TÄÄLTÄ VINKIT PASTELLINSÄVYISEEN JOULUUN! |
Aargh!! Mitä nää ostat
lahajaksi ukolle, akalle, apelle, anopille,
velijelle, kummipojalle tai sukulaistytölle?
Mää ainaki tiiän mitä mää haluaisin
tai ite itelleni ostasin jos olis tarpeeksi
fygyä. Viikon matkan Espanjaan! Pitkän
viikonlopun Saksassa! Ruotsinristeilyn! Ehottomasti ystävälle lippu samalle reissulle kans. Jokku supernätit korvakorut! Hotellilahajakortin..
Kylypylälahajakortin.. Hierontalahajakortin.. Kampaamolahajakortin..
Kirjakauppaan lahajakortin.. Alkon lahajakortin.. no eikä.. Liput jollekki keikalle tai vaikka ständappia
kattoon, tai kärppäpeliä, joo! Onhan
noita toiveita vaikka mitä, mutta sittekö joku kyssyy että mitä tarvit tai haluaisit niin ”emmää tiiä emmää mittään
tarvi, jokku sukat vaikka.” Kuulostaako
tutulta?
Tänäki vuonna se joulu
tullee ja samalla rynnistää etteen se
ei-niin-mahtava tilanne että joulu-deadline
lähestyy ekkä millään keksi mitä laittaa
joillekki tietyille pakettiin. Kyllähän sää rakkaalle
veljelleski haluat jotaki lahjottaa, vaan mitä,
mitä, mitä ihmettä???
Joululahja hänelle, jolla on
jo kaikkea? Emmää tiiä mitä keksis? Kyse ei ookkaan siitä mitä saajalta puuttuu vaan antajalta. Nimittäin useimpien
lahajahankintojen esteeksi muodostuu aina
se yks ja sama; raha! Tai siis sen puute. Ei oo än äs likviditeettiä ostaa sellasta,
mitä ehotetaan sille jolla on jo kaikkea.
Elämyksiä? Karibian risteily? Njoo ehkä lehen tilaajalahajaksi saatu ilimanen
Turku-Tukholma-kruise. Ajasko saman
asian? Ainaki olis elämys.
Hyväntekeväisyysjutut olis hyvä vaihtoehto
eettisen lahjan arvostajalle, kaiken kulutustavaran vastapainoksi. Jospa siitä oikeasti tulee jollekki hyvä mieli ku saa
lahjaksi 50 poliorokotusta unicefin kautta jaettavaksi, eläinsuojelun
lahajotuksen jonku luonnonvarasen elukan
hyväksi taikka adoptoijun villieläimen (ei kotia tuotuna vaan
etävanhemmuus-idealla)? En tiijä. Tulisko
sulle?
Tiiäkkö sen Joulupuu-keräyksen? Seo semmonen mihin voi viiä paketin jollekki oman kylän nimettömälle
muksulle, joka ei ehkä muuten saa paketin
pakettia. Mää pistin menemään kerran
teini-ikäselle tytölle sydän-kultasormuksen.
Joo, aijon eikä mittään rihkamaa millä saa sormen
viheriäksi. Aattelin että jos se ei mahu
tai kelepaa niin se voi vaikka myyä sen. Olispa jännä tietää tykkäskö saaja siitä. Mulle se oli ihan tarpeeton ja loju vaan kaapisa.
Ennen vanahaan ku oli aikaa, tekkiin lahajaksi pikkusia piparitaloja ja havuransseja
sukulaisille ja kavereille. Nyt on jo kolomas
joulu etten ees kortteja jouva laittaan. Niin ne asiat muuttuu..
Lahajahan kertoo ylleensä
enemmän antajasta mitä saajasta. Vai millä muulla selität jokavuotiset tädiltä
lahajaksi saadut pyyhkeet? Oonko niin
likanen, hä? Oon yhen semmosen
tutkimuksenki joskus lukenu, että rakkaammilleen ostaa paskoja lahajoja. Aatteleppa ny, ukkos toivoo pokeripelisettiä
lahajaksi vaan etpä osta ku sitte se vaan pelais kaikki viikonloput kavereitten kans. Ei, sen sijaan ostat yhteisen
hemmotteluhoidon sulle ja raksulle.. Ukon mielestä ehkä vähemmän paska lahja olis ollu se pokerisetti..
Verokarhu lahjotti
mulle vähän fyffeä, joten lahajoin ittiäni parturireissulla. Raitaa päähän ja hapsottavat latvaat veks. Lisäksi
talaven kunniaksi ottatukka. Kesäajan
sitä sitte taas kasvattelen ja ottaa ruskettelen. Oli kyllä niin luksusta ja nätti lopputulos, että kannattas varmaan käyä usiamminki parturisa ko
kaks kertaa vuojesa!
TÄSSÄ OTE KIRJASTA, JOKA OLISI HYVÄ LAHJAVINKKI KOTIÄIDILLE TAI SELLAISEKSI HALUAVALLE! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä ite oot mieltä?