mekon päälle pitkästä aikaa. Voi nukkua oikein kunnolla. Arki tuntuu olevan viikkojen pääsä. Joulutila, mielentila. Tydyttyttyttyy aim laavin it!

Jouluja, ystäväni!

Joulu, antaa tulla vaan!

Joulu-deadline - viime hetken lahjavinkit?

TÄÄLTÄ VINKIT PASTELLINSÄVYISEEN JOULUUN!

Aargh!! Mitä nää ostat lahajaksi ukolle, akalle, apelle, anopille, velijelle, kummipojalle tai sukulaistytölle?

Mää ainaki tiiän mitä mää haluaisin tai ite itelleni ostasin jos olis tarpeeksi fygyä. Viikon matkan Espanjaan! Pitkän viikonlopun Saksassa! Ruotsinristeilyn! Ehottomasti ystävälle lippu samalle reissulle kans. Jokku supernätit korvakorut! Hotellilahajakortin.. Kylypylälahajakortin.. Hierontalahajakortin.. Kampaamolahajakortin.. Kirjakauppaan lahajakortin.. Alkon lahajakortin.. no eikä.. Liput jollekki keikalle tai vaikka ständappia kattoon, tai kärppäpeliä, joo! Onhan noita toiveita vaikka mitä, mutta sittekö joku kyssyy että mitä tarvit tai haluaisit niin ”emmää tiiä emmää mittään tarvi, jokku sukat vaikka.” Kuulostaako tutulta?

Tänäki vuonna se joulu tullee ja samalla rynnistää etteen se ei-niin-mahtava tilanne että joulu-deadline lähestyy ekkä millään keksi mitä laittaa joillekki tietyille pakettiin. Kyllähän sää rakkaalle veljelleski haluat jotaki lahjottaa, vaan mitä, mitä, mitä ihmettä???

Joululahja hänelle, jolla on jo kaikkea? Emmää tiiä mitä keksis? Kyse ei ookkaan siitä mitä saajalta puuttuu vaan antajalta. Nimittäin useimpien lahajahankintojen esteeksi muodostuu aina se yks ja sama; raha! Tai siis sen puute. Ei oo än äs likviditeettiä ostaa sellasta, mitä ehotetaan sille jolla on jo kaikkea. Elämyksiä? Karibian risteily? Njoo ehkä lehen tilaajalahajaksi saatu ilimanen Turku-Tukholma-kruise. Ajasko saman asian? Ainaki olis elämys.

Hyväntekeväisyysjutut olis hyvä vaihtoehto eettisen lahjan arvostajalle, kaiken kulutustavaran vastapainoksi. Jospa siitä oikeasti tulee jollekki hyvä mieli ku saa lahjaksi 50 poliorokotusta unicefin kautta jaettavaksi, eläinsuojelun lahajotuksen jonku luonnonvarasen elukan hyväksi taikka adoptoijun villieläimen (ei kotia tuotuna vaan etävanhemmuus-idealla)? En tiijä. Tulisko sulle?

Tiiäkkö sen Joulupuu-keräyksen? Seo semmonen mihin voi viiä paketin jollekki oman kylän nimettömälle muksulle, joka ei ehkä muuten saa paketin pakettia. Mää pistin menemään kerran teini-ikäselle tytölle sydän-kultasormuksen.  Joo, aijon eikä mittään rihkamaa millä saa sormen viheriäksi. Aattelin että jos se ei mahu tai kelepaa niin se voi vaikka myyä sen. Olispa jännä tietää tykkäskö saaja siitä. Mulle se oli ihan tarpeeton ja loju vaan kaapisa.

Ennen vanahaan ku oli aikaa, tekkiin lahajaksi pikkusia piparitaloja ja havuransseja sukulaisille ja kavereille. Nyt on jo kolomas joulu etten ees kortteja jouva laittaan. Niin ne asiat muuttuu..

Lahajahan kertoo ylleensä enemmän antajasta mitä saajasta. Vai millä muulla selität jokavuotiset tädiltä lahajaksi saadut pyyhkeet? Oonko niin likanen, hä? Oon yhen semmosen tutkimuksenki joskus lukenu, että rakkaammilleen ostaa paskoja lahajoja. Aatteleppa ny, ukkos toivoo pokeripelisettiä lahajaksi vaan etpä osta ku sitte se vaan pelais kaikki viikonloput kavereitten kans. Ei, sen sijaan ostat yhteisen hemmotteluhoidon sulle ja raksulle.. Ukon mielestä ehkä vähemmän paska lahja olis ollu se pokerisetti..

Verokarhu lahjotti mulle vähän fyffeä, joten lahajoin ittiäni parturireissulla. Raitaa päähän ja hapsottavat latvaat veks. Lisäksi talaven kunniaksi ottatukka. Kesäajan sitä sitte taas kasvattelen ja ottaa ruskettelen. Oli kyllä niin luksusta ja nätti lopputulos, että kannattas varmaan käyä usiamminki parturisa ko kaks kertaa vuojesa!

TÄSSÄ OTE KIRJASTA, JOKA OLISI HYVÄ LAHJAVINKKI KOTIÄIDILLE TAI SELLAISEKSI HALUAVALLE!