Ystävät, toverit, hienoa vuotta 2018!

No oijoi että tuliki veettyä joulunajan (koko kuu) suklaata. Ja kinkkua. Oijoi. Ite tein joululaatikokki, tuli vahingosa tuplamäärä kermaa ja siirappia, oijoi. Että tuliki nukuttua piiiitkiä unia ja vielä päikkäreitäki. Ei ihme sillä syömisen määrällä, vähemmästäki taju lähtee. Oijoijoi. Ihan semmonen lepposen rentouttava joulunaika ollunna. Vaan oonpa ehtiny käymään jumpasaki kolome kertaa tällä viikolla! Wohoo! Sen verran on (suklaa)energiaa varastoitunu että jaksaa loikkia ja ketkuttaa taas säbämin ihanien biisien tahtiin. Oikein himottanu päästä pitkästä aikaa salille!

Vuojen vaihtuesa aletaan taas pihisteleen syömisen, juomisen ja kuluttamisen suhteen. Ite aattelin säästellä omisa voimavaroisa. Vähemmän henkisesti kuluttavia ihimisiä ja asioita, enemmän hyvinvointia. Mää tuumailin miten tekis järkevän uuenvuojenlupauksen rääkkäämättä ittiään liikaa.

Sen sijaan, että kieltäsin iteltäni suoraan asioita, käsken itteäni ajattelemaan kahesti. Suuhun pantavien herkkujen totaalipoiston sijaan aion lisätä niitä. Nimittäin kaikkia herkullisia rehuja ja hedelmiä. Lisäksi yritän opetella olemaan ajattelematta, että mun liikuntaan tai ylipäätään itteeni käyttämä aika olis joltaki muulta pois, siis aion käyttää jatkossa aikaa omaan hyvinvointiini hyvillä mielin. Yritän myös ottaa kaverin ehotuksesta vaarin ja koittaa lukia kirjan kuusa. Tai maasa, tai sängysä, ees koulukirjan.

Tänä alkavanaki vuonna yritän opetella haistelemaan omia tunteitani tunteenpurkauksien takana ja oppia ymmärtämään enemmän itteäni sekä vaihtelevasti muita yksilöitä. Eihän niitä kaikkia pysty vaikka kuin yrittäs. En tiiä onnistunko lissäämään veenjuontia, vaikka kuin yrittäsin, joten jääkööt se liian vaivalloisena lupauksena toteuttaa myöhemmille vuosille. Aion vaan elää ommaa elämääni parhaaksi kattomallani tavalla. Muut eläkööt ommaansa niinku haluavat.

Sitte semmonen homma, että uutenaki vuonna sunnuntai on mun päivä. Sunnuntaisin en lähe mihinkään. Piste. En ees kauppaan, paitsi jos joku todella kriittinen tuote on loppu, niinku maito, lasten maanantain koulupäivän eväät taikka jäätelö. Noh, ainoa poikkeus olis joku zumba..

Ainoa uuden vuojen lupaukseni on että yhestä asiasta mää en tingi. Nimittäin hyvästä seurasta! Tyypit, kenen seurassa mieli virkistyy ja hymy nousee huulille, ne kaverit ja ystävät. Elämän suola ja sokerihumala.

Toivosin, että vuojesta tulee hyvä, reilu ja antosa. Ehkä me kaikki voijaan omilta osiltamme vaikuttaa semmoseen.

Oikein lupaavaa alakanutta uutta vuotta 2018!!

Joku jouluinen otsikko

Mää kirjotan tätä aatonaattona ja sää luet tätä joulupäivänä, ensimmäisenä tai toisena. Mää vielä ootan joulua. Sää oot jo juhlinu sen tai ainaki kovasa vauhisa. Tänä vuonna oonki oottanu sitä kunnolla. Kerranki, kerranki! en oo töissä aattua ennen vaan viimeksi yli viikko sitte, kouluhommat jätin hyvillä mielin torstaina. Pitkästä aikaa oon ehtiny oikein ootella joulua! Elä nyt käsitä väärin, työtön ei oo toimeton. Äksöniä on ollu aamusta iltaan. Vaan mää nautin. Joulun teko on miitaimia. Ommaa aikaa, no tai ainaki omia ajatuksia. Viime vuojet oon ollu töisä vielä aatonaattona. Jouluaaton sijottumisesta eri viikonpäivälle riippuen aattonaki. Joo, tiiän että sääki oot ollu. Sää oot ollu jouluaattonaki. Elämä on.

