Naurujoogaa

LEIJONA-ASANA VAI MINÄ JA YSTÄVÄNI ALKON OVELLA KLO 20.01?

Terse! Äiti sano mulle eilen kaupasa että hän katto miten nätti tyttö tuosa onkaan ja sitte hokas että se oon mää. Niinku että kohteliaisuutenako pittää ottaa? Semmoseksi se oli kuitenki tarkotettu. Muistutin äitiä, etten mää nyt ennää ihan tyttönen oo ku täytän kohta kolkytkuus vuotta (ristus, todellako...) Kehotin äitiä myös aatteleen, minkä ikäsen se hänestä tekkee ku tyttö on kohta nelijänkymmenen. Kiva kuitenki ku kehutaan, harvinaista herkkua nykyään!

Mää siis alan olemaan jo siinä iäsä, että ikätovereitten kohtaamisisa ei kerrota enää vauvajuttuja, vaan vaivajuttuja. Mikä mulla on vikana, mikä sulla, mikä sairaus sillä ja tolla. Jiiänee. Nyt mää avaudun sulle. Nii-i, mitä luet tätä!

Iski kauhian silimäkivun päälle ja säntäsin teekooseen hakemaan tippareseptiä. Hoitsu huokaili ja haki lääkärin paikalle. Kohta olinki jo pikku mastallani matkalla (vänkärinä tottakai, ykssilmäsenä) Ouluun silmäpolille. Sain satasella silimätippoja ja voiteita ja kaupan päälle kieltolistan. Et saa hikiliikkua, et saunoa, yää, just nyt alko tehä mieli saunoa!!! Salimaksuki mennee nyt ihan hukkaan! Jos punaviinin olis kieltäny niin se olis ollu jo liikaa mulle. Tai en ainakaan kuullu, että olis kieltäny.… Mulla siis todettiin oikiasa silimäsä iriitti, josta vissiin jää kuitenki henkiin.

Jos nää et tiiä mikä on iriitti niin laita guugleen kuvahaku. Määki guugletin vaikka mulla on lääkärin diagnoosi. Virallisen lisäksihän pittää tehä aina oma. Sillä seleviää mitkä kaikki vakavammat tauit lääkäriltä on jääny huomaamatta. Löysinki itelleni heti monta reumasta alakaen ja päättelin, etten ennää ikinä voi käyä sisulla tanssimasa. Säbämit ja zumbat jääkööt ikuisesti vaan viiltämään mun syäntä.

Mitäs minä sitte teen, ku multa otetaan pois tanssi?? Ei sillä, että jalka olis poikki tai olisin liikuntakyvytön -onneksi ei sentään!- mutta onhan se iliman laseja jumppaaminen aika hankalaa ja vaarallistaki ku näkö on kaheksan miinuksella! Lasit ei pysy pääsä hypätesä, pyörähtäesä, alas taivutellesa. Perseen suti. Reippaana ja positiivisena ihimisenä (??) aattelin tanssin puuttuesa korvata sen lenkkeilemällä enempi. Voinhan samalla kuunnella hyviä biisejä ja tampata niitten tahtiin, vähän laulaa ja kiemurrellakki semmosilla tienpätkillä misä kukkaan ei nää. Voinhan mää pistää arskat päähän niin ei silimään satu kirkkaus. Ai niin mutta vattu, arskat on meleko typerän näköset rillien päällä, ei sittekään. Enkä iliman rillejä nää, unohin taas. Voi vattu. Ehkä lenkkeilen vaan pimiällä ja pilivisellä?

Arvaappa pari kertaa mitä tuntemuksia ja ajatuksia mussa liikkuu nyt.

Tottakai tärkeintä on, että hoito tepsii, etten tulis sokiaksi kokonaan, eikä mulla todettais tän päälle muita tauteja. Niinkö reumaa, joka on yleinen syy tälle vattumaiselle silimävammalle. Sitte pitää vaan keksiä jotaki muuta.

Ehkä mää vaan jeesusteippaan nää rillit niin tukevasti päähän että kärsii tehä isompiaki piruetteja ja lantiotahan niihin lattareihinki vaan tarvitaan. Ehkä mun osa on tyytyä penkkiurheiluun ja unohtaa liian liikunnalliset liikuntalajit. Jääkiekkoa ja lasten pesispelejä seuraamallaki saa sykkeen ylös. Ehkä alotan joogan, niinku oon pitkään suunnitellu. Tosin kyllä ne rillit siinäki alaspäin noolatesa putuaa. Ehkä kehitänki uusia jooga-asanoita niinkö koira - oho rillit tippu sokia koira, blind baby pose ja sokia soturi.

KESÄN TULLEN ALOITAN PIHALLA JOOGAAMISEN

Mää oon nyt vähän epätoivonen vaan sehän johtuu vaan tästä mun huikeasta kyvystä ressata ennakkoon kaikkia. Jos menis niinkö vaan päivä vaan ja hetki kerrallansa (ja alkas laulaa virsiä??) niin mikäpä hätä mulla täsä on aamukahavini kanssa. Googlettelen terveellä silimällä jooga-asanoita ja nauran tippa silimäsä, kyynel toisesa, pissat housusa.