Powered By Blogger

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulu-deadline - viime hetken lahjavinkit?




TÄÄLTÄ VINKIT PASTELLINSÄVYISEEN JOULUUN!
Aargh!! Mitä nää ostat lahajaksi ukolle, akalle, apelle, anopille, velijelle, kummipojalle tai sukulaistytölle?

Mää ainaki tiiän mitä mää haluaisin tai ite itelleni ostasin jos olis tarpeeksi fygyä. Viikon matkan Espanjaan! Pitkän viikonlopun Saksassa! Ruotsinristeilyn! Ehottomasti ystävälle lippu samalle reissulle kans. Jokku supernätit korvakorut! Hotellilahajakortin.. Kylypylälahajakortin.. Hierontalahajakortin.. Kampaamolahajakortin.. Kirjakauppaan lahajakortin.. Alkon lahajakortin.. no eikä.. Liput jollekki keikalle tai vaikka ständappia kattoon, tai kärppäpeliä, joo! Onhan noita toiveita vaikka mitä, mutta sittekö joku kyssyy että mitä tarvit tai haluaisit niin ”emmää tiiä emmää mittään tarvi, jokku sukat vaikka.” Kuulostaako tutulta?


Tänäki vuonna se joulu tullee ja samalla rynnistää etteen se ei-niin-mahtava tilanne että joulu-deadline lähestyy ekkä millään keksi mitä laittaa joillekki tietyille pakettiin. Kyllähän sää rakkaalle veljelleski haluat jotaki lahjottaa, vaan mitä, mitä, mitä ihmettä???


Joululahja hänelle, jolla on jo kaikkea? Emmää tiiä mitä keksis? Kyse ei ookkaan siitä mitä saajalta puuttuu vaan antajalta. Nimittäin useimpien lahajahankintojen esteeksi muodostuu aina se yks ja sama; raha! Tai siis sen puute. Ei oo än äs likviditeettiä ostaa sellasta, mitä ehotetaan sille jolla on jo kaikkea. Elämyksiä? Karibian risteily? Njoo ehkä lehen tilaajalahajaksi saatu ilimanen Turku-Tukholma-kruise. Ajasko saman asian? Ainaki olis elämys.


Hyväntekeväisyysjutut olis hyvä vaihtoehto eettisen lahjan arvostajalle, kaiken kulutustavaran vastapainoksi. Jospa siitä oikeasti tulee jollekki hyvä mieli ku saa lahjaksi 50 poliorokotusta unicefin kautta jaettavaksi, eläinsuojelun lahajotuksen jonku luonnonvarasen elukan hyväksi taikka adoptoijun villieläimen (ei kotia tuotuna vaan etävanhemmuus-idealla)? En tiijä. Tulisko sulle?


Tiiäkkö sen Joulupuu-keräyksen? Seo semmonen mihin voi viiä paketin jollekki oman kylän nimettömälle muksulle, joka ei ehkä muuten saa paketin pakettia. Mää pistin menemään kerran teini-ikäselle tytölle sydän-kultasormuksen.  Joo, aijon eikä mittään rihkamaa millä saa sormen viheriäksi. Aattelin että jos se ei mahu tai kelepaa niin se voi vaikka myyä sen. Olispa jännä tietää tykkäskö saaja siitä. Mulle se oli ihan tarpeeton ja loju vaan kaapisa.
Ennen vanahaan ku oli aikaa, tekkiin lahajaksi pikkusia piparitaloja ja havuransseja sukulaisille ja kavereille. Nyt on jo kolomas joulu etten ees kortteja jouva laittaan. Niin ne asiat muuttuu..


Lahajahan kertoo ylleensä enemmän antajasta mitä saajasta. Vai millä muulla selität jokavuotiset tädiltä lahajaksi saadut pyyhkeet? Oonko niin likanen, hä? Oon yhen semmosen tutkimuksenki joskus lukenu, että rakkaammilleen ostaa paskoja lahajoja. Aatteleppa ny, ukkos toivoo pokeripelisettiä lahajaksi vaan etpä osta ku sitte se vaan pelais kaikki viikonloput kavereitten kans. Ei, sen sijaan ostat yhteisen hemmotteluhoidon sulle ja raksulle.. Ukon mielestä ehkä vähemmän paska lahja olis ollu se pokerisetti..


Verokarhu lahjotti mulle vähän fyffeä, joten lahajoin ittiäni parturireissulla. Raitaa päähän ja hapsottavat latvaat veks. Lisäksi talaven kunniaksi ottatukka. Kesäajan sitä sitte taas kasvattelen ja ottaa ruskettelen. Oli kyllä niin luksusta ja nätti lopputulos, että kannattas varmaan käyä usiamminki parturisa ko kaks kertaa vuojesa!
TÄSSÄ OTE KIRJASTA, JOKA OLISI HYVÄ LAHJAVINKKI KOTIÄIDILLE TAI SELLAISEKSI HALUAVALLE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ite oot mieltä?