Powered By Blogger

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

What If - Mitä jos?


Exceli on aivan mahtava, oon kertonu sulle aiemminki! Ai että se on monipuolinen. Se ossaa melekein mitä vaan. Rakastun joka kerta enemmän ku opin jotaki uutta siitä!
Siinä on semmonenki
toiminto ku what if eli mitä jos. Syötät sille lukuja ja mitäpä jos ne ylittääki jonku tietyn rajan niin voit pistää sen huomauttaan asiasta; whatif. Vaikka niinkö merkkaisit omia ruokajuomia, öhöm, ylös ja viikottaisen riskirajan ylityksen jäläkeen se vois ruveta huutaan sulle jotaki vaikka että "lopeta juominen!! Alkkis!! Mee katkolle!!".
 

Kehitin omaan pessimistis-positiiviseen mieleeni sopivan whatif-analyysin. Kylläki vaan omassa päässäni, en oo tehny siitä exceliä. Vielä.. Tuolla p-p:lla tarkotan sitä, että mulla on tapana ressata ja kehittää aina pakokauhumainen uhkakuva uuen esteen tai hidasteen tullesa tielle ja tapahtu sitä sitte tai ees ei, silti onnistun loppupeleisä löytään asiasta jotaki positiivista.

Mulla oli vastikään pari (h**vetin pitkää) kuukautta
jumppakieltua värikalvontulehuksen eli iriitin takia. Pari viikkua sitte sain terveen paperit. Silimän osalta siis, en varmaan ois saanu jos olisin antanu tutkia koko pään sisältöineen.. 
Enivei. Kävin käskystä tarkistuttaan optikolla silimänpaineet ja kohollahan ne oli. Vaarallista vissiin. Eiku soittua silimäpolille taas. Huoh. Oon syöny viime aikoina tosi terveellisesti ja päässy taas jumpallekki, mutta optikkokäynnin jäläkeen vetäsin sipsipussin ahistukseeni. Minipussin vaan, mutta silti. Koska käsittelen tunteitani syömällä! Oksetti jo syödesä. Ei näin putua paino. Alko ahistaa enempi ja rupesin panikoimaan. Panikoin tuhat kertaa enempi ku jos olisin istunu koulun kirjaston takahuoneesa paosa mahollista asemiestä (ks viime postaus).

"Nyt mulle puhkes se diabetes samalla ku pistelin noita sipsejä poskeen! Skolioosiki jo on joten nyt täytyy olla myös reuma! Joka aiheuttaa kaihin! Jonka takia joudun silimäleikkauksiin ja mun silimiin pistetään piikkejä! Sokeudun! En enää ikinä nää mun söpöjä lapsia, en heijän pesispelejään, en kauniita värejä, en lettejä (jokka on supernättejä), en hassuja meemejä, en lakata kynsiä, en helevettiläinen nää mittään ihanaa tai kaunista! Yhyy!!" 

Mutta toisaalta.....
Jos mulle tullee reuma,
tanssin sen pois. Rakkaina, mutta kaukaisina umbaohjusaikoinani mun tunnilla kävi yks tyttö, joka oli ahkeralla zumbailaamisella saanu heittää reumalääkkeillä vesilintua. En tiiä heittikö se ja mitä lintua, sorsaako vai mitämuitaniitänyton? Googletappa ja kerro mullekki. Öö, siis pointti oli se, ettei se enää syöny niitä lääkkeitä ku lämmin lattarinjytke poisti oireet. Mulle on käyny itellekki niin. Zumba oli mulle terapiaa ja kokonaisvaltasta hyvinvointia. Niin, jos mulla todetaan reuma, alotan pitämään omia tunteja taas! Se on mun whatif-analyysi reumalle!
 
Jos taas musta tuleeki sokia... Sitte rupian laulajaksi. Kerta en voi nähä, tanssia, kirjottaa (no voin kirjottaa tietenki mutten ite nää), lukia, rupian laulaan! Sääli muitten korvia, mutta niin teen! Ja enpä ennää nää miten pölystä ja sotkusta kotona on, joten yks ressi vähemmän! Sokeutumisen whatif ratkaistu.

Mutta mitä
jos mitään kauhiaa ei tapahukkaan, mitä sitte?

Ehkä mää alan suunnitteleen pelejä.
Semmosia mitä noisa virtuaalipelihuoneisa on. Tiiäkkö, laitetaan virtuaalilasit päähän ja yhtäkkiä ollaanki toisesa todellisuuesa. Vaikka josaki vuoren jyrkänteellä tai kauhuelokuvan autiotalosa taikka keskellä merta.

Tiiäkkö minkälaisen virtuaalimaailman mää loisin? Tän oman
kodin, joka ois tahrattoman puhas ja pölytön. Tumma laminaattilattia heijastas ikkunasta tulevaa auringonvalua. Keittiön pöyällä olis iso aaltomaljakollinen keltasia tuluppaaneja. Takasa roihuais tuli ja sen kattominen vangitsis sut siihen paikkaan usiammaksi hetkeksi. Ikkunasta näkys vehreä maisema rumien rivarien ja pihalla istuvan ketjupolttajamummon sijasta. Nurmikkokaan ei olis palanu pakkasen jäliltä. Omenapuut kukkis aina! Uuuh, miten ihana ajatus, lieventää stressiä heti.

Taijanki mennä sohvalle
unelmoimaan tästä silmät kii ja ottaa varmuuen varalta vielä pikku kuumepotilaan syliin halittavaksi. Että hänki tuntis, miten kaunista kaikki on.
MUN BIISIVALINTA OLIS TÄMÄ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ite oot mieltä?