Excel-unelmia

JOULUIHMINEN..

Hän on herännyt! Hiphei! Tervetulloo takasin! Pieni jouluihiminen minussa is bäk beibii!

Syksy mennä vilahti ja on aika – kylläpäskylläpäskylläpäson!! – alotella joulun oottamista! Pikku jouluihiminen tän suuren naisenruhon sisällä venyttellee jo ja hieroo naamasta hämähäkinseittejä ja muuta mitä on päälle kertyny sen nukkuesa viimeset pari vuotta. Sanon suoraan, koska mulla ei oo tapana antaa sulle valaheellista informaatiota, että hän on nukkunu josaki sydämen syvyyksisä ruususen unta johtuen ihan puhtaasti joulumuudin tappavasta työstä. Kylä näin o. Nytkö mullei ookko vierailevan tähen osa työpaikalla ku oon päätoiminen monimuoto-opiskelija, ehin kouluhommien sivusa vähän ajatellakki asioita. Kuten mitä SULLE kuuluu?? Pitkästä aikaa!!

On tämä ollunna sitte ihimeellinen syksy! Päivät ja viikot on mennä vierähtäny niin nopiasti ettei ikkään! Ei oo kyllä ehtiny olla pitkä aika. Ihan muna huurusa oon opiskellu AMKvol2:ssa, ramplannu perheen asioilla ja käyny aina sillon tällön töisäki. Tällä hetkellä työtahti on ollu pari päivää viikosa, kouluhommia loput. Ja aijjettä mää oonki tykänny opiskelusta! On se ihan eri hommaa ku pentuna ku kouluun oli ”pakko” mennä. Tai no pakko oliki peruskouluun, mutta en nyt tarkota sitä aikaa, vaan amista ja sen jäläkeisiä opinahjoja. Nyt SAIN mennä kouluun, PÄÄSIN sinne sissään ja mulla on MAHOLLISUUS eli TSÄÄNSSI tehä siitä jotaki elämälleni! Aijjettä! Kyllä kannattaa olla nyt minä!

Sen suhteen asiat on nyt aikas hyvin, mutta on mulla ollu ressiäki. Aika loppuu kesken taas ku olis niin palijon tekemistä ja vielä kaikkia muutaki mitä haluais tehä jos vaan olis enempi tunteja vuorokauesa. Ja nyt tullee taas se jouluki! Ja tänä vuonna oikein ootan sitä! Ihan niinku ennen vanahaan, lovetin kaikkia jouluun liittyvää.♥♥♥  Miten sun jouluajatukset? Ookko ehtiny vielä ruveta panikoimaan?

On niin vähän töitä että oon ehtiny katella kotona ympärilleni (opiskelujen ja perhearjen pyörittämisen ohesa tietty) ja oikein paneutua juttuihin. Tein lasten kans semmosen nyt kaikkien huulilla ja in olevan (hyi, kuulosti jotenki väärältä) tonttuoven. Sitte oon askarrellu paskarrellu lahajoja kaikenmaaliman tätteille ja isälle ja puunannu mökkiä ja naputellu ekselillä katetuottorosentteja ja varmuusmarkinaaleja ja riittisiä pisteitä.

Ukko on kiusotellu mua jo vuosia mun eeppisestä ominaisuuesta tehä joka asiasta listoja ja taulukoija kaikki ekselillä. Vaan nytkö mää oon päässy koulun puolesta oikein ekselin makkuun, niin onhan se ihana! Uuh ja oih miten viisas se on ja laskee vaikka mitä mun puolesta. Tää wordiki on ihan kiva, mutta olispa täsäki välilehdet niinku excelissä...

Mulle tämmönen red bull-syksy on ihan superharvinainen. Normi syysmaatumisen sijaan on kauhiasti virtaa ja innostusta tehä kaikkia mitä ehtii tai ei melkein ees ehi mutta teen  kuitenki. Yleensä mun syksyt menee murahellesa, havunneulasia syöjesä ja talaviunille valamistautuesa, vaan nyt on ihan toinen meininki! Tahtoo sitä ja tekkee tätä! Kouluhommat villihtee naputtelemaan konetta päivät pitkät, puuduttavasta työpäivästäki seleviää ku lupaa palakkioksi säbämitunnin. Lapsen joukkueharrastusta on tuettu myymällä kamaa. Hei, siis kamoon! Tavaraa, eikä mitään kokaa.. Helou.. Sitmääoon suunnitellu joulukoristuksia ja lapsosen pyöreitä synttäreitä. Oon leiponu porkkanapiirakoita, sämpylöitä, pipareita, vaikka mitä! Joo-o, ekat piparit jo tälle vuojelle. Tai itse asiassa viimeselle kolomelle vuojelle taitaa olla..

Joululahajojaki oon jo ostanu kummilapsille, pari omillekki. Isänpäivälahajat on hyvällä mallilla ens sunnuntaita varten ja mummujen ja pappojen perinteiset omista kuvista tehyt seinäkalenterikki on jo postisa matkalla kohti mun lahajapiilua. Tarkennanpa vielä, etten oo laittanu niihin vaan mun kuvia, omista kuvista tehty tarkottaa siis lähinnä lapsosista otettuja fotoja.. Yhtä villasukkaa oon kutonu Suomi 100-väreisä, vaan siitä tullee kyllä niin ruma etten taija tehä sille ees paria. En kehtaa sullekkaan sitä näyttää, on se niin ruma.

