Voiko läski olla onnellinen

No nyt tulleeki tiuhaan tahtiin uutta päivitystä, mutta en voinu sille mittään ku mulla on sulle asiaa!
Mää en tajua miten puntari väittää että mää vaan kasvan, mutta peili ei? Onko se rikki vai onko mun silimät kierosa? Tai ehkäpä oon oppinu kattomaan ittiäni vaan oikiasta kulumasta? Tai ehkä joku on vaihtanu meijän koko talon peilit semmosiin peilitalon kaventavviin malleihin! Tai ehkä… oonki tästä elämänkevennysrojektista huolimatta melekein tyytyväinen itteeni ja ulukomuotooni?! Enhän mää ees tavottele täsä mahottomia, enkä haluais olla (siis tieten tahtoen) sellanen, miten sitä nyt sanotaan… pakkasen raiskaama pulukannaru. Eläkä käsitä väärin, ei mulla oo mittään pulukannaruja vastaan, en vaan haluais ite olla kovin laiha. Vaikka laihutan. Käy järkeen, eikö..

No mutta, mietippä hetki kumpi tuntuu paremmalle.

Olla rakastettu vai rakastaa itse?

Kutominen on yhenlaista meditaatiota. Siinä kerkiää tulla mieleen monenlaisia ajatuksia. Ehtii aatella päivän tapahtumat, seuraavan päivän menot ja harrastukset, loppukuun suunnitelmat. Mitä tekis ruuaksi huomenna, söiskö vielä vähän suklaata ja palijonkohan paino on viikossa puonnu vai onko taas noussu. Ja kun on oikein hilijasta talosa, muut nukkumasa ja telekkariki äänettömällä, sillon aatellaan jopa syntyjä syviä.
Vitnesimmeiset jaksaa tolokuttaa sitä iänikusta että ku oot vyysisesti kunnosa niin mieliki voi hyvin. Enkä yhtään ees yritä kieltää itelle sopivan liikunnan ja ruokavalion ossuutta hyvinvointiin, jaksamisseen ja energiseen olloon. Vaan ei se silti välttämäti tarkota suoraan sitä että oot onnellinen. Siihen kuuluu niin palijon muutaki.

 

Omakohtasesti voin kertua muutaman vuojen takaselta zumbaohjusajaltani sen, miten ulukosesti hyväkuntonenki ihiminen, päältä kaunis kakku onki ihan silikkoa sisältä. Piin yhesä välisä jopa kuus vitnesstuntia viikosa, vaan henkisesti olin lähellä lopun alakua ja painoki nousi vuojen sisällä kymmenisen kilua. Elämäsä oli menosa semmonen ruuhkavuosi, että tuntuu jotta muistinko sillon ees hengittää. Tuntien ohojaamisesta ja omien zumbareitten ilosta sain kuitenki valtameren kokosen henkireiän millä jaksoin päivän aina etteenpäin. Nyt ku oon vetäny pari vuotta happia tuntien piosta, ikävä kolokuttaa koko ajan!

Ihimiset kaipaa hyväksyntää, piste. Jokkainen. Tällä hyvin visuaalisella internettikauella kuvat on kultaa, sisältö hopiaa. Laitetaan kuva itestä nettiin ja ootetaan että tykkäispä ihan kaikki. Oon satavarma että enemmän tykätään ihimisistä ja kuvista joisa on hymy, vieläpä leviä sellanen! Jos sua ihhaillaan sankoin joukoin, tunnetko sen? Jos joku kertoo rakastavansa sua, tunnetko? Riippuu tietenki kertojasta. Molemminpuolinen rakkaus on asia erikseen, ihana asia. Entä tuntuuko toisen rakkaus tai ihhailu hyvältä? Varmasti. Vaan eikö tunnukin aina paremmalta sillon kun ite ihhailet kovasti tai rakastat?
Sitä täsä yritän sanua, että kun katot peiliin, sillä on väliä mitä tunnet. Ei sillä mitä näät. Hiffasikko? Tunne, että rakastaa, on parasta. Eipä siis kannata tavotella muitten huomiota kun omasta onnen tunteesta saa paremmat kiksit! Eikoo näin? No näinhän se on!
 

Joten kyllä, minusta läski voi olla onnellinen. Sillä onni (en nyt puhu siitä rissasen onnista) on lähellä, omassa elämässä, niissä omisa iloisa ja nautinnoissa. Ei ulukokuoresa!
 

Hymyilevää oloa ja ittiä ilostuttavia oivalluksia sulle täältä jämälankakutomusten ääreltä!

Niin ne ajat ja muoti muuttuu.

GO keltamustat GO !!

Ja tapahtui niinä päivinä että…

….joukkueenjohtajilta kävi käsky. Kaikki junioripellaajien vanhemmat oli hommiin pantava vasten heijän vappaata tahtoaan. Sillä meillä on talakoot! Halusit tai et. No toisethan vettää talakoita ja seuraa kaikkia mahollisia reenejä aivan muna huurusa, mutta ku tätä mutsia ei kiinnosta just ko oman lapsen pelit ja liikunnan ilo. Sitte tämmöset pakotettaan vastentahtosesti kaikkeen mukkaan aivanko ei olis mittään muuta elämää eikä tekemistä ku tehä nakkihommia.

Tästä et voi valittaa tai kieltäytyä koska sitte oot paska vanhempi. Koska hyvät vanhemmat on kiinnostuneita lapsensa harrastuksesta. Hyvät vanhemmat osallistuu. Hyvät vanhemmat maksaa mansikoita että lapsi saa välineurheilla. Että lapsi saa sosialisoitua, liikkua ohojatusti, nauttia joukkueen ryhmähengestä, kehittää taitojaan, kerätä ystäviä joista osasta voi tulla elinikäsiä ja myöhemmin ne voi viettää porukalla kosteita saunailtoja ku niillä alakaa ikä riittää. Ja ehkä joskus, lapsestas voi tulla oman lapsensa junnujoukkueen joukkueenjohtaja tai valamentaja. Kuka sano että unelmat on muka kuollu.

Saunailloistapa tuliki mieleen että voisinki käyä samalla cittarin alkosa ku hoietaan lapsosen kans sen pesisjoukkuetalakoop#skahommanakkia sielä cittarisa. Olis joukkueelle hyvvää mainosta varmaan ku ottas siinä talakoitten lomasa välillä huikkaa ja huokailis. Kattos tiukasti ohikulukevia pienten lasten vanhempia ja sanos niille hilijaa että  ”Älä päästä lasta pesiskouluun. Se on portti ikkuiseen talakoovastuuseen. Lapses mennee siitä suoraan joukkueeseen! Sitte sinä ite jouvut tahtomattas kaikkiin pakollissiin nakkihommiin oman vappaa-aikas ja mielenterveytes kustannuksella ja alakoholisoiut!”

Siinä huomioliivi päällä nakkia napsautellesa tuli semmonen olo, että nuo ihimiset kattoo ihan varmasti että tuo on yhyskuntapalavelusta suorittamasa! Tuli rikollinen olo.. Yritin olla mahollisimman lähellä lasta että ne laskis yks plus yks ja hiffais että täsä on joku järjestöhommeli nyt sen yhyskuntapalaveluksen sijjaan menosa. Eihän meillä ollu ees mittään joukkueen logolla varustettuja pipoja tai takkeja, piti miettiä mitä pistää päälleen. Piti näyttää tietenki sporttiselta mutta ei viittiny verkkareisa lähtä sinne. Yritin sitte tunnustaa väriä.

Hienoa on että lapsen pesisjoukkueela ja mun lemppariliigajoukkueella on samat värit! Helepottaa palijon kynsien lakkaamista ja asuvalintoja. Lakkasinki kynnet keltamustaksi. Lähinnä tsempiksi itelle. Hienon kynsitaiteen lisäksi oon panostanu muutenki. Mullahan oli tottakai musta ja keltanen hiuspompulaki ja mustan takin kans keltanen kaulahuivi. Oonko aika omistautunu äiti, vai mitä! Mitäpä sitä ei lapsesa etteen tekis!

PEDON RAAPAISU! TAI....?... PESISRÄPYLÄN LÄTKÄISY?

Siitä puolentoista tunnin siperiasta kuitenki selevittiin ja seuraavana päivänä päästiin johonki misä harrastetaan oikiaaki urheilua! Äs äm-liigapelliin! Ei kyllä ehitty syyä aamusta mittään. Hävettää kertoa...mikä pakko mun muuten ois ku ethän sää nää...no haluan olla sulle TAAS rehellinen! Tunnustan nyt että ku nukuttiin pitkään, jäi aamupala vähän huononpuoleiseksi. Ei oikein ollu näläkä ja kiirekki oli että ehitään viiä lapset jonnekki että päästään ajeleen hallille, meiltä ajjaa sinne kuitenki tunnin verran. Hallilla haukattiin nopiasti ukon kans hodarit ennen pelin alakua. Erätauolla en malttanu lähtä mihinkään hodarijonnoihin ku musta oli niin kiva istua sielä melekein ylimmäsä penkisä ja kattua ihimisiä ja kuunnella hyvvää mussiikkia. Oikiasti mua huimas sielä korkialla niin etten uskaltanu liikahtaa sieltä mihinkään. Mietin vaan koko ajan että miten uskallan lähtä sitte pois niitä jyrkkiä portaita ku peli loppuu ja mitä jos joku tönäsee mut ja lennän nelijätoista riviä alaspäin naama eellä pleksiin. Sitte pitäs nousta kauhian nopiasti ylös vaikka niskat olis vääntyny, kattoa äkkiä ympärilleen että näkikö kukkaan ja oikoa ihtesä ja lähtä coolisti nilikuttaan pois. Siis jos pääsis vielä iliman apua. Varmaan olis maanantain Kalevasa ja Iltalehesäki kuva! 

Ysäriähän ne soitti sielä aika palijon, on se vaan suomalaiselle semmosta kohottavvaa ja piristävvää energiamusaa. Ihan toista ku iskelmä, joka masentaa. Ehkä se onki suomalaisten oravanpyörä. Ku masentaa, tehhään masentavia iskelmiä, sitte kuunnellaan niitä ja masentaa enempi, sitte tehään masentuneena lissää masentavia jollotuksia. Kaikkien suomalaisten pitäs kuunnella enempi lattareita ja ysäriä! Ne ei masenna. Vai tiiäkkö muka jonku jolle tulis surkia olo ku 2unlimited tai Dr. Alban alakaa jumputtaa? Tai ku joku kuuma latino alkaa huokailla ”mi querida, mi amor”.. Uuuu… Heti tuli zumbaa ikävä ja aattelin että kylläpä mahtus palijon zumbailijoita tuohon jäälle! Vois olla liukasta kyllä, vaan voishan sitä kehittää vaikka jonku zumba on icen. Pittääpä ehottaa Zumba Home Officelle tehtäskö semmonen said kikki!

Kovin oli miesvaltasta esiintyjien osalta, ei taija olla niillä mittään kiintiörosenttia montako naista pitäs olla joukkueesa tai muusa tiimisä. Katsojjistaki varmaan valehtelematta kaheksakytä rosenttia oli kaikenikästä ja kokosta urosta. Olihan sielä sentään niitä siirliitereitä etten ihan yksinäiseksi tuntenu ittiäni kaikkien niitten miesten seasa. En kyllä ikkään tunne ittiäni yksinäiseksi miesten seasa, pelkästään naisten, hmm…. Mitä se musta kertoo...  Niin ne siirliiterit. Niitä oli ennen pelin alakua huiskuttelemasa ja nostelemasa polovia ihan sielä jäällä vaan pelin alettua ne kiipes eri puolille katsomoa. Siellä ne sitte paritellen (siis pareittain, tiiä mitä taas aattelit, jotaki pervoa!) viuhto käsiä ja jalakoja niin että valakoset lenkkitossut vaan vilahteli. Onneksi ei vilahtanu muuta. Vaikka eihän niitä sieltä kunnolla erottanu.. Niitten pitäs olla pikkusten tyttöjen sijjaan isoja, hyväsä lihasa olevia naisia! Tai miksei miehiäki. Eihän niin pienet tytöt näy mihinkään tuola isosa jäähallisa. Oli niilä sentään vilikkuvat valot kengisä, siitä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Mutta olipa kyllä outua ku istut siinä kattomasa peliä, nii Mertsi ei selostakkaan! Siis mitä tämä tämmönen on? Isot ukot vaan sirklaa menemään eikä kukkaan kerro kuka taklas kenetki ja kuka teki minkälaisia temppuja ja montako tehopistettä kelläki on mistäki pelistä ja minkälainen oli näitten joukkueitten eellinen kohtaaminen! Pittää keskittyä kun hetkeksikkään jos ajatus herpaantuu, ei voi kelata eikä uusintaa näytetä. Kulluuhan siinä tieten hyvin kaloreita ku pittää olla koko ajan hirviän skarppina ja seurata peliä ja ajatella ite. Toinen syy miksi kannattaa käyä jäähallisa on että kuluttaa kaloreita siinäki ku palelee koko ajan. Tiiäthän nää, että ku keho joutuu tekkeen töitä lämpiämisen etteen. Varpaatki oli ihan jääsä ja mun nokka! Ihan jääkylymä! Vaikka oli keltanen JA kärppä-kaulahuivi!

Sinne ei kannata lähtiä jos on herkkäkorvanen tai kauhian stressaantunu ku kaikki huutaa koko ajan. Sun eesä huuetaan, sun takana huuetaan, sun vieresä huuetaan, kaikki huutaa niin että korvat soi ja hakkaa niitä kartonkiläpysköjä! Sielä oli joku vissiin virallinen rytmiryhymä joka HUUSI kannustuslallatuksia ja –huutoja koko pelin ajan ja hakkas rumpuja. Ihimettelen miten ne pystyki möykkäämään kolome kertaa sen kakskytä minsaa. Saa olla hyvät mynttonit ja kurkkusuihkeet messissä!

Mutta kyllä tykkäsin käyä liigaottelusa! Keltamustat voittiki ja sai kyllä koko rahan eestä viihykettä ja kunnon peliä! Ei missään mee kakskytä minnuuttia niin joutuin mitä lätkäpelisä, ei missään! Oli vielä niin kuninkaallinen oloki ku oli paikalla niin älyttömän kohteliaita miehiä. Ku menin penkkiriville istuun, mun paikka oli siinä aika keskellä, jokkainen nousi seisomaan. Selkeesti ne kunnioitti naista. Puuttu ennään että olis saanu käsisuuelman jokkaiselta. Ja kattoin että muillaki rivveillä tehtiin niin. Miehillekki. Hmm.

Kyllä voin vaan kuvitella kuinka palijon niitten sm-liigapelaajien mutsit on teheny talakoita. Myyny makkaraa, kirjannu tuloksia, jakanu lehtiä, osallistunu rahankerruuseen myymällä kaikkia paitsi ittiään (toivottavasti ei), kaikkia mahollista! Niitten pikku lätkäjunnuista on sitte kasvanu liigapellaajia ja jotku on vikitelty rapakon taaksekki isojen poikien kaukaloihin isommille palakoille. Mitäs näistä meijän pesisjunnuista tullee? Liikunnallisia? Kyllä siinä varmasti välttyy ainaki tienaamasta. No, tienaamassa tai ei, pääasia että on hauskaa!

Pesispelaajan uranäkymät

Suomi 100, meikä 35 juhlavuosi

Kyllä, niin on kuule pitkävetteistä tämä elämä ja laihuttaminen. Tylsiä ruttiineja aamusta iltaan. Ei saa syyä herkkupaloja jos meinaa kaventua. Pittää puottaa kiloja ettei tuu kakkostyypin diabeetesta. Pittää sietää ruttiineja ku ne on hyvästä.

Hain pienenpientä (ja kohtuu vähäkalorista) ilonpilikahusta iltaani ottamalla pikkuriikkisen maistiaisen luomupunkkutonkasta. Maistu pahalle. Kerkesin jo huolestuttaa ystävänki sillä ettei mulle muka ennää maistu. Eeei, nyt on joku oikeesti hätänä, säikähti hänki. Toisena iltana aattelin että tsemppaan ja kokkeilen vielä, maistusko nyt. Ja se oikeesti maistu pahalle! Mutta vika ei ollukkaan onneksi mussa, vaan se luomulitku oli menny pilalle siinä tonkasa. Kuvittele, miten mulle voi käyä niin? Eipä oo aikasemmin mulla viinit päässy vanahentuun, ees tonkasa. Onko sulla? Tästä lähin ostan vaan pulloja, tosin nehän pittää sitte siemasta aikalailla kertalaakista ettei neki mee etikaksi… Yritä ny siinä tissutella sitte.

Mun tämänhetkisesä elämäsä tammikuisena torstaipäivänä viihyttävintä tais olla ku käytin pikku mastaani (mazda jos et tienny) katsastuksesa js se meni läpi että vilahti. Sitte ilimotin lapsen koulutielle ja tunsin itteni taas vähän vanhemmaksi. Mitäs muuta jännää ja mielenkiintosta mää oonkaan tehny.. Oon käyny ruokakaupasa ja syöny sairaan hyvvää tosi salasella reseptillä (tosi salanen = voit saaja sen mutta sitte mun täytyy tappaa sut muahhahhaaa) tekemääni kaalilaatikkua. Sitte ostin pari uutta sisustustyynyä ja kulettelin lapsia niitten menoisa. Vau kuinka kiinnostavvaa, tiiän! Jännityksestä pakahtuneena varmaan ootat että mitähän vielä! Kävin saunasa ja kattoin emmerdeiliä nauhalta JA keitin vielä iltapalalle sitruunateetäki! Sain myös kuottua loppuun mun ekan ikinä pipon ja siitä tuli ihan kiva. Aion ehkä jopa käyttää sitä joskus. Aijai tätä mun jännittävvää elämää. En meinaa ees jaksaa listata kaikkia niitä asioita mistä mun jännittävä päivä koostuu! Kai säki hihkut sielä ihastuksesta. Hihku, nyt! Hyvä.

 

Oon teheny itelleni diagnoosin. Taijan olla keski-ikävystyny. Tarvin nyt selekiästi jottain viihykettä! Tuntuuko sustaki joskus siltä että kaikki muut vaan reissaa ja pilettää ku ite raajat arkisisa hommisa? Ekaksi sun pittää lopettaa facen vahtaaminen. Sieltä saa tommosia ajatuksia. Paitsi mun sivua voit aina välillä vilikuilla, että näät mitä kaikkia pelekästään ja ainuastaan mahtavaa mun elämään kuuluu kullaki hetkellä.

Mutta myönnetään nyt yhesä että eihän me ees jaksettas semmosta rumbaa että vaan reissataan ja kuletaan pilleistä ja paarista toiseen. Tää koti ja perhe ja arkihan on ihan parasta kuitenki, oikiaa elämää. Ainaki mulle. Tätähän mää halusin. Pittää vastapainoksi keksiä niitä arjen pikkusia iloja.

Tosi pikkusia ne usein onki… lempparisarja, jalakakylypy (jonka viihtin tehä ehkä kerran vuojesa), kynsien hienoksi lakkaaminen (jota ei voi tehä ku pittää olla taas parin päivän päästä kuitenki töisä ja sitte joutuu ottaan taas lakat pois eli ihan turhaa), lasi viiniä (pullo) illalla (jos se ei oo menny pahaksi), lenkki ystävän kans (oikeesti aina virkistää), tämmösiä juttuja! Ja silti vaan tuntuu että elämä on niiiiiiiin tylsää... Minkälaisia iloja sulla on? Onko ne parempia tai ilosempia iloja mitä mulla? Eikä tarvi taas kertua jos on jotaki pervoa mielesä. On mulla tälle viikolle kyllä vielä tiejosa muutaki jännittävvää, kuten yks iltavuoro, nukkumista, siivuamista ja josaki välisä rääpästyt lapsen synttärijuhulat. Ehkä jopa käyn kerran iisillä tanssimasa, jos kestän sellasta energiapommia tän kaiken muun villin elämän päälle!

Oon melekeen 35-vuotias. Keski-ikästyvä. Keskimääränen, välillä aika turhautunu, perus keskiverto. Ei oo varmariautua eikä koiraa, mutta muuten ihan tilastollisesti tavallinen taatelintallaaja. Poonusta ja lussaa on se että oon täysin puolueettomasti sitä mieltä että oon maailman ihanimpien lasten äiti. Ne jaksaa kuuliaisesti kertua muille että äiskä on vasta kakskyt yks vuotta. Äitin mussukat! Oon mää huomannu että on alakanu tulla ikänäkyäki, siis ettei taho nähä kaikista pienintä printtiä millään. Vanahenemisen huomaa siitäki, ku näkkee tuttuja jumppasalilla, ekaksi vaihetaan kuulumiset. Ei semmosia että misä sitä on riekuttu viime aikoina, vaan omat ja lasten sairaskertomukset. Ja kerrottavvaa on aina! Sairauksien lisäksi tää elämä mennee näköjään siivoillesa, tiskatesa ja pyykätesä. Kaupasa käymisesä, postin hakemisesa ja laskujen maksusa. Oliko olemasa jotaki muutaki muka? Jotaki jännää? Eeen usko. Oonko keski-ikävystyny jos viikon kohokohta on telekkarisarja? Vaikka se ois ihana vois of vinland? Tarttis teherä jotain!

Ehkä tää on vaan tyyntä myrskyn eellä. Pittää vähän varua mitä toivoo ku ylleensä alakaa tapahtua ku ehtii tarpeeksi märehtiä. Ehkä huomaanki kohta että oon pamahtanu vahingosa paksuksi. Joo, vanhingosa, ku en vielä ossaa varua.. Ei oo vielä niin montaa raskautta takana että olis oppinu varomaan… Tai ehkä tää onki keski-iän riisi! Sellasta mulla ei vielä oo ollukkaa. Miehille kuulemma tullee se 39-vuotiaana. Kai mää voin sitte keski-ikästyä ja kriisiytyä jo kolominelosena? Ainaki semisti. Ainakaan laihuttaminen ei ennää tunnu onnistuvan että kai sitä on jo rutinoitunu, mökittyny, urautunu, keski-ikäistyny, keski-ikävystyny.

Mää alan olleen sen verran iäkäs jo, että pittää alakaa keksiä kaikkia villityksiä mitä iliman oon pärjänny ihan hyvin nuorempana. Mulla ei oo tatskoja, eikä lävistyksiä muutako korvisa ja lapsetki oon teheny vaan yhelle miehelle jonka kans oon vielä jopa yhesäki. Nythän on mun kolomaskymmenesviies juhulavuosi (ai miksi Suomi saa viettää koko vuojen synttäreitä mutta mää muka en?!) ja aion keksiä itelleni kivoja juttuja koko vuojen ajalle. Pikoos aim vöört it!

Yks yö sängysä unta ootellesa (se on toinen paras ideointiaika nousuhumalan lisäksi) joku lamppu sytty ja hip hei! Mää tiiänki! Otan lävistyksen nappaan! Joo, mahtava idea! Otan oikein hienon bling bling-korun nappaan ja selekiästi just se kannustaa mua täsä laihutuksesaki että kehtaan sitte olla rannalla biksut päälä. Olettaen tietenki että kesällä on ees yks päivä millon tarkenee mennä biitsille eikä sille päivälle satu töitä.

Sitte mää voisin alottaa tai ainaki kokkeilla jotaki ihan uutta harrastusta. Ehotappa sää  mulle jotaki!! Ei mittään misä pittää mennä lujjaa tai pää alaspäin tai pelastusliivien kans. Eli ei mittään hurjaa. Vaikka virkkaamista tai muuta kesyä, mutta ei virkkaamista ku se on tylsää.

Välillä sitte sitä tämmönen perusemäntä innostuu ku kuvittellee olevasa jotenki erikoinen. Esimerkiksi tännään ilahuin ihan pirusti ku sain sähköpostia. Siellä huhhuiltiin meikäläistä kertoon mitä aattelen. Siis mua, meikämandoliinia, meitsiä, jee! Eikä ollu viagra-, lehti- tai zalandon mainos tällä kertaa. Tuli kutsu osallistummaan suomalaisen kirjakaupan tyytyväisyyskyselyyn. Mää olin ihan että wohoo! Jotakuta kiinnostaa mun ajatukset! Toki siitä syystä vaan että ne saa sitte myytyä mulle jotaki, mutta silti! Mää oon kiinnostava, mun ajatuksilla ja ostotottumuksilla on väliä täsä isosa harmaasa maailmasa. Mahtavaaaaa!

Facebookissa näät ihmisten parhaat puolet!

Ja seitsemäntenä päivänä hän.....

Lepäsi? Ei, tää ei oo satua. Seittemäntenä päivänä hän söi.

” ”15 keinoa karistaa joulukilot” Mulla on edelleenki vaan ne kaks: syö kevyemmin ja liiku enemmän! Siinä ne. Ei sen kummempia kommervenkkejä. Unoha tuommoset otsikot; viistoista keinoa siihen ja siihen, kuus täysin uutta superruokaa ja nelijätuhatta uutta hokemaa päivääs jolla muutut täydelliseksi. E-ei.  ”Pikkujoulut huomenna? Kuinka saat litteän vatsan”, sano otsikko ihan oikiasti.  Miten, miten, kerro!! Olisko sielä viimein se taikatemppu joka sulattas kymmenen senttiä tuosta vyötäröltä päiväsä! Iliman näläkää ja samalla vois siemailla viinilasillista?? Noup. Noppein pikapainonpudotus taitaa olla oikein ärhäkkä norovirus, mutta se ei sitte oo lainkaan siistiä hommaa..”

Näin kirjotin minä, aikomuksena kirjotella tänne blokkiin tuosta aiheesta. Sitte kirjotuksen katkasi just se ärhäkkä juttu mistä tuosa sanottiin. Se kikka todellaki toimi. Vyötäröltä lähti viime mittaukselta, no todennäkösesti vaan sen sairasviikon tuloksena, seittemän senttiä! Jeskamandeera! Että kyllä, taikatemppuja on sittenki. Astetta rankemmasta päästä vaan oli tämä.

On ollu vaikia alottaa syömistä uuelleen oksentelun, sen jäläkeisen pahhoinvoinnin ja muun mistä et halua kuulla, jäliltä. Kuus päivää syömättä, pelekällä veellä ja mehujäällä, sekä satunnaisilla kurkun palasilla. Ku eka ei saattanu pistää suuhusa mittään, alakoki sitte tekkeen mieli panna suuhun mitä vaan. Taas sää aattelet tuhumia, senki pervo! Minäpä kerron sulle mitä panin suuhun. Haluaisinki tehä täsä samalla lissäyksiä edellisen postauksen karkkitunnustukseen. En käsitä mikä pakko mun on olla näin rehellinen, ethän sää edelleenkään nää.

Söin pakastepitsaa. Ukko toi kaupasta vaikka kielsin, lapsi halusi syyä sitä, maistoin palan. Myöhemmin paistoin itelleni kokonaisen, en kyllä syöny ihan koko lättyä. Söin myös vähän uunimakkaraa ja ranskalaisia. Keho ja aivot liittoutu mua vastaan ja pakotti syömään kaikkia suolasta että joisin enemmän vettä. Eikoo hyvä selitys! Ei mutta niinhän se oikiastikki mennee, kroppa huutaa sitä mistä on puute. Oli sitte kyse levosta, energiasta, suoloista, mistä vaan. Kuuen päivän syömättömyys yhistettynä kahen pään totaalityhyjäykseen vaatii varastojen täyttyä. Tommoset mehujäädieetit kostautuu.

Sitte söin kolome suklaakonvehtia. Himoitsin irtokarkkeja vaan niitei onneksi ollu ja olin aivan liian laiska että olisin lähteny niitä erikseen hakkeen. Siis sinä iltana ku aloin syyä pitkästä aikaa. Olin sillon vielä liian sairas ja laiska lähtemään. Seuraavana päivänä olin terve. Ja oli vähän pakko liikahtaa kylille päin. Olin jo sen verran voimistunu pitsan syömisellä että jaksoin lähtä viemään lapsen harkkoihin ja kävin siinä ootellesa kaupasa. Ostin kasviksia ja hedelmiä ja ruisleipääki.. Ja irtokarkkeja! Lapsilla karkkipäivä, päätin kaupasa… Mieleen tuli, miten pakkasesa olis vielä yks pikkuriikkinen salamipitsa… Seittemän kaotettua vyötärösenttiä on saatu tällä menolla pian takasin ja normaali laihuttaminen voi taas alakaa..

Kotona tein pastaa ja marinoituja kasviksia paprikoista, kesäkurpitsasta ja punasipulista. Niitä natustellesa tuli mieleen miten hyvin ne passais kanan kans. Annos alako hahmottua mieleen. Siihenhä vois pistää sivvuun paholaisenhillua ja vaikka vuohenjuustuaki… ja jotenki kummasti ruokajuomaksi valikoitu punaviini. Taijan olla terve! Kahavi ei vielä maistu, mutta selekiä merkki parantumisesta on että alakaa kiinnostaa ajatus punkkulasista. No, oon mää ollu ennenki jopa kuus vuotta juomatta. Siis kahavia. Taijan lopettaaki sen taas! Mahtava idea! Who’s with me? Mitä me kahavilla?

Oon nyt ollu ookoo kunnosa jo pari kolome päivää ja näin jäläkeenpäin voin myöntää, että kyllähän se pitsan vetäminen autto. Tollasen tauin päälle ei auta nirsoilla tai laskia kaloreita ku yrittää seleviytyä (kasvattaa suojaavaa rasvakerrosta). Voimat alko pallautua ja pystyin syömään taas oikiaaki ravintoa. Lapset meni aamulla matkoihinsa ja mää kävin pitkästä aikaa lenkillä! Aivan mahtava keli, ei tuullu yhtään eikä ollu liukasta, superia! Posket punottaa vieläki innosta ja lämmöstä. Nautiskelen suihkun jäläkeen aamupallaa, vihreetä teetä ku heitin sen kahavin nyt ainaki siksi aikaa ku alakaa taas tehä sitä mieli. Pala eilen leivottua kinuskikisuliinin ohojeela tehtyä maailman mehukkainta omppupiirakkaa ja kotiäitin päivän hommat voi alakaa. Raikasta talavipäivää sullekin! Ai etton nyt hyvä mieli!

Hilipaseppa sääki lenkille, sielä on hyvä ilima !

Murr murrheille

Mistä tietää että nyt alakaa riittää?
Esmes ku juo aikusten juomia ja alakaa riittää. Tullee huono olo. No entäs ku vaikka syyesä, vaikka jouluaterialla alakaa riittää. Tullee huono olo, ähky ja ällötys eikä ruoka ennää maistu niin hyvälle ku aluksi.

Mutta mistä sitte tietää ku alakaa riittää? Tiiäthän, riittää riittää! Ku oot korvia myöten täynnä, mitta täys, lasi läikkyy yli. Mistä sen tietää millon se läikkyy jo liikaa? Kuka sillon viheltää taim autit sun muut? Ei kai kukkaan muu ku sinä ite. Ja jos et ite sitä älyä tehä, kroppa tekkee sen sun puolesta. Viheltää pelin poikki.
 

Jotku jumppaa niin reippaasti että tullee ylikunto ja kroppa lagaa (jonnet sannoo lagaa, hihi). Jotku suorittaa elämää niin että tullee böörnautti ja ainuastaan täysstoppi ja täyskäännös voi pelastaa ihimisen sen suorittamisen aiheuttamilta vahingoilta. Jotku jaksaa jaksaa, kestää kestää, mitä vaan että sais piettyä ees kulissin pystysä kotisa eesä.
Mulle alakaa ihan tosisaan riittää kaikki. Onko sulla koskaan semmosia päiviä että tuntuu ku kaikki paska vaan joko kaatuu tai kaaetaan sun niskaan? Onko usseinki? Toivottavasti ei. Musta tuntuu että mulla on. Murr.

 

Ihan ekaksi tää sairastaminen. Mitä hyötyä tästä on kellekään että mää kidun? Kaveri laitto viestiä että lähenkö jumpalle. No en voi enkä tiiä koska, millon tää kuvotus ja heikotus loppuu. Olo on niinku olis raskaana yhtä aikaa ekalla ja viimesellä kolmanneksella. Kuvottaa, kauhia nälkä, ei voi syyä ku kaikki hajut ja voimakkaat maut inhottaa, väsyttää ja tuskanhiki valluu. Tiiäkkö sen tunteen, ku alat kyllästyä sairaana olemisseen, sohovalla makkaamisseen ja huonoon olloon ja haluaisit jo tehä jotaki. Mutta et jaksa! Turhauttavvaa!! Siitä huolimatta en lähe riekkumaan kauppaan tai töihin puolikuntosena. En piä ihtiäni niin tärkiänä. Sillai ne tauit just leviää ku joku on liian tärkiä ja kiireinen että jäis toipumaan kottiin kunnolla. Minäpä jäin ja kerronpa nyt sulle mitä menin tekemään! 

Kroppa huutaa lisäenergiaa (seliseli) ja kuvotuksensekasissa himoisani otin lapsilta ainakin 8 karkkia! JA söin lion-patukan ku ukko pakotti (=laitto sen mun viereen pöyälle). Nyt olen sen tunnustanu rehellisesti! Hyi. Tuskin maata kaatavaa, aattelet varmaan. No ei ookkaan, mutta harmittaa silti. 

Tuskanhien jäläkeen mua on alakanu nyt palella ihan kunnolla. Ei taija aineenvaihunta oikein toimia. Jalat on aivan jääsä vaikkon villasukat ja kurkku tuntuu kipiältä. Ärpäle!

 

Ja ulukona riehuu vuosisaan myrsky. Valot räpsyy, netti katkes, sähköt kävi jo poikki. Ulukona on niin kamala keli, ei voi käsittää miksi täälä on aina tuommonen! Helevetin kylymä tuuli, surkiaa, pimiää, harmaata, aurinko ei paista, jumalattoman liukasta. Vituttaa. Meillä ei oo koko vuonna vielä näkyny telekkari oikein ku on tuullu niin älyttömästi. Nauhalta sentään on pystyny kattoon ku ne tullee jotenki netin kautta. Kysy joltaki joka ossaa selittää tarkemmin.
Sitte työttömänä makkaat (siis niihä me työttömät tehhään kaikki päivät) kotona, kauhian päättymättömän noroviruksen kourisa ja tottakai sillon puhelin kilahtaa. Klingkling ilosesti, se on työtoveri täällä terve. Tuuppa sinä tarvittaesa kutsuttava orja kuule töihin. Jaa sää oot sairas. No ehikkö parantua parisa päiväsä. Kokkeillaan. Ei mittään ressiä tähän muutenki karmian olon päälle. Juu en parantunu sovittuun kellonaikaan mennesä. Juu hei. Tuut tuut tuut..

Ulukona on pimiää. Sisällä on pimiää. Mun pään sisällä alakaa olla pimiää! Kevät ja aurinko tulukaa jo!!

Kertosinko vielä parista kolomesta ihimissuhteesta, jotka rienaa siinä sivusa. No toisella kertaa..

Oli palijon helepompi noroilla siinä kylppärisä ihan yksinään, iliman muuta huolen häivää ku se ossuuko pönttöön, eikä toipua sohvalla hirviän hittaasti ja ottaa vastaan kaikkia mahollista kakkaa mitä universumilla on annettavana. Ykski väärä sana ja kilahan. Alakaa jo riittää! Siis riittää riittää! Meen nukkumaan tai sekoan. Muistakko ku mehän sovittiin ettei ajatella niin että sitte-kun. Mutta SITTE KUN tästä nousen niin ärpäle että meen hikijumppaan ja teen ja syön mitä mieli tekkee! Kun en oo ennää tän kehon vanki.

Eipä mulla kummempia, alako vaan vituttaan ku meni netti poikki eikä nää vois of vinlandia. Nyt alako olla pään sisäset keitokset niin kiehuvia, että onneksi kropan sijjaan nettiliittymä puhalsi pelin poikki eikä uskaltanu ennää olla toimimatta.  Nyt se toimiiki taas ja kaikki on jälleen hyvin, moikka!

Mun seuraava kutomisprojekti kuhan tuo pipo valamistuu

Ihmeellinen mehujäädieetti

Miltä kuulostais muutaman päivän loma? Nelijä päivää makkoilua, vähän vatsalihaksien reenausta ja kevyt ruokavalio. No vähän tollanen pikku vekeissöni täsä onki ollu. Jos tuut äkkiä käymään kyläsä, voitat itelles saman loman.

Että mitäkö mulle kuuluu? Ei hääviä, mutta ainakin paino putuaa. Että on kai tummimmallaki pilivellä se hopiareunus. Mullon nääs ollu tässä semmonen mehujäädieetti. Ei omasta tahostani.

Nytpä vasta löysin tehokkaan laihutuspikakuurin! Onneksi näitä ei tuu ku kerran vuojesa. Nelijään päivään en oo syöny oikiaa ruokaa ja jo kolome päivää on menny maatesa vuoron perrään sohovalla, sängysä ja kylyppärin lattialla.Vatsalihakset on reenattu posliinin reunalla kramppiin asti.

Otan sohovalta pikalähtöjä kylyppäriin. Matkaa on nelisen metriä, mutta välillä siinä on kaks liikaa. Jos ihimisen ohutsuoli on seittemän metrin pitunen, niin sanosin että tyhyjennyksesä ollaan nyt jossain viien metrin kohilla. Vesilasin kattominenki riittää, ei tarvi ees juua. Yhen Jokisen Veskun sannoo lyhyesti tiivistettynä: "Pelkään että mä kuolen, tai etten kuolekaan. En unta saa, en nukkua uskaltaisikaan."  Mutta kyllä tästä selevitään, mehujään voimalla. Eipä kaikki sokeri sitte ookkaan pahasta. Vaan nyt on mentävä takasin selälleen ennenkö taju lähtee, alakaa pimetä.....

Onnellisuus on aivokemiaa!

Nyt tullee pitkästi tekstiä ilohortsuista. Tiiäkkö mitä ne on? Huh, jaksakkohan ees lukia nuin pitkään? Jaksat sää. Mulla on asiaa. Hear me out!

Hyvällä ja huonolla päivällä ei välttämättä oo muuta eroa ku oma asenne. Se mitä päässä liikkuu. Siihen voi vaikuttaa omilla syömisillä ja juomisilla tai juomatta jättämisillä. Mää oon miettiny ihan tosisani näitä onnellisuusasioita. Että tulleeko se onnellisuus siitä arjesta vai juhulasta vai molemmista? Perheestä, liikunnasta, omista ajatuksista, ruttiineista, kaikkien näitten sekamelskasta? Vai onko onni vaan sitä ettei oo onneton?

Sen mää oon ainaki huomannu aivojen toiminnasta, että alakoholi turruttaa. En nyt tietenkään tarkota omia aivojani, nehä nyt on täyesä teräsä aina niinku hyvin tiiät jo vaikka näitten mun aiempien blogikirjotustenki perusteella.. Vaan jottain se tekkee ihimisen aivoille ,sen erottaa ku on vähemmällä alkolla verraten siihen ku ottaa enempi häppää. Tunteetki tuntuu joltain kun ei oo sitä ”viinakalavoa” siinä peittämäsä tunteitten kosketuspintaa. Uu, mitä romanttista lässynläätä! En tiiä onko tästä jottain tutkimustulosta puolesta tai vastaan, nää on mun oman empiirisen tutkimukseni tuloksia. Koekaniineina olen käyttäny kaikkia jotka tunnen!

Rakkaus on mannapuurua ja mansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa voo o ooo… (juu voit laulaa mukana) Rakkauski on aivokemiaa niinku onnellisuus. Tarkottaako se sitte että rakkaus ei oo totta? Hmmm. Tätähän pittää oikein kunnolla vuntsia. Eihän sitä voi koskia eikä valamistaa, niin ehkei se ole. Mutta silti sen voi tuntia joten se on varmaan jotaki kemiallista näkymätöntä ainesta. Se on sielä aivoisa vaikka se näkkyy naamasta.

Paha olo ja ahistuski tullee sieltä aivoista ja ajatuksista, ja silti ne tuntuu fyysisenä kropassaki. Jos hoet itelles pitkään olevas läski tai paska (tai yhtä paha jos joku toinen tekkee sulle niin) niin et varmaan oo kauhian onnellinen ittes kans. Saatat tuntia ittes painavaksi tai rasvaseksi tai ylimääräseksi. Ja se mitä syöt, vaikuttaa sun aivoihin, jaksamisseen ja kaikkeen. Ja kyllä nää kaikki liittyy siihen painonpuotukseenki. 

Elä pelekää, ei tää oo mikkään kiihkokäännytys ruveta raakaruoka-lehtisalaatti-superfoodi-ruokavaliolle ja absolutistiksi. Kyllä sitä pittää olla elämäsä iloja plus lämmintä ruokaa ja hampaille pureksittavaa, sanon minä. Ei pelekkää pillijuomaa ennenkö makkaa sairaalasa ettei muuta voi syyä.

Pittää syyä haastavaa leipää (jäläkiuunileipää ja näkkäriä) ja kaikkia ihanasti rapsahtelevia parsakaaleja ja kukkakaaleja ja kurkkuja ja sipsejä ja porkkanoita ja kaikkia muutaki terveellistä. Hups miten nuo sipsit tuonne lipsahti.. 

Mistä sää oot tullu viimeksi onnelliseksi? Tai ei tarvi kertua jos se on jotaki turhan intiimiä.. Mää kylläilin yks päivä yhesä ihanasa uuesa kodisa vastakuoriutunneen perheyksikön luona ja se onni mitä he huokuvat, tarttu minnuunki. Oon onnellinen heijän puolesta ja hyvällä mielellä pysynykki jo päivätolokulla! Pittää käyä kyläsä usiammin. Jotaki onnellisuushormoonia sieltä tarttu!

Niitä hormoonejahan sitä syytetään aina tapahtu mitä tahansa. Varsinki täsä iäsä jo ku akka käy kovvaa vauhtia nelijääkymmentä. Mää olen antanu itelleni kertua, että niitois nelijä, niitä happy happy joy joy-hormooneja. Kymmenen pistettä ja mokkapala sille muuten joka muistaa mistä päin ysäriä tuo häpähäpijoijoi tullee! 

Niistä nelijästä endorfiinin sää varmaan tiiätki? Ja oot varmaan kuullu oksitosiinistaki? Entä serotoniinista? Sitte on semmonen ku doma...dopamiini. Nuista happy happy joy joy-hormooneista se on nähtävästi kaikista vaikein kirjottaa. Endorfiineja saa ku nauraa rätkättää tai hikkoilee hyvällä tavalla. Oksitosiinia saa hallaamisesta. Se pittää perheet yhesä ja ystävät lähellä. Serotoniini taas toimii niin, että saat ihanat kiksit mukavien muistelusta. Että pois semmoset tyhymät sanonnat kuten ”tikulla silimään sitä joka vanahoja muistelee”. Muutetaan se niin että serotoniinia akkaan joka mukavia muistelee!

Luin jostaki että lihava ei kuulemma viihti liikkua ku siitä ei irtua dopamiinia, eli sei saa kunnon kiksejä. Mää luulin että mää oon laiska, vaan mää oonki lihava! Huh, mikä helepotus. Vai sanosikko mua lihavaksi? Et uskaltas? Oon nyt palttiarallaa 72 kilua ja melekein 170 senttiä pitkä. No okei, ehkä 169. Kuka tietää ku ei oo mitattu sitten neuvolan. Äitiysneuvolan! Enkä millään jaksa muistaa misä äitiysneuvolakortit on että vois tarkistaa. Vai oliko niitä sitteki vain yks? Vai kirjottaako ne joka kerta uuen kortin? En muista sitäkään.

Enivei, siinä yhesä tutkimuksesa mistä just luin, sanottiin että taas oli jotaki hiiriä lihotettu ja kiusattu ja tultu siihen tulokseen, että laiskoja ne on. Vaan se lihominen laiskistuttaa niitä. Siinäkö se on se syy siihen, miksi ykski ilta tuola kahenkymmenenviien asteen pakkasesa juoksi (joo, juoksi!!) monta laihaa akkaa ja ukkoa?`Mää vaan hytisin jäisesä autosa kauppareissulta tulosa, kassisa jäätelyä ja silipähkinöitä ja ihimettelin miten ne viihtii lähtiä semmosella ilimalla juoksentelleen. Ukkoki toi tännään mulle kaupasta jäätelyä – huom! täysin tahtomattani! – joten taijan pysyä laiskana sitte..

Dopamiinia saa liikunnasta ja se doma…dompa…dom…dopamiini on semmosta hormonia mikä saa sut tunteen olos hyväksi. Mää oonki just kohta lähösä easylle kokkeileen saanko sitä dom..doa..hitto, olokoot nyt douppia (miten tuo on niin vaikia sana kirjottaa?!) hikiliikunnasta vai oonko liian läski siihen. 

Eläkää kertoko tätä ihimisille, kuntosalithan joutus lopettaan ku ihimiset alakas aatteleen että ”mää oon lihava, ei kannata jumpata ku ei siitä saa mielihyvvää vasta ku laihana”. Ei sielä salleila misä mää oon käyny oo ainakaan liian täyttä ollu niistä tikkulaihoista eikä kyllä mun mielestä hymmyilevistäkkään ihimisistä. Sielä on monen kokosta ja ikästä akkaa ja ukkua ja valitettavasti usiammalla on kyllä monesti naama jotenki mutrulla. Sitä katotaan alaspäin omia varpaita eikä varmasti puhuta tai ees tervehitä kettään! Ei oo näkyny mielihyvvää niillä naamoilla.. Ehkä se tullee vasta parin tunnin päästä takkautuvasti?

Douppia ja niitä muita onnen hortsuja ei saa facesta. No ehkä joku saa siitä, että se on saanu kuvalleen kaks sattaa ihhailevaa kommenttia ja tykkäystä. Mutta ei siitä saa. Jos me uskotaan virallisia onnellisuustutkimuksia ja miksei me uskottas.

Aion ruveta nyt vettään nuita hormooneja. Täsä ei oo nyt kyse mistään piikittämisestä ja pullistelusta, vaan ilon, elämänkokemusten ja rakkaista asioista nauttimisen lissäämisestä tähän elämään. Kiitollisuuspäiväkirjaaki oon pitäny jo vuositolokulla enemmän tai vähemmän. Ja mitä enemmän sitä pittää, sen enemmän sitä hoksaa asioita mistä olla kiitollinen ja ilonen. 

No voi blaaa miten tästä alakaaki nyt tulla semmosta kiitollisuus-onnellisuus-yhyy-rakastan elämää-lässynläätä! Stop heti! Se on vaan jännä  juttu ku näitä asioita alakaa aatteleen niin aivoisa alakaa tapahtua jottain. Hyvät muistotki lissää niitä ilohortsuja ihan tutkitusti. Yhtään ei haittaa siis se, että mää oon nukkunu toosi pitkään ja on hyväsä muistisa ku vasta rentouvuttiin ystävän kans ja parannettiin maailmaa (seroa!!).. Eikä sekkään haittaa että maha on täynnä ruokaa JA ennen kaikkia se että lapset on hilijaa ja tappelematta! Eihän semmonen tietenkään oo lasten olemisen tarkotus, mutta tämmönen poikkeus hyväksytään kyllä! 

Täällä on niin ihanan rauhallista kun lapsetki on hiljaa!

No niin, tulihan sitä douppia! Ajelin tuosa isoäänisen laulun (omani) säestämänä kotia iisiltä jumppailemasta! Oli kerranki niitä doupattujaki tyyppejä. Yks nainen tuli kattoon ku vein säbämiä siinä salisa ja kysy että mitä mää teen. Toivon, ettei se kysyny sitä sillä mielellä että ”mitä ihimettä sää oikein nainen muka luulet tekeväs” vaan enemmänki niin että ”vau, mikäs kiva juttu tää on”. Mää oon tuon jäläkimmäisen kannalla, oo sääki. Ja sitte taas pikku zumbaohjaaja mun sisällä heräs henkiin ja pakotin sen naisen tanssiin mun kans! Ei uskaltanu kieltäytyä. Sitte me siinä jorattiin ja tää vanahempi emäntä hihku innosta ku oli niin kivvaa. Eihän se nyt mun ansiota ollu tietenkään ku sen hyvän virtuaalitanssiohojelman, mutta otan mää nyt pikkusen kredittiä tästä kerta pakotin sen sitä kokkeileen. Niin että douppia oli ilimasa ja hyvillä mielin ajelin kivoja lauluja karjahellen kottiin valamistautuun päivän muihin koitoksiin. Ehkä mää en ookkaan lihava enkä laiska. Aivoisa tuntuu nyt hyvältä!

Niitä hortsuja siis saa monesta hommasta ja asiasta. Jos se ei nyt aina hotsita syyä pelekkää normaalia terveellistä ruokaa ja tullee mässy- tai massakausia, niin sou not! Jos ei ehi hikkoileen tai mielummin käyttää sen ajan lapsen kans leikkimisseen tai vaikka nukkumisseen niin sou not! On vielä yks mikä pannee suupielet ylöspäin ja hormoonit kohilleen...... Seksi!

Painonhallintaa

Kyllä, hallinnasa on, muttei laske! On se kumma, eikö! Oon kauhian kärsimätön!

Sillon ku mulla on joku tietty asia mielesä, se pittää pistää tapahtuun heti eikä "sitte joskus kun". Semmonen olis ommaan nilikkaasa potkimista. Että teen asioita mistä tykkään sitte joskus. Lasten kans sitä ja tätä sitte joskus kun ne on isompia. Parannetaan ukon kans suhetta sitte joskus kun tullee aikaa. Käytän tätä leninkiä sitte joskus ku oon laiha. Soitan mummulle sitte joskus vaikka ku on sunnuntai tai totteutan unelmia äs jii koo! Ainoa minkä voi ja mun mielestä kannattaa siirtää tärkiämpien juttujen eeltä aikaan "sitte joskus", on siivuaminen. Sillä elämä on nyt! 

Tavotteena on nyt siis puottaa viis kilua ja sitte katotaan miten siitä jatketaan. Oon tosi motivoitunu, mutta päivät ja tunnit vaan mennee ihan liian hittaasti tähän innokkuuteen nähen. Onko sulle käyny joskus näin? En mää voi ainua olla.

Täydellisesä ruodusaki oon pysyny! Oon nukkunu tarpeeksi, syöny normaalia terveellistä sapuskaa ja jättäny sen yhenki pikku pätkispalan pussiin etten vaan lipsahtais rohmuaan niitä kaikkia.  Käytin kallista aikaani kauppareissuun sillä aikaa ku ukko ja lapset mässytti Hesesä enkä ees miehistöäni hakiesa ranskista napannu vaikka kuola valu vähän ja muutenki lapsilta on heleppo pölliä. Paino ei silti vaan laske. Eikoo kumma!

Kyllä mää tiiänki mikä siinä on vikana. Vika ei oo siinä etten oo syöny tarpeeksi. Vika ei oo siinäkään etten oo liikkunu tarpeeksi. Eikä vika oo siinä, että oisin huomaamatta napostellu jottain juustoleipää ja leipäjuustua ku en ole. Kerta pyhästi näin rapulassa itelleni ja sullekki edellisesä postauksesa lupasin. Toissapäivänä.

Valoa tähänki päähän tunnelia!

Hiphei! 
Oon nukkunu ja palijon! Kun lapset on lomilla ja ukko töisä, otan ilon irti työttömän perheenäitin (eli selkeesti ei kuitenkaan toimettoman) kotiarjesta! Oonki ollu työtön jo.......... kokonaisen viikon! 
 Me ollaan lasten kans oltu niin lomalla tää viikko! Ei aikasia herätyksiä ennen ku koulut taas alakaa. Mulla on ollu usiampana aamuna kello soimassa aikasin ku on ollu tarkotus lähtiä  aamusalille, mutta sitte vaan totesin niinku karhu talaviunilla etton liian kylymä lähtä laittaan autua roikkaan, sammutin puhelimesta herätyksen ja käänsin sängysä kylykiä! Mutta oon mää kuule parina aamuna sitte lähtenykki ja ottanu kunnon aamujumpat! Ja kyllä kannatti joka kerta, suosittelen. Yöunet on venyny 10 viiva 12-tuntisiksi, vissiin vähän kertyny univelekaa josaki vaiheesa. Kyllä se uni maistuuki hyvälle! Mitä sitte jos tullee kolome kertaa vähemmän rahhaa työttömänä. Saapaha ainaki nukkua. Eikä tätä kauaa kestä, kohta ne alakaa taas soitteleen sinne ku ravintolaelämä kevväämmällä vilikastuu. Tammikuut nyt on tämmösiä horroskuukausia.

Ei täsä nyt oo tarkotus lällättää sulle joka jouvut joka aamu lähteen tuonne pimmeyteen. Ihan vaan kerranki nautin ku joku asia on hyvin. Se on sitä, "making the most of it", tiiäthän sää, parhaat päältä!  Sitäpaitti ku mää oon nukkunu hyvin, mua ei vituta yhtään niin palijon, ei tee puoliksikkaa niin paljon mieli mässätä ja reenitki luistaa tosi hyvin! Taijanpa vähän luukuttaa lattareita ja illoita siitä että oon elosa, se on jo ihime ku en oo ihan horroksesa näin tammikuusa. Nyt on niin pimiää, tylsää ja kylymää, ettei tästä seleviä ku äärimmäisillä keinoilla! Kävin kaverin kans lenkillä ja semmosisa kohisa misä ei ollu katuvaloja oli niin pimiää, että piti mennä pelekällä järjen valolla ja mutu-tuntumalla. Ja oli liukasta! Mutta selevittiin. Ja sai rupatella! 

Niitä äärimmäisiä keinoja on jokune. On nukuttava vähintään 15 tuntia vuorokauvesa, kerrospukkeuvuttava ainaki kaksiin eripitusiin villasukkiin, kolomeen erimalliseen paitaan, huiviin ja thermoleggareihin plus samettiminihammeeseen. Se mulla on aina kesät talavet. Sitte on syötävä lämmittäviä ruokia niinku nakkikeittua ja lasagnea ja juotava lämmittäviä juomia. Sää varmaan tiiätki mitä ne on.. Joka päivä. Näin pimiällä pittää myös olla kaikki maholliset ledit, halokeenit, ottalamput ja näyttöruuvut loistamasa valua että näkkee ees jottain. Meijän kotimökki on läpivalonen, siis isot akkunat etteen taakse ja silti en meinaa nähä mittään sisällä marraskuusta huhtikuuhun! Ja kyllä, oon muistanu laittaa lasit päähän!

Mää tiiän että oisin niiiin eri ihiminen jos asusin josaki lämpimäsä. Oi sitä tunnetta, ku jalakoja ei palelis koko ajan, ku ei tarvis sisällä kaulahuivia. Ku ei tarvis aina miettiä millä vaatteilla tarkenee, vaan vois lähtä ulos niisä kamppeisa misä ite haluaa! Eikä menis naama norsun wiulle ku pipo kiristää ja toppatakisa palelee ulukona mutta sisällä kaupasa tukehtuu.

Kaiken tän kylymyyen ja surkeuen vastapainoksi pittää keksiä kaikkia ilosempaa toimintaa. Ihan pelekkä nukkuminen ei sentään riitä. Oon virallisesti lääkärin allekirjotusta vaille itelleni määränny lenkkeilyjä, kahavitteluja ja yön-yli-retkiä ystävien seurasa. Yön-yli-retket pittää tietenki sisällään kulttyyyria, kuten konsertteja (nehän taitaaki olla korkiakulttyyyyria), urheilua (lätkäpeli) sekä liikuntaa (zumba master class), mutta myös opintoja (kaupungilla maleksiminen muka nähtävyyksien jälesä ja viinien maistelu). Oikeestaan shoppailuki on kauhian sivistävvää ku sittenhän sää pysyt kartalla mikä on niinku in ja hot ja swäg ja silleen! Kaikki nää retket sivistää mua ja mun ystäviä niin palijon, että sitä oikein jo oottaa seuraavaa pimiää kautta! Sillä kesä on vain lämmöstä nauttimista varten. Kaikki ne kolome päivää.

Kottiuvuin täsä hetki sitte yheltä sivistävältä retkeltä. Kylläpä tuli maailma paremmaksi taas olla ja ellää! Ja pääsäki humisee eilisen illan sihi.....sivistysjuoma vielä sen verran, että alan tekkeen suuria ja pyhiä ruotuun pääsy-päätöksiä. Aion saaja puotettua nyt viis kilua sanotaan nyt vaikka toukokuuhun mennesä! Ja aion kehittää lihaskuntoa, tulla vahvemmaksi, energisemmäksi ja ilosemmaksi. Siinäpä mulle tavotetta. Saa tsempata! Miten ite aattelit alottaa tän vuojen? Kohta on jo kevät, onko suunnitelmia?

Haastappa tällä ittes!

Luulikko että pääset nuin helepolla! No on mulla sulle toinenki haaste, muahahhaa!

Nää on semmosia juttuja mitä voit tehä iliman tekosyitä kuten ”ei kehtaa ku joku näkkee / ei mulla oo kahavakuulaa tai jumppakuminauhaa tai kuntopyörää tai juoksumattua / en ehi ku ei vaan oo aikaa / en viihti lähtä salille / ei mulla oo salijäsenyyttä etten voi kokkeilla / siinä tullee niin hikiki.” 

No niin tullee hiki ja pittääki! Voit käyä sitte suihkusa. Eipä ruveta nyt perruuttaan yhtään vaan ota ja koita miltä tuntuu! Huomenna reijet huutaa kiitollisena hoosiannaa ja nauraesa sattuu vattalihaksiin niin että itkettää. Kokkeileppa, et muuten usko kuin pahalta ja iiihanalta tuntuu! Let the pain begin!

(Jenkkien varalta: Ne haastaa heti oikeuteen jos ohojeisa ei oo tarkasti varoteltu tekemästä tyhymyyksiä. Jos joku amerikkalainen sattuu lukkeen tätä ja vielä ymmärtää lukemasa tai ei ymmärrä ja tekkee mitä sattuun ja loukkaa ittesä niin mää irtisanouvun kaikesta vastuusta mitä ihiminen aiheuttaa itelleen suoraan tai välillisesti näitten ohojeitten kans. Mää mikkään lääkäri tai liikunnanopettaja oo. Ite oon teheny näitä ja ihan ittiäni loukkaamatta pärjänny joten kai niitä uskaltaa kokkeilla. Elä nyt kuitenkaan tee näitä esim alasti pakkasesa tai vuorokautta putkeen tai mitä hullua nyt joku saattaski keksiä!)

Yks. Sun pittää lämmitellä! Lämmittele. Tiiäkkö miten? Noo seiso vaikka ja nostele jalakoja vuorotellen (hankala niitä oliski yhtä aikaa) etteen ylös, sivulta kiertäen taakse ja takas paikalleen. Ookko nähny miten jääkiekkomaalivahit tekkee? Just sillä lailla.

Sitte pyörittele käsiä niinku ne ois isot tuulimyllyt. Vähän joka suuntaan ja eri suuntiin yhtä aikaa. Varo ettet osu lamppuun tai kenenkään naamaan. Lapset ja koirat on täsä just hankalia ku ne tullee siihen pyöriin ja voi saaja käestä tai pahemmasa tappauksesa kahavakuulasta (tositappaus muuten!)

Tee selän kiertoja ja poloven nostoja ja vaikka kyykkyhyppyjä, kaikkia millä tullee lämmin ja alakaa syke nousta. Tiiäthännää.

Kaks. Mee selälleen. Älä nukaha. Tehhään lantionnostoja.

Laita käet sivulle ja ota rento asento. Kato että alaselekä pyssyy lattiasa ku alat nostella jalakoja suorana kohti kattua. Työnnä jalakapohojia ylöspäin ja piä pari sekuntia ylhäällä. Sitte kokkeile laskia ne kintut alas, mutta tosi tosi hittaasti. Yhtä aikaa, valuta jalakoja suorana kohti lattiaa mutta älä päästä lattiaan asti. Nosta ne takasin ylös. Tee niin monta kertaa ku haluat, mutta elä luovuta vielä vielä yhen kerran jäläkeen. Hengitä ”helepoisa kohisa” sissään reilusti ja tiukemmisa ulos. Aattele sitä lihasta mitä reenaat. Tää reenais niinku syviä vattoja. Jos haluat vaihtelua, tee saksiliikettä, siis laske jalakoja vuorotellen.

Kolome. Ota hörppy ja ala tekkeen seuraavaa liikettä.

Mää en voi tehä tätä mun kippeitten ruumiinosien takia, mutta tee sää. En kuseta, vaan en oikiasti voi, fysioterapeutti kielsi.. Tai samapa tuo, ethän sää nää teinkö vai en, hehe! Kyllä mää oikeesti kokkeilin vähän. Tehhään dippejä. Elä mee jääkaapille hakkeen kermaviiliä ku istu persiilles lattialle. Selän takana pitäs olla joku pikkune koroke tai jos sun kämpäsä on portaat niin hyvä. Ei tartte alakaa rakentaa semmosia kuitenkaan tän yhen liikkeen takia. Ota vaikka joku matala koroke jos sulla on. Käet on siinä korokkeella sun selän takana ja nosta ihtiäs ilimaan niin että pylly nousee maasta. Kato ettei kyynärpäät levaha sivvuille. Eihä ollu paha?

Nelijä. Otappa välillä taas hörppy. Nyt saat leikkiä supermiestä. Tätä voi olla kiva tehä lasten kans jos ne on huumorintajusia. Mee mahalleen makkaamaan ja jos sulla on tosi isot tissit niinku mulla, asettele ne hyvvään asentoon niin ettei niihin käy kipiään ku makkaat siinä. Elä nukaha. Nosta yhtä aikaa jalakoja ja käsiä ilimaan ja kuvittele miten lennät kaupungin yllä! Viuuuuh! Laske välillä alas ja tee uuestaan, ei oo tarkotus jäähä tohon asentoon.

Viis. Ota hörppy ja sitte seuraavaan liikkeeseen. Tällä rupiaa polttaan reisiä mahtavasti! Seiso leviäsä haara-asennosa ja mee kyykkyyn. Eikoo heleppoa! Sitte hyppää haara-asennosta jalat yhteen ja pysy kyykysä. Sitte hyppäät kyykkyyn niin että jalat on taas haara-asennosa. Onnistuko? Tilulilulii, nyt ne auki, nyt ne on kii.

Ku oot haara-asennosa, aattele pakaroita (omias) ja purista niitä. Sitte ku oot hypänny taas jalat yhteen, aattele etureisiä. Edelleen omia, niitten lihaksia. Pysähy aina vaikka viieksi sekunniksi molempaan asentoon niin johan alakaa tuntua! Se on sitä staattista rääkkiä! Jos oot ns. pehemiän leivän mies, nouse välillä ylös. No eikä, saa sitä hengähtää, kuha et lepsuile liikaa.

Kuus. Ota hörppy. Onkohan nyt myöhästä sanua, että hörpättävän pitäs olla vettä tai urheilujuomaa eikä alakoholia. Vaiha juoma jos otit väärän.

Sitte tehhään jotaki vähä vaikiampaa. Mulla tää ottaa poloviin niinku kaikki puuhailu, misä pittää olla polovillaan. Joo. Tiiän mitä sulle tuli mieleen. Seki. Enivei, kannattaa olla jumppamatto tai joku siinä alla ku teet tätä. 

Mee seisoon polovilles ja ota tukeva asento. Nosta sivulle vasenta jalakaa ja oikiaa kättä. Sitte laske ne ja nosta vuorostaan sivulle oikia jalaka ja vasen käsi. Kuulostaako helepolta? No kuulostaa varmaan mutta eipä oo, ainakaan musta. Mutta on tää helekkarin tehokasta harjotusta keskivartalolle.

Jos haluat tehä helepomman version (tai vaikka molemmat!) niin seiso jalakoillas eläkä polovillas. Kyllä se seki kehittää tasapainua. Sitä voi olla kiva tehä myös jonku musiikin mukkaan. Vaikka jonku hyvän lattarin...

Sitte seiska. Mee selälleen, jalat koukkuun. Nyt voitas tehä taas vattoja. Laita käet niskan taakse ja ku nouset kohti polovias, rutista vastakkainen kyynärpää kohti vastakkaista polovia. Siis vasen kohti oikiaa tai oikia kohti vasenta. Vuorotellen. Ei onnistu yhtä aikaa, kokkeile vaikka. Tee niitä jonku aikaa. Näitäki on kivvointa tehä musiikin mukkaan. Oikiastaan ihan kaikkia on kivempaa tehä musiikin mukkaan. Ei tarvi kuitenkaan koko levyä kuunnella läpi tätä yhtä liikettä tehessä. Hyvä aika on semmonen että alakaa jo tärisyttään vattalihaksisa. Kipiään ei muuten saa käyä niskaan.

Numero kasi. Mee kontilles. Joojoo, mee nyt. Nosta toinen jalaka ylös niin että pakarasa tuntuu. Tee sama toisella. Sitte voit vaikeuttaa hommaa nostamalla vasemman jalan noustesa oikian käen etteen suoraksi. Ja oikian jalan kans vasemman käen. Aijai.

Siinä kontillaan voi tehä muutaki kivvaa. Pervo! Taas sää aattelet tuommosia. Tarkotin vähän erilaisia peppujuttuja.

Nostappa jalakaa sivulle niinku koira pisulla. Potkase sivulle, hyööghh! Sitte et laskekkaa sitä takasin paikolleen vaan veät poloven eellä ristiin toisen jalan yli maahan. Aijai! Tee toisellaki jalalla sama. Tai jos haluat varmistua siitä mihin se tehuaa tai tehuaako ollenkaan, tee vaan toisella koivella ja totea seuraavana päivänä, että vaan siihe toiseen sattuu. Hyvällä tavalla.

Siinäpä sulle haastetta! Sää voit tehä nää nyt heti tai aikoa tehä ne vielä joskus.

Voithan sää vielä lankuttaa ja tehä vaikka kyykkyhyppyjäki. Tai kyykkyhyppyjä punnerrusten kans! Tai juosta taloa ympäri ja tehä kuperkeikkoja. Mutta ei oo pakko, eiköhän nuoki riitä.

Sitte kannattaa muistaa venytelläkki ettei napsaha aivan jummiin. Juutuupista vois löytyä hyviä venyttelyohojeita tai  kirjastostaki oon löytänyt kivoja dvd:itä. Usiasti mää lainaan ne ja sitte laina-ajan päättyesä pallautan kattomatta kun sattukin justiinsa muita kiireitä siihen laina-ajalle. Seuraavaksi aattelin lainata uuestaan Hotakaisen Juoksuhaudantien. Siinä ei kyllä muistaakseni oo jumppa- eikä venyttelyohojeita, mutta se mennee luultavasti samalla kaavalla ku nuitten dvd:ittenki kans eli palautettaan lukematta.

Ja koska tää on mun blogi, mää saan kehua itteäni niin paljon ku haluan. Just nyt voin kehuskella sillä, että vaikka väsytti aamulla, oli yli kakskytä astetta pakkasta ja ei olis millään viittiny lähteä turvallisesta lämpimästä ulos kylymään pimmeyteen, otin kuitenki ja kävin vetäsemässä salilla aamu-bodipalanset! Hyvä minä!! Ja nyt palakihten hikisen vartaloni kuumilla löylyillä ja sen jälkeen alkoholittomalla pallauttelujuomalla (on aamu vielä). Ja jään ootteleen sun kommentteja siitä mihin alako sattuun, pebaan vai mahhaan! Adios!