Ystävät, toverit, hienoa vuotta 2018!

No oijoi että tuliki veettyä joulunajan (koko kuu) suklaata. Ja kinkkua. Oijoi. Ite tein joululaatikokki, tuli vahingosa tuplamäärä kermaa ja siirappia, oijoi. Että tuliki nukuttua piiiitkiä unia ja vielä päikkäreitäki. Ei ihme sillä syömisen määrällä, vähemmästäki taju lähtee. Oijoijoi. Ihan semmonen lepposen rentouttava joulunaika ollunna. Vaan oonpa ehtiny käymään jumpasaki kolome kertaa tällä viikolla! Wohoo! Sen verran on (suklaa)energiaa varastoitunu että jaksaa loikkia ja ketkuttaa taas säbämin ihanien biisien tahtiin. Oikein himottanu päästä pitkästä aikaa salille!

Vuojen vaihtuesa aletaan taas pihisteleen syömisen, juomisen ja kuluttamisen suhteen. Ite aattelin säästellä omisa voimavaroisa. Vähemmän henkisesti kuluttavia ihimisiä ja asioita, enemmän hyvinvointia. Mää tuumailin miten tekis järkevän uuenvuojenlupauksen rääkkäämättä ittiään liikaa.

Sen sijaan, että kieltäsin iteltäni suoraan asioita, käsken itteäni ajattelemaan kahesti. Suuhun pantavien herkkujen totaalipoiston sijaan aion lisätä niitä. Nimittäin kaikkia herkullisia rehuja ja hedelmiä. Lisäksi yritän opetella olemaan ajattelematta, että mun liikuntaan tai ylipäätään itteeni käyttämä aika olis joltaki muulta pois, siis aion käyttää jatkossa aikaa omaan hyvinvointiini hyvillä mielin. Yritän myös ottaa kaverin ehotuksesta vaarin ja koittaa lukia kirjan kuusa. Tai maasa, tai sängysä, ees koulukirjan.

Tänä alkavanaki vuonna yritän opetella haistelemaan omia tunteitani tunteenpurkauksien takana ja oppia ymmärtämään enemmän itteäni sekä vaihtelevasti muita yksilöitä. Eihän niitä kaikkia pysty vaikka kuin yrittäs. En tiiä onnistunko lissäämään veenjuontia, vaikka kuin yrittäsin, joten jääkööt se liian vaivalloisena lupauksena toteuttaa myöhemmille vuosille. Aion vaan elää ommaa elämääni parhaaksi kattomallani tavalla. Muut eläkööt ommaansa niinku haluavat.

Sitte semmonen homma, että uutenaki vuonna sunnuntai on mun päivä. Sunnuntaisin en lähe mihinkään. Piste. En ees kauppaan, paitsi jos joku todella kriittinen tuote on loppu, niinku maito, lasten maanantain koulupäivän eväät taikka jäätelö. Noh, ainoa poikkeus olis joku zumba..

Ainoa uuden vuojen lupaukseni on että yhestä asiasta mää en tingi. Nimittäin hyvästä seurasta! Tyypit, kenen seurassa mieli virkistyy ja hymy nousee huulille, ne kaverit ja ystävät. Elämän suola ja sokerihumala.

Toivosin, että vuojesta tulee hyvä, reilu ja antosa. Ehkä me kaikki voijaan omilta osiltamme vaikuttaa semmoseen.

Oikein lupaavaa alakanutta uutta vuotta 2018!!