Piti alakaa kutomaan iltasin ku muuten sitä vaan panee kaikkia suuhun. Hyi sua, ruuasta oli kyse. Kaikkia sääki aattelet! Ja sen verran onki suuhun pantu, että kiloja on tullu tän naisen ulkokuoren lämmikkeeksi riittävästi notta luulis tarkenevan jo iliman toppatakkia pakkasesa. Seläsäki on aivan  kauhiat allit, katoin kaupasa sovituskopin peilistä ja säikähin ommaa räjähdysmäisesti turvonnutta temppeliäni. Miten tuoki kuulosti taas jotenki niin pervolta…. Eiveis, koska oon paksuuntunu, ei ennää voi sanua että mun pitäs laihuttaa vaan nyt on jo pakko. Pitäs muuttu pakolliseksi siinä vaiheesa ku alako taas hirvittää tää mun tunnesyömisen aiheuttama diabetesriski.  Säähän tiiät mikä ero on sanoilla pitäis ja pakko. Pitäs on se mitä sää et ikkään tuu kuitenkaan tekemään. Esmes näät kaveria kaupasa; ”joo pitäs tulla kyllä käymään ku ehtis”. Etkä ikkään mee. Ja seki sannoo saman eikä ikkään tuu.

Näin muuten yhtä sukulaista just tänään kaupasa. Käytiin niillä kyläsä viimeksi vuonna 2009. Vuosikauet puhuttiin ainako nähtiin että ”pitäs nähä ja kyläillä”. Nykyään ei enää ees viihtitä, vaihetaan siinä kaupasa kuulumiset ja huuetaan heipat päälle. Mitä sitä turhaan ressaileen. On näitä muitaki ressin aiheita.

KAIKKIA HALUAIS TEHÄ VAAN VASTAAN TULEE YLEENSÄ AIKA JA TÄMÄ

Palijon muutaki on mitä pitäs. Mun on jo kauan pitäny siivota khh. Tännään meni hermot niin oli pakko. Tein kirpparivaate-likapyykki-puhas pyykki-joulukoriste-vauvanvaate-ukon romuosasto-pullonkeräyspiste-kaatopaikasta taas khh:n näkösen ja änkesin pöyälle vielä kaikki opiskelukamppeeni. Aa että! Kannatti ruveta! On täsä eri herkku opiskella ja bloggailla (tai vaan roikkua netisä) ku puhtaat pyykit haisee, atmosfääriä sävyttää laaja tunnelmavalo-joulukoristekattaus ja inspiraatiota antaa pienenpieni yömyssy lempivalkkaria.. Ihan tullee kuule semmonen taiteilijaolo ku täälä pimiäsä istuu tarinaa kirjottamasa ja viiniä lipittämäsä. Eikö ne kaikki suuret taiteilijat, varsinki kirjailijat ollu juoppoja?.. Ehän mää kyllä oo.. Kuhan nautiskelen ku en millään malttas mennä nukkuun.

Oon ehtiny taas parina viime viikkona jumppaileen jopa kolomena päivänä viikossa, mikä on näillä ruuhkis-aikatauluilla tosi hyvin! Kävin uusimasa Kuntsarin salikortin ku en oikein ossaa olla ilimankaan vaikka kuinka tiukkaa tekis sinne ehtiminen. Lisäksi oon kauhian inspiroitunu viettämään mässytöntä marraskuuta (valkkari ei oo mässyä ku se on marjamehua!) Mistä tätä virtaa oikein riittää?

Voi kyllä jo sanua, että koko vuosi on menny sikanopiasti. Pari viikkua niin blogi viettää yksvuotissynttäriä! Ehkä piänki itelleni henksubileet sen kunniaksi! Muutenki niin monta kuoharipullua jääkaapisa ettei sinne ruokaa kohta mahu! Vuosi sitte ku alotin tämän blogin kirjottamisen, mulla oli mahtava päämäärä; tavote puottaa viis kilua. Painoin sillon seitkytnelijä kilua. Tää oli alun perin laihutusblogi, muistakko? Nyt painan seitkytkuus kilua. Tavoitteita ei enää oo. Kuulostaako siltä, että oon luovuttanu?

Viimesen vuojen aikana oon oppinu hyväksyyn itteni, sitä trendikästä kehopositiivisuutta, juu nou?! Useimmille se tarkottaa läskinä pysymistä, luvallista mässäämistä ja lisäkilojen kartuttamista samalla ku hokee miten komia omasta mielestä on vaikka yhtä aikaa kavahtaa ommaa peilikuvvaasa. Noh, mulle on aivan sama. Tiiäkkö, ai-van sa-ma. Aika aikansa kutakin. Minä oon tämän näkönen ja kokonen. On mussa tykättäviäki kohtia, sekä niitä mistä en niin tykkää. Se ei muutu ressaamalla eikä varsinkaan sillon ku ressaa.

Heureka! Ehkä mun pitäski kääntää mun rakkaus ekseliin vahavuueksi ja alakaa laskia sillä, miten saan rasvat selästä, mahasta ja poskista poltettua! Ekselisä on sellanen aivan super-eeppinen toiminto ko what if joka kertoo sulle että mitä jos niin mitä sitte. Jospa vaikka kirjottasin kaavaan että jos päivittäset kalorit ylittyy yli sallitun rajan niin ekseli huutaa heti että ”elä syö ennää, susta tullee vieläki läskimpi!” Ja vastaavasti jos kalorit jää miinuksen puolelle ku on tanssinu päivän säbämit, se taputtas mua silimään (eiku selekään, sori, sisäpiirin vitsi) ja sanos että ”hyvä tyttö, kohti tavotetta mennään!”

NÄIN NYKYÄÄN