Tänä vuonna elämä todellaki on. Se, ettei kaikki ole paikalla, ketkä haluaisit, se on rankkaa. Joulu on rankka. Se on myös tosi rikas. Enkä tarkota rahamielesä. Se, että sua väsyttää paketoija, sää SAAT paketoija! Sulla on kelle paketoija ja mitä paketoija! Se, että sun pittää kokata tai ostaa kaikki jouluruuat, sää saat ja voit tehä sen!

Koti pittää puunata, koska? Ittiäni varten mää. Siksi että tulis juhlava olo. Voi laittaa mekon päälle pitkästä aikaa. Voi nukkua oikein kunnolla. Arki tuntuu olevan viikkojen pääsä. Joulutila, mielentila. Tydyttyttyttyy aim laavin it!

Jouluja, ystäväni!

Joulu, antaa tulla vaan!

Joulu-deadline - viime hetken lahjavinkit?

TÄÄLTÄ VINKIT PASTELLINSÄVYISEEN JOULUUN!

Aargh!! Mitä nää ostat lahajaksi ukolle, akalle, apelle, anopille, velijelle, kummipojalle tai sukulaistytölle?

Mää ainaki tiiän mitä mää haluaisin tai ite itelleni ostasin jos olis tarpeeksi fygyä. Viikon matkan Espanjaan! Pitkän viikonlopun Saksassa! Ruotsinristeilyn! Ehottomasti ystävälle lippu samalle reissulle kans. Jokku supernätit korvakorut! Hotellilahajakortin.. Kylypylälahajakortin.. Hierontalahajakortin.. Kampaamolahajakortin.. Kirjakauppaan lahajakortin.. Alkon lahajakortin.. no eikä.. Liput jollekki keikalle tai vaikka ständappia kattoon, tai kärppäpeliä, joo! Onhan noita toiveita vaikka mitä, mutta sittekö joku kyssyy että mitä tarvit tai haluaisit niin ”emmää tiiä emmää mittään tarvi, jokku sukat vaikka.” Kuulostaako tutulta?

Tänäki vuonna se joulu tullee ja samalla rynnistää etteen se ei-niin-mahtava tilanne että joulu-deadline lähestyy ekkä millään keksi mitä laittaa joillekki tietyille pakettiin. Kyllähän sää rakkaalle veljelleski haluat jotaki lahjottaa, vaan mitä, mitä, mitä ihmettä???

Joululahja hänelle, jolla on jo kaikkea? Emmää tiiä mitä keksis? Kyse ei ookkaan siitä mitä saajalta puuttuu vaan antajalta. Nimittäin useimpien lahajahankintojen esteeksi muodostuu aina se yks ja sama; raha! Tai siis sen puute. Ei oo än äs likviditeettiä ostaa sellasta, mitä ehotetaan sille jolla on jo kaikkea. Elämyksiä? Karibian risteily? Njoo ehkä lehen tilaajalahajaksi saatu ilimanen Turku-Tukholma-kruise. Ajasko saman asian? Ainaki olis elämys.

Hyväntekeväisyysjutut olis hyvä vaihtoehto eettisen lahjan arvostajalle, kaiken kulutustavaran vastapainoksi. Jospa siitä oikeasti tulee jollekki hyvä mieli ku saa lahjaksi 50 poliorokotusta unicefin kautta jaettavaksi, eläinsuojelun lahajotuksen jonku luonnonvarasen elukan hyväksi taikka adoptoijun villieläimen (ei kotia tuotuna vaan etävanhemmuus-idealla)? En tiijä. Tulisko sulle?

Tiiäkkö sen Joulupuu-keräyksen? Seo semmonen mihin voi viiä paketin jollekki oman kylän nimettömälle muksulle, joka ei ehkä muuten saa paketin pakettia. Mää pistin menemään kerran teini-ikäselle tytölle sydän-kultasormuksen.  Joo, aijon eikä mittään rihkamaa millä saa sormen viheriäksi. Aattelin että jos se ei mahu tai kelepaa niin se voi vaikka myyä sen. Olispa jännä tietää tykkäskö saaja siitä. Mulle se oli ihan tarpeeton ja loju vaan kaapisa.

Ennen vanahaan ku oli aikaa, tekkiin lahajaksi pikkusia piparitaloja ja havuransseja sukulaisille ja kavereille. Nyt on jo kolomas joulu etten ees kortteja jouva laittaan. Niin ne asiat muuttuu..

Lahajahan kertoo ylleensä enemmän antajasta mitä saajasta. Vai millä muulla selität jokavuotiset tädiltä lahajaksi saadut pyyhkeet? Oonko niin likanen, hä? Oon yhen semmosen tutkimuksenki joskus lukenu, että rakkaammilleen ostaa paskoja lahajoja. Aatteleppa ny, ukkos toivoo pokeripelisettiä lahajaksi vaan etpä osta ku sitte se vaan pelais kaikki viikonloput kavereitten kans. Ei, sen sijaan ostat yhteisen hemmotteluhoidon sulle ja raksulle.. Ukon mielestä ehkä vähemmän paska lahja olis ollu se pokerisetti..

Verokarhu lahjotti mulle vähän fyffeä, joten lahajoin ittiäni parturireissulla. Raitaa päähän ja hapsottavat latvaat veks. Lisäksi talaven kunniaksi ottatukka. Kesäajan sitä sitte taas kasvattelen ja ottaa ruskettelen. Oli kyllä niin luksusta ja nätti lopputulos, että kannattas varmaan käyä usiamminki parturisa ko kaks kertaa vuojesa!

TÄSSÄ OTE KIRJASTA, JOKA OLISI HYVÄ LAHJAVINKKI KOTIÄIDILLE TAI SELLAISEKSI HALUAVALLE!

Hyvinvointijoulukalenteri!

I SPEAK SARCASM AS MY ÄIDINKIELI

Kiesus, mikä tahti! Juokse sinne, tuu tänne, tee sitä ja muista tätä! Mun elämä on tämmöstä joka vuosi tähän aikaan. Sitte ku on liikaa tekemistä, ei oikein ossaa alottaa mistään ja sitte käy niin että loppupeleisä ei saa mittään aikaseksi. 

Mulla olis nytki sata koulutehtävää, milijuuna hommaa (ostokset, siivoukset ja leipomiset) miten saaja lapsen synttärit järjestettyä kolomen päivän päästä. Sitä ennen kaks kiireistä työpäivää ja tänään, yks vapaapäivä. Ja mitä mää teen?

 Päivitän fasea ja instaa. Kirjotan blogia. Joulukoristelen. Pakenen kodinhoitohuoneeseen pyykkäämään. Pyykkikasa on mun turvapaikka. Vaikka se on viimesenä tärkeysjärjestyksesä, meen aina viikkaan pyykkejä kun alakaa ahistaa ja hommat kaatua päälle. Eikö tuntus että ennemminki kannattas tehä jotain siltä pitkältä listalta kiireempiä hommia? Juuei. Pyykit comes first, aina. Oon kertonu tästä sulle before. Onko sulla vastaavaa turvapaikkaa tai -puuhaa, tai ylipäätään tuommosta ongelmaa?

Tomorrow on joulukuun ensimmäinen päivä. Tekis mieli koristella, laittaa jo kuusi! Oon joulupöpi! Laittaa telekkarista näkymään the joulukalenteri! Onko sulla jo joulukalenteri? Minkälainen? Mulla on pari sulosta kuvakalenteria. Laitan ne jesarilla seinään joka vuosi.

Joulukalenterithan on yleensä täynnä herkkuja. Pikku suklaanamuja, tai vaikka salmiakkia. Jokku saattaa askarrella sellasen itelleen ja täyttää lempiherkuillaan, namuilla tai vaikka taikajuomalla. Heleppo vinkki on ostaa kalijakori ja lyyä siihen vaan numerot 1-24 päälle! Saakohan ees nykyään kalijakoreja vai oonkohan vanhanaikanen… Onkohan ennää muitako pelekkiä tölökkikeissejä.. Emt. Eniveis. Nyt on se aikako pittää ämpätä sokeria. Jokku alottaa torttujen vetämisen jo lokakuusa, onhan joulusuklaatki jo ilmestyny sillon kauppoihin!

Sen sijaan, että päättäsit syyä joulukuun jokasena päivänä enempi mässyjä mitä normaalisti (ja sitte vielä ihimettelisit miten niitä joulukiloja tullee niin monta parisa joulupäiväsä!), mietippä millä sen vois korvata! Onhan olemasa liikunta- ja ruokapäiväkirjoja, reenikalentereita, satokausikalentereita, kuukauen kyykkyhaasteita ymps. Ja kuitenki päätät – korostan, iteppä päätät! -  vetää kuukauen joka päivä hiukan enempi sokeria ja rasvaa. Voi miten hieno idea.

Joo-o, mää oon pirun kiireinen. Mulla on tappotahtisia töivuoroja, opiskelua noin viiskyt tuntia viikosa, lapseni, kotitalo, kaikkia mahollista tekemistä. Pimiänä aikana oon melekein koko ajan väsyny. Tungen suuhuni kaikkia mässyä, niillä muka vähän "juhulistan" ja katkasen rankkaa pimiää arkia. Mää niin haluaisin tuntia oloni energiseksi ja ees vähän kevyemmäksi. Tavata ystäviä. Kummitytön synttärikki on jääny välistä kiireen ja sairastelujen tautta. Mää haluaisin olla ilonen ja ehtiä nukkua! Yäää!

Joulukuu tuppaa oleen useimmille henkilöille kaikkea muuta ku pitkiä yöunia ja hyvinvointia. Töisä kiire kärjistyy, pimeä aika verottaa voimia, varsinki ku ei vieläkään oo sitä lunta! Pikku herkku sillon tällön (parin minuutin välein)  ilahuttaa, pikkujouluisa saa syyä ja juua niinku ei ois huomista. Vuosi loppuu, laiharit loppuu, aika loppuu, oma hyvä olo loppuu... "Kyllä mää sitte tammikuusa taas alotan"..

Nåmutta, jospa jättäski nyt suklaat ostamatta ja vähän priorisois! Koska opiskelenki excel-mestariksi, voisin ilahuttaa ihtiäni tekemällä maailman upeimman excel-joulukalenterin! Ja hitto siitä tullee niin hyvä, että jouvun patentoimaan sen!

Juu excel-kalenteripatentti on vielä ajatuksen asteella, mutta joka tappauksesa aion tehä itelleni ihan uuenlaisen joulukalenterin! Luukkujen takkaa paljastuu kaikkia sikamukavaa ja ihanaa! Zumbaa! Säbämiä kaverin kans! Lasten kans piparien leipomista! Lenkkeilyä ystävän kans! Pitkä puhelu kaukana asuvan frendin kans! Jouluvaloja ja -koristeita! Mitähän?... Rrrrakastaisin…… pitkiä yöunia…… hyviä viinejä…….. ja jonku ihanan reissun suunnittelua!

Lähikoulupäiviä mulla misiis monimuoto-opiskelijalla on joulukuusa vaan kaks. Hyvinvointikalenteriin tullee niitten päivien kohalle merkintä ”SAAN opiskella”. Ne on osa mun koko vuojen ja tulevaisuuen hyvinvointia. Työpäivät ravintelisa tulee oleen täsäki joulukuusa sellasia ku ne oli aiempinaki vuosina, seuraukset samoten, lue TÄSTÄ jos et muista tai tiiä. Niitten päivien kohalle kirjotan ”tänään saan nukkua”. Sillä nukkuminen – ja korkeintaan silmien räpyttely lasketaan niinä päivinä kotia raahautumisen jäläkeen hyvin suoritetuksi päiväksi.

Teeppä sääki itelles semmonen kalenteri, vaikka ennakkosuunnitelmaksi ens vuojelle, ja ylläty sitte ens joulukuusa positiivisesti ku silimien alla ei ookkaan niin tummia sokerisilimäpusseja ja joulu aiheuttaa pikkusen vähemmän ressiä.

 

Nau, lets put on the tonttulakki änd lets nautitaan the joulun odotuksesta! Pus!

Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella hyvinvoinnista?

...SAIKULLA...

Mää oon nyt tosi vähän kirjotellu sulle, sori. Blogilla tuli muuten just yks vuotta täyteen, jihuu!! 

On ollu tosi haipakka syksy koulun, töin ja persheen kansa. Ja oon ollu jotenki niin törkiän ittekriittinen, että vaikka mitä kirjottelenki niin en sitte viihtikkään julkasta. Mulla on joku sontasuodatin kai päällä, normaalistiko ei? Ehkä sääkään et halua kuulla ihan kaikkia. Vai haluakko?

FLUNSSA NRO 38/2017

Mulla on ollu täsä nyt aika vakavanolonen tauti päällä. Virallisesti sitä ei oo diagnosoitu, mutta ite tiiän että se on joku makuaistintupehus. Kerron miten löysin tauin. En guuglettanu. Alustavasti pittää kertua, että olin jo toista viikkua ollu lievästi pahoinvoiva ja lunssanen. Tuskanhikiä pukkas jo sukkia pukiesa. Kärsään sattu ku olin niistäny niin palijon. Näin julumetun kauan köhä-räkätauisa ja pikkukuumeesa (37.2) olin ehtiny jo hoitaa ihan urakalla puhelimen virtuaalikissaa, kutua sukkia, laittaa jouluvaloja ja siivota kahen noroilevan mukulan jäläkiä. Mieli oli kirkas ja virtaa täynnä, mutta kroppa aivan eri mieltä. Taas! Tää on nyt ainaki kolomaskymmeneskaheksas flunssa tänä syksynä! Vai onko nyt jo talavi? En tiiä, musta tuntuu että oon vaan kipiä koko ajan. Aina ku mää paranen ja käyn lataan salikortille kuukauen, tullee koulu- ja työkiireitä ja perrään lunssa. Aina. Yhtään yleistämättä mutta aina!

Nåmutta, se hetki jollon tauista tuli vakava tauti. Lauantai-ilta ja käty. Jos oot nuorisokielen kärjellä, tiiät, juu nou vat. Jos et, niin se on kämppä tyhyjänä. No, oli mää ja käty, sauna ja monenlaista (töistä)palautumisjuomaa. Olin leipassu pellillisen pitsaaki palan painikkeeksi, tai palaksi painikkeelle, miten se nyt onkaan.. Eniveis. Tässä se tullee: Prosecco maistu pahalle! Kääk! Sain vaivoin lasillisen alas ja painelin nukkumaan. Siitä huomasin, etten oo ihan normaali terve ihana itteni. Pari seuraavaa päivääki makasin sohovalla enkä saattanu syyä mittään. Munakaan ei kelevannu. Keitetty, pervo! Ainoastaan banaani uppos ja mehujäät. Suuhun, edelleen, senki pervo. Olin luvannu mennä kuitenki tiistaina iltavuoroon ku työkaveri oli saikulla, joten puolikuolleena raahauvuin sinne. Olo oli mitä hirvein, vaan otin parasetamolin ja koitin selvitä. Snäp! Yhtäkkiä päivä oliki ohi, olin saanu syötyäki ja olo ihan hyvä! Aattelin, että nytpä maistuis raskaan työpäivän jäläkeen sauna ja lasi punkkua. Olen parantunut, halleluujaa ja heureka ja simpsalapimpsala!!

Kuule niin se vaan on, että tuonne meitin työpaikalle saa monesti murheet heitettyä ja näköjään lunssatki! Sielä ku uunien ja hellojen lämmösä ja tiskikoneen kuumisa vesihöyryisä pyörit päivän, niin jo alakaa likka lämmetä ja lima irrota. Saisinkohan mää käyä aina tekemäsä tiskivuoron sillon ku flunssa meinaa iskiä vielä sitte ku oon harmaavillatakkinen palakanlaskijakonttorirotta?

Ai niin, niinku otsikko sannoo, meijänhän piti keskustella hyvinvoinnista eikä mun pahoinvoinnista. No lueppa ens postaus, niin jatketaan aiheesta! Vink vink.

ENNEN OLI PAREMMAT MYRKYT FLUNSSAAN..

Excel-unelmia

JOULUIHMINEN..

Hän on herännyt! Hiphei! Tervetulloo takasin! Pieni jouluihiminen minussa is bäk beibii!

Syksy mennä vilahti ja on aika – kylläpäskylläpäskylläpäson!! – alotella joulun oottamista! Pikku jouluihiminen tän suuren naisenruhon sisällä venyttellee jo ja hieroo naamasta hämähäkinseittejä ja muuta mitä on päälle kertyny sen nukkuesa viimeset pari vuotta. Sanon suoraan, koska mulla ei oo tapana antaa sulle valaheellista informaatiota, että hän on nukkunu josaki sydämen syvyyksisä ruususen unta johtuen ihan puhtaasti joulumuudin tappavasta työstä. Kylä näin o. Nytkö mullei ookko vierailevan tähen osa työpaikalla ku oon päätoiminen monimuoto-opiskelija, ehin kouluhommien sivusa vähän ajatellakki asioita. Kuten mitä SULLE kuuluu?? Pitkästä aikaa!!

On tämä ollunna sitte ihimeellinen syksy! Päivät ja viikot on mennä vierähtäny niin nopiasti ettei ikkään! Ei oo kyllä ehtiny olla pitkä aika. Ihan muna huurusa oon opiskellu AMKvol2:ssa, ramplannu perheen asioilla ja käyny aina sillon tällön töisäki. Tällä hetkellä työtahti on ollu pari päivää viikosa, kouluhommia loput. Ja aijjettä mää oonki tykänny opiskelusta! On se ihan eri hommaa ku pentuna ku kouluun oli ”pakko” mennä. Tai no pakko oliki peruskouluun, mutta en nyt tarkota sitä aikaa, vaan amista ja sen jäläkeisiä opinahjoja. Nyt SAIN mennä kouluun, PÄÄSIN sinne sissään ja mulla on MAHOLLISUUS eli TSÄÄNSSI tehä siitä jotaki elämälleni! Aijjettä! Kyllä kannattaa olla nyt minä!

Sen suhteen asiat on nyt aikas hyvin, mutta on mulla ollu ressiäki. Aika loppuu kesken taas ku olis niin palijon tekemistä ja vielä kaikkia muutaki mitä haluais tehä jos vaan olis enempi tunteja vuorokauesa. Ja nyt tullee taas se jouluki! Ja tänä vuonna oikein ootan sitä! Ihan niinku ennen vanahaan, lovetin kaikkia jouluun liittyvää.♥♥♥  Miten sun jouluajatukset? Ookko ehtiny vielä ruveta panikoimaan?

On niin vähän töitä että oon ehtiny katella kotona ympärilleni (opiskelujen ja perhearjen pyörittämisen ohesa tietty) ja oikein paneutua juttuihin. Tein lasten kans semmosen nyt kaikkien huulilla ja in olevan (hyi, kuulosti jotenki väärältä) tonttuoven. Sitte oon askarrellu paskarrellu lahajoja kaikenmaaliman tätteille ja isälle ja puunannu mökkiä ja naputellu ekselillä katetuottorosentteja ja varmuusmarkinaaleja ja riittisiä pisteitä.

Ukko on kiusotellu mua jo vuosia mun eeppisestä ominaisuuesta tehä joka asiasta listoja ja taulukoija kaikki ekselillä. Vaan nytkö mää oon päässy koulun puolesta oikein ekselin makkuun, niin onhan se ihana! Uuh ja oih miten viisas se on ja laskee vaikka mitä mun puolesta. Tää wordiki on ihan kiva, mutta olispa täsäki välilehdet niinku excelissä...

Mulle tämmönen red bull-syksy on ihan superharvinainen. Normi syysmaatumisen sijaan on kauhiasti virtaa ja innostusta tehä kaikkia mitä ehtii tai ei melkein ees ehi mutta teen  kuitenki. Yleensä mun syksyt menee murahellesa, havunneulasia syöjesä ja talaviunille valamistautuesa, vaan nyt on ihan toinen meininki! Tahtoo sitä ja tekkee tätä! Kouluhommat villihtee naputtelemaan konetta päivät pitkät, puuduttavasta työpäivästäki seleviää ku lupaa palakkioksi säbämitunnin. Lapsen joukkueharrastusta on tuettu myymällä kamaa. Hei, siis kamoon! Tavaraa, eikä mitään kokaa.. Helou.. Sitmääoon suunnitellu joulukoristuksia ja lapsosen pyöreitä synttäreitä. Oon leiponu porkkanapiirakoita, sämpylöitä, pipareita, vaikka mitä! Joo-o, ekat piparit jo tälle vuojelle. Tai itse asiassa viimeselle kolomelle vuojelle taitaa olla..

Joululahajojaki oon jo ostanu kummilapsille, pari omillekki. Isänpäivälahajat on hyvällä mallilla ens sunnuntaita varten ja mummujen ja pappojen perinteiset omista kuvista tehyt seinäkalenterikki on jo postisa matkalla kohti mun lahajapiilua. Tarkennanpa vielä, etten oo laittanu niihin vaan mun kuvia, omista kuvista tehty tarkottaa siis lähinnä lapsosista otettuja fotoja.. Yhtä villasukkaa oon kutonu Suomi 100-väreisä, vaan siitä tullee kyllä niin ruma etten taija tehä sille ees paria. En kehtaa sullekkaan sitä näyttää, on se niin ruma.

Piti alakaa kutomaan iltasin ku muuten sitä vaan panee kaikkia suuhun. Hyi sua, ruuasta oli kyse. Kaikkia sääki aattelet! Ja sen verran onki suuhun pantu, että kiloja on tullu tän naisen ulkokuoren lämmikkeeksi riittävästi notta luulis tarkenevan jo iliman toppatakkia pakkasesa. Seläsäki on aivan  kauhiat allit, katoin kaupasa sovituskopin peilistä ja säikähin ommaa räjähdysmäisesti turvonnutta temppeliäni. Miten tuoki kuulosti taas jotenki niin pervolta…. Eiveis, koska oon paksuuntunu, ei ennää voi sanua että mun pitäs laihuttaa vaan nyt on jo pakko. Pitäs muuttu pakolliseksi siinä vaiheesa ku alako taas hirvittää tää mun tunnesyömisen aiheuttama diabetesriski.  Säähän tiiät mikä ero on sanoilla pitäis ja pakko. Pitäs on se mitä sää et ikkään tuu kuitenkaan tekemään. Esmes näät kaveria kaupasa; ”joo pitäs tulla kyllä käymään ku ehtis”. Etkä ikkään mee. Ja seki sannoo saman eikä ikkään tuu.

Näin muuten yhtä sukulaista just tänään kaupasa. Käytiin niillä kyläsä viimeksi vuonna 2009. Vuosikauet puhuttiin ainako nähtiin että ”pitäs nähä ja kyläillä”. Nykyään ei enää ees viihtitä, vaihetaan siinä kaupasa kuulumiset ja huuetaan heipat päälle. Mitä sitä turhaan ressaileen. On näitä muitaki ressin aiheita.

KAIKKIA HALUAIS TEHÄ VAAN VASTAAN TULEE YLEENSÄ AIKA JA TÄMÄ

Palijon muutaki on mitä pitäs. Mun on jo kauan pitäny siivota khh. Tännään meni hermot niin oli pakko. Tein kirpparivaate-likapyykki-puhas pyykki-joulukoriste-vauvanvaate-ukon romuosasto-pullonkeräyspiste-kaatopaikasta taas khh:n näkösen ja änkesin pöyälle vielä kaikki opiskelukamppeeni. Aa että! Kannatti ruveta! On täsä eri herkku opiskella ja bloggailla (tai vaan roikkua netisä) ku puhtaat pyykit haisee, atmosfääriä sävyttää laaja tunnelmavalo-joulukoristekattaus ja inspiraatiota antaa pienenpieni yömyssy lempivalkkaria.. Ihan tullee kuule semmonen taiteilijaolo ku täälä pimiäsä istuu tarinaa kirjottamasa ja viiniä lipittämäsä. Eikö ne kaikki suuret taiteilijat, varsinki kirjailijat ollu juoppoja?.. Ehän mää kyllä oo.. Kuhan nautiskelen ku en millään malttas mennä nukkuun.

Oon ehtiny taas parina viime viikkona jumppaileen jopa kolomena päivänä viikossa, mikä on näillä ruuhkis-aikatauluilla tosi hyvin! Kävin uusimasa Kuntsarin salikortin ku en oikein ossaa olla ilimankaan vaikka kuinka tiukkaa tekis sinne ehtiminen. Lisäksi oon kauhian inspiroitunu viettämään mässytöntä marraskuuta (valkkari ei oo mässyä ku se on marjamehua!) Mistä tätä virtaa oikein riittää?

Voi kyllä jo sanua, että koko vuosi on menny sikanopiasti. Pari viikkua niin blogi viettää yksvuotissynttäriä! Ehkä piänki itelleni henksubileet sen kunniaksi! Muutenki niin monta kuoharipullua jääkaapisa ettei sinne ruokaa kohta mahu! Vuosi sitte ku alotin tämän blogin kirjottamisen, mulla oli mahtava päämäärä; tavote puottaa viis kilua. Painoin sillon seitkytnelijä kilua. Tää oli alun perin laihutusblogi, muistakko? Nyt painan seitkytkuus kilua. Tavoitteita ei enää oo. Kuulostaako siltä, että oon luovuttanu?

Viimesen vuojen aikana oon oppinu hyväksyyn itteni, sitä trendikästä kehopositiivisuutta, juu nou?! Useimmille se tarkottaa läskinä pysymistä, luvallista mässäämistä ja lisäkilojen kartuttamista samalla ku hokee miten komia omasta mielestä on vaikka yhtä aikaa kavahtaa ommaa peilikuvvaasa. Noh, mulle on aivan sama. Tiiäkkö, ai-van sa-ma. Aika aikansa kutakin. Minä oon tämän näkönen ja kokonen. On mussa tykättäviäki kohtia, sekä niitä mistä en niin tykkää. Se ei muutu ressaamalla eikä varsinkaan sillon ku ressaa.

Heureka! Ehkä mun pitäski kääntää mun rakkaus ekseliin vahavuueksi ja alakaa laskia sillä, miten saan rasvat selästä, mahasta ja poskista poltettua! Ekselisä on sellanen aivan super-eeppinen toiminto ko what if joka kertoo sulle että mitä jos niin mitä sitte. Jospa vaikka kirjottasin kaavaan että jos päivittäset kalorit ylittyy yli sallitun rajan niin ekseli huutaa heti että ”elä syö ennää, susta tullee vieläki läskimpi!” Ja vastaavasti jos kalorit jää miinuksen puolelle ku on tanssinu päivän säbämit, se taputtas mua silimään (eiku selekään, sori, sisäpiirin vitsi) ja sanos että ”hyvä tyttö, kohti tavotetta mennään!”

NÄIN NYKYÄÄN