Uusi vuosi, uuet kilot

Nou promises tis jier

Niin täähän oli laihutusblogi. Tuli pari muuttujaa. Nyt kiloja on enempi ku alottaesa ja tää on nyt lifestyleblogi. Sovitaanko niin? Sano että joo. Hyvä.

No hitto, joulu on ohi joten myös massakausi olokoot nyt ohi! Välipäivät on nukkumista, ulukoilua ja lattautumista varten, eikä suklaisiin ennää kosketa! Eikä lakuihin. Eikä marmeladi- eikä vihreisiin kuuliin! Ainoat kuulat listalla mihin saa koskia on kahvakuulat…. ja yksiin toisiinki kuuliin mutta tää ei oo semmonen blogi……

Toivon että sun ja mun tuleva vuosi ois täynnä energiaa, hyvin nukuttuja öitä (no ees joitain viikosa. No ees kuukauesa.), täydellisesti! istuvia leninkejä, romuskojen täyellistä tai lähes täyellistä puuttumista, sekä unelmia, tunnelmaa ja sopivan määrän herkuttelua ystävien seurasa. Ja tietenki rakkautta ja terveyttä, niitä pittää aina toivoa!

Joulukuun aikana kerättyjä univelekoja ei yksillä pitkillä yöunilla nukutakkaa pois, ei ainakaan tän ikäsenä keski-ikästyvänä mutsina. Jota on muuten rouviteltu viime aikona ihan pikkusen liikaa! Saakeli ku nuo nykynuoret on jo vähän liianki kohteliaita! Yks parikymppinen tyttö huuteli perrään kaupan kassalla, ku oli jottain jääny ostoskorriin. ”Hei rouva jäiköhän teiltä tämä?” Ei helevetti. Ei jääny. Yhesä seinäjokisesa kuppilasa yks kasvusa puolitiehen jääny superinnokas poke juoksi mun ja kaverin perrään jonku meikkipussin kans ja huusi ”hei rouvat jäikö teiltä tämä?” Oli ihan tosi lähellä, etten sanonu sille että ”voi ei se oo meijän, mutta kiitos kuitenki pikkumies”!! Kyllä mulla ja kaverilla naama venähti ja jos oot kummelia kattonu (niinku tämmöset keski-ikäset) niin kyllä voi sanua että "tää olis muuten ollu tosi kiva ilta, mutta toi jätkä pilas kaiken".

Minä oon 34-vuotias!! Onko vika pukkeutumisesa vai näytänkö huonomuistiselta rouvalta? Luulin että ne ”huonomuistiset rouvat” on niitä jotka käyttää niitä mummouspakkauksesta (äitiyspakkausta vastaava eläkeikkää lähestyville) saatuja nilikkapitusia beigejä poplaritakkeja ja pliisun värisiä baskereita ja ajjaa punasella pyörällä misä on eesä kori! Olin vissiin vääräsä! Nykyään kai ne sitte käyttää #dromeja ja punasia tennareita ja nahkatakkia tai saalistajasaappaita ja untuvatakkia ja ajjaa autolla misä lukkee sport elegance. Pyh.. Niin ne ajat on muuttunu… Onko sua rouviteltu? Jos on niin miltä tuntu? Varmaan aika aikuselta, veikkaan.

Oon syöny tarkotuksella mitä vaan koko joulun ajan. Että sitte varmasti tuntisin sen kontrastin, mikä tullee taas terveemmän elämän alottamisesta. Uskokko... Ja siksi, etten oo jaksanu nostaa suuhun mittään kovin kaukaa, napsinu vaan siitä mikä on lähimpänä ja ylleesä se on ollu konvehtirasia. Voin kertua, että tällä hetkellä täsä viimesiä mässyjä vetäesä, viinilasi, sipsipussi ja konvehtirasia käesä olo on kyllä niin nuutunu ettei ikkään! Sormet on aivan turvoksisa, niin että oikein sormenpäitä kihelmöi. Piti ottaa sormuksetki pois ku puristi niin kovasti. Mahan kohalta vois veikata äkkiä että oisin siinä (raskaus)viikoila 30-33. Naamasta taas vois kuvitella turvotuksen ja mustien silimäpussien perusteela että on ollu ainaki puolentoista viikon ryyppyputki. Tuo sokerin syöminen tekkee ne silimäpussit. Työt vähenee nyt joulun jäläkeen onneksi reippaasti ja oikein ootan jo että pääsen ulukoileen, lenkille (esikoinen aiko viiä mut heti aamusta pokemonijahtiin!) ja kunnon hikijumpalle!

Onnistunneesta (!) ekasta uuen elämän alotusviikosta oon luvannu itelleni viimein monen vuojen vatuloinnin jäläkeen parturille ajan misä laitetaan mulle päähän raijat. Vaaliat raijat. Että oisin londimpi! Koska londeilla on hauskempaa! Sen jäläkeen on vielä loppiaisena luvasa yhet post-pikkujoulut, mutta se eellyttää multa tiukkaaki tiukempaa ryhistäytymistä vuojen vikalla ja uuen vuojen ekalla viikolla! Että mahtuu päälle jokkukaan biletysrytkyt. Onneksi kengänkoko ei vaihu samalla tavalla lihomisen mukkaan.. Vuojen tokalla viikollaki on tiejosa jo yks repsahtaminen ku kuopusta juhulitaan, mutta sen jäläkeen koko alakuvuosi on vain täynnä aikaa reenille ja rahkalle! Tai kanalle ja sallaatille. Niinku varmaan aika monella muullaki joka on teheny isoja luppauksia taas uuen vuojen aattona kännipäissään.. 

Nykyään on siinä semmonen etu tai paska homma, miten sen ottaa, että ku meet renttevänä luppaamaan kaikenmaaliman sipsi- tupakki ja lihalakkoja, sää teet sen mitä ilimeisemmin somesa! Ja se on sillon julukista, etkä kehtaa siitä luistaa. Itekki olin yks vuosi sipsilakosa ku menin facesa leuhottaan. Aivan tyhymää hommaa! Pystyinkö oleen iliman sipsejä monta kuukautta, mun ultimate feivörit lemppariherkkuja? No pystyin, mutta kannattiko? Ei! Siinä mielitekkoisaan sitä alako korvaan sitä himoa aina jollain toisella, kute iRtsareilla. Joita mää en ees normaalisti syö! Eli en suosittele sullekkaan. Ota mitä mieli halajaa, mistä eniten tykkäät ja nautit! Oli se sitte jätskiä, suklaata, sipsiä tai vinkkua. Tai vaikka

 – no helevetti ku ajatus katkes ku tästä vehkeestä katkes virrat. Meinaa hermot mennä. Mulla on tuo pinna muutenki ollu aika heleppo katkiaan viime aikoina. On pitäny jo ottaa käyttöön ressinhallinnasa ultimaattiset, ne viimeset keinot. Ku ei vaan oo kerinny nukkua niin paljon ku tarvis univeloista seleviämiseen, eikä oo auttanu sekkään että käy jumpalla aina ku kerkiää (seki on pois unista) eikä kaverille marmattaminen. Mikä siinä ennää muuta auttaa ku ostaa tupakkia! (Mulla on josaki yheltä viihereissulta jääny vajjaa aski ja sytkäri, mutten täsä ressisä ja unettomuuen sekotilasa jaksanu muistaa mihin olin ne pistäny niin helepompi oli ostaa uuet) Kohta kymmeneen vuoteen en oo ennää tupakoinu päivittäin. Muutaman kerran vuojesa tullee poltettua josaki viihteytymisen yhteyesä jos kaveriki polttaa, mutta ei ikkään kotona eikä selevin päin. Mutta nyt! Olin yks päivä niin napsahtamisen rajalla!! Itkua pukkas ja aattelin miten ihimeesä säästän työkaverit mun sekuamiselta, pomon haukuilta ja perheen totaaliselta kilahtamiselta. Sitte välähti! Määhä ostan tupakkaa! Voi miten se ajatuskin alako jo helepottaa hermoja! Sitte kävin kiskalla, ostin punasen coltin ja sinisen äl ämmän, käppäilin hyvvään tuulensuojaan (koska täälä ei ole päivää millon ei tuulis)  ja sytytin kessun. Siinä tuprutellesa ressi ja kaikki tarpeeton viha suli pois. Ei hermosavut oo syyttä nimiään saanu! Sitte menin töihin ja jaksoin taas vähän hymmyilläkki! Kai se johonki aivolohkoon meni. Sanoppa sää mihin?   

Mutta nyt tää joululahjavalakkari meni kans johonki nuista aivolohkoista ja en ennää kerta kaikkiaan muista mitä piti sanua sulle. Ei kait täsä muuta ku 

OIKEIN HYVVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017 JA TSEMPPIÄ KAIKKEEN MITÄ TEET JA HALAJAT ! Sekä SYDÄMMMMMIÄ !!!!

Loppuun vielä rakettien pauketta!! Poks poks !! (peittämään kuoharipullon aukeamisen ääni)

Ihana joulu

Nyt se saa, jouluu, tullaaa, lallati laa! Och samma på svenska; Hejsan, hoppsan, falleralleraa… Mää täsä torttua syön ja sulle kirjotan!

Nythän se on aatonaatto ja mää ja sääki ollaan tehty kaikki mitä ne pirun nar...martat käski ja enemmänki! Muistutan vielä, ettet saa anteeksi (martoilta) jos unohit, myöhästyit tai mikä pahinta jättäyvyit tahallaan ja ilikeyttäs tai laiskuuttas joulukorttien lähettämisestä. En muista käskikö martat joulusiivota (tai ennemminki kuinka palijon ne käski siivota), mutta ahkerasti oon siivonnu pari päivää – töisä. Kotona on käyty jokkainen vaan kääntymässä ja sen on näköstäki. Noo, eikö se menny jotenki niin se sanonta, että siivoa kaappi jos aiot viettää sielä joulun. Mää en millään tavalla ainakaan myönnä olevani kaapisa tai koe tarvetta tulla sieltä ulos just näin joulun alla, mutta työn lomasa tuli kyllä yks ajatus mieleen…. Oli työköökin kuiva-ainevarasto sen verran siisti mun jäliltä, että taijanki viettää jouluni sielä! On meinaan palijon siistimpää ku kotona! Olishan siinä lähellä jääkaapit, pakkaset ja viinavarasto..Vessa ja telkkari.. Joulukarkit vaan puuttus.. No jaa, ja perhe. Ehkä jään kotia kuitenki.
No mutta. Seuraavat kolome päivää (vähintään) syyään niin että napa paukkuu kinkkua, kalakkunaa, lantukoita (ystäväni keksimä hieno ilmasu joululaatikoista), konvehteja, vatzerin pokseja, vihreitä kuulia, riisipuurua, sekametelisoppaa, torttuja omena-kaneli- ja normihillolla, herneitä, pottuja, sillejä, raavilohta, italiansallaattia, sienisallaattia, rosollia ja vaalianpunasta kastiketta, uppeita uusia jäläkiruokia mitkä ite kehitettiin tai löyvettiin gloorian joulunumerosta sekä valamistettiin alusta asti (eikö niin), pipareita laatikkotolokulla, joulumarmelaateja, ite tehtyjä jääsuklaita, joulukallaa, pataleipää, luumurahkaa, luumumoussea, luumukiisseliä, luumuja, klökijuustokakkua, klökiä, punaviiniklökiä, punaviiniä, jii än ee! Sallaattia ei sitte oteta, paitsi jos sattuu lautasella pikkusen tillaa olemaan. Omenan saa syyä mutta vain yhen päiväsä ja vain jos se on joulunpunanen. Pannaanit on tauolla niinku muutki hedelmät ja marjat, kuivattuja luumuja voit ottaa että kakka kulukee ja rusinoita+manteleita klökin kans jos on ihan pakko.
Eikä kertaakaan mennä jumpalle eikä lenkille urheilumielesä tai liikuta muuten ku sohovalta jääkaapille (lukkuun ottamatta hautuumaalla käyntiä). Sillä nyt perhana nautitaan joulusta! Koko perhe tai parraasa tappauksesa suku samojen nelijän seinän sisällä röyhtäilee ja piereskellee monta päivää, semmonen on joulun syvin tarkotus!
Aattoiltana mää aattelin nauttia tähtiviltin alla hyvästä seurasta (rakas pikkuveljeni jos jäis yökyllään meille) ja hyvästä mussiikista, ku tullee telekkarista raskasta joulua-konsertti. Ne pojat ossaa laulaa! Melekeen yhtä nätisti ku Till Lindemann. Sitte sieltähän tullee monenlaista lehvaa ja piirrettyäki. Varmaan ainaki yks Uuno Turhapuro ja jonku Vain elämää-kauen jaksot maratoonina. Pekka Töpöhäntää mää ootan että tulispa! Sitä sitä penskana vahattiin jouluna ja joulun jäläkeen nauhalta beetta-videoilta. No tullee sieltä nyt ainaki niitä uusintoja, se on varma. Niitä voi siinä sohvalla maatesa tihrustaa toisen silimän raosta, kumpaa nyt jaksaaki raottaa. Mun ool taim feivörit-uusinta on se yks mustavalakonen jouluelokuva, tiiäkkö? No se. En nyt muista nimiä mutta se on tullu vuojesta viiskyt ja se on nähtävä joka joulu ainaki toisesta silimänraosta.
Mutta mitäs sitä sitte ku on jääkaappi, karkkivarastot ja pakastinki syöty tyhjäksi? Pitäskö se alakaa taas keventää? Tänhän piti olla laihutusblogi.. No, ehkä mää vaan vaihan statuksen lifestyleblogiksi niin no harm done! Tai lopetan tän ja alotan suosiolla uuen blogin minkä nimi on hyvin kuvvaava : Ikkuinen massakausi!! Tai rupian vaan valehtelleen kuinka reippaasti oon jumpannu ja syöny pelekkää rahkaa ja kannaa!  Ethän sää nää!
Jos ei vielä välipäivinä...niin sitte ens vuonna me alotettaan terveellinen elämä, niinku aina tammikuun eka päivä. Lopetettaan kaikki pahheet; viinin ja kalijan lipittäminen, karkin, suklaan ja sipsien vetäminen, tupakointi, sohvalla makkaaminen ja turha vittuilu. Paitsi jos on juhulinu ja on 1.1. rapulasa, voi syyä kepappia ja/tai pitsaa ja muita rapulamässyjä ja alottaa uuen terveen minän elämisen vasta toinen tammikuuta.
Tajusin just että ens vuonna on ens viikolla!  Voi helekkari, sitte on taas jumppasalilla kauhiat ruuhkat.. Joutuu jonottaan vessaan ja kumpaanki salliin ja kuntosalin puolellaki on kauhian monta ihimistä jopa viikonloppuiltasin.. No, onneksi sitä ei kestä ku tammikuun ajan, korkeintaan helemikuun puoleenvälliin. Sitte pahin into "tänä vuonna luppaan kuntoilla"-tyypeillä on laantunu ja mää saan taas rauhasa marssia issoon salliin säbämille ja vettää niiiin issoilla liikkeillä ku haluan ja pyörähysten kans! Sitä ootellesa.

Mutta nyt iloittemaan joulusta! Mitä sitte jos posket näkkyy takkaa päin? Syyään, juuaan ja nautitaan ja käännetään sängysä kylykiä ne kellä ei oo töihin meno pyhinä! 

Kuule, aivan mahtavan hyvvää ja rentouttavvaa joulua sulle! ♥

Joulureseptejä

                                                 Makoisaa joulua! 

(Lue sarkastiseen sävyyn, mielellään Aku Hirviniemen naishahmon äänellä)

No heipa kaikki pikku nassukat siellä kotisohovilla tai sängyisä tai misä luetteki tätä laihutusblokia!
Nyt on tullu taas se kaikkien oottama ja joittenki kauhulla oottama, ihana joulunaika. Kauhulla siksi, että sitä torttua ja piparia tullee nyt joka paikasta tuutin täyeltä. Jouluruuisa ja -laatikoisaki on ihan hirviästi rasvaa ja sokeria ja kaikkia epäterveellistä. Sitte sitä ollaan ihan että huh huh!
Siksipä mää nyt aattelin että pari keviämpää reseptivinkkiä vois olla nyt ihan paikallaan, eikös joo!? Ja kaikki huutaa jooo! (Huua, nyt!) 

Ensinnäki joulun kylymästä alakuruokapöyästä sää voit kyllä syyä vaikka sallaattia ja raavilohta, eikä rosollissakkaan mittään kuha jätät sitä rosollin kastikkeen määrää pienemmäksi tai et ainakaan juo sitä (kaikkihan me joskus innostuttaan). Silleisä on sokeria joten maltilla niittenki kans. Rieskaa ja leipää voi ottaa pari siivua ihan kuitujen takia tai siksi ettet kehtaa olla ottamatta ku toinen on ne ite varta vasten leiponu. Syö ne kuitenki mieluten kuivana, iliman voita, kipparijuustua tai metvurstia, niin säästyt ylimääräsiltä kaloreilta. Kaikki sieni- ja italian- ja muut raskaammat sallaatit me säästetään helemikuulle, siihen ku tammikuun terveellisen elämän kitukuukausi loppuu, eiks vaan!?

Sitte lämpimien ruokien parriin. Kinkku on aika rasvasta niin syö mielummin kalakkunaa. Ja ei mittään marinoituja tai appelsiiniglaseerattuja tipuja, vaan mielellään kalakkunan (tai broilerinki käy) ohutleikettä. Vähän mausteita päälle ja ulukogrilliin. Siitä ne loputki rasvat kuivaa pois. Ja joo, talavellaki voi ja pittää rillata! Joululaatikothan sää oot ylleensä tehny ite, joten tiiät miten palijon niisä on siirappia ja voita ja kuohukermaa. Elä syö niitäkään. Kaupasta saa (jos oot laiska tai tyhymä etkä kuori ja piliko ite) valamiita sosseita eri kokosisa pakkauksisa. On lanttua, porkkanaa, punajuurta, juuressosetta, monenlaista. Sitä vaan lämmität mikrosa ja vähä persilijaa päälle niin ai etton kevyttä! Perunan määrää voit vähentää etkä syö sitte muusia, vaan keitettyjä pottuja. Herneitä voit ottaa joko lämmitettynä tai suoraan pakastepussista niin ne raikastaa ateriaa kivasti, vink vink!

Sitte viimein jäläkiruokapöytään, nam! Joulun jäläkiruokapuoliki on niin raskasta tavaraa, että. Pipareita, torttuja, luumurahkaa ja suklaita syyesä rasva oikein valluu suupielistä, hyi että! Pitäs pistää tanssiksi joululaulujen tahtiin, ettei sitä paisus ihan silimisä, mutta eihän sitä voi ihan koko ajan hetkuttaa ku pittää syyäkki. Mää annanki nyt sulle tosi helepon ja kevyen jouluherkkureseptin! : Ota 250g tai 500g purkki ihan tavallista maustamatonta maitorahkaa ja sekota siihen pari teelusikallista kanelia. Maku on joulunen eikä kalorit kiusaa! Rotskun määräki on oikia. Jos maha on jo muista evväistä liian täys rahkalle, se ku on tosi täyttävää, eipä hättää! Mullon toinenki vinkki: voit aina imeskellä jääpallaa!

IHANAA JOULU NAIKAA ystävät ja antakaahan pallautetta mitä tykkäsitte näistä helepoista resepteistä!

                                                            

                                                             ¡ Ayayayay, Muy Calor !

                                                                   (Soijaa pukkaa)

Elän vaarallisesti

Voi helevettiläinen että sitä voi olla sekasin! Kaikkihan tietää että viina tuhuaa aivosoluja, siinei oo mittään uutta. Muistakko ku kerroin sulle siitä eräästä "pohojois-suomalaisen erikoisliikkeen myyjästä" joka oli jumpannu aivosolunsa rennoiksi? (pieni pohjakuntotesti) No määki taisin just tehä niin.

Tai sitte se oli illan podipalanse-säbämi yhistettynä kolomen viimesen viikon ressiin, univajeeseen ja eellisen illan valkkaripullon tyhjennykseen. Hymmyilyttää jumpan jäläkeen kyllä ja olo on rento ja vähän onnellinen, mutta vähä pelottaa jäikö ennää aivosoluja juomisella tuhottavaksi asti.

Määhän kerroin sulle siitäki miten "hukkasin" mun auton työpaikan parkkipaikalle yks päivä.(kiire ja unohus) Pittää varmaan alakaa jalankulukijaksi. Määpä kerron miksi... Lähettiin tuosa kaverin kans iisiltä (se kuntokeskus misä kulen) ja kaveri kyytillä, lähin nakkaan sitä kotia ku tuli kerta matkalta kyytiinki. Lähin sitte ajamaan väärään suuntaan (????) iisin pihasta ja kaveri huomautti että helou, mihin matka. Mää että ainiiiii ja käännyin äkkiä toiseen suuntaan. Jos oltas oltu autokoulun autosa niin olis ope painanu äkkiä jarrut pohjaan ja inssi hylätty. Kaveri säikähti että miten sää ykssuuntasta meet! Minä vaan siihen että ei tää oo ykssuuntanen, täsä on kaks kaistaa ja aikoin vielä ajjaa muutamat metrit valoristeykseen asti kunnes tajusin että hittolainen SEHÄ ON YKSSUUNTANEN ja me mennään sitä väärään suuntaan ja autoki tullee vastaan! Äkkiä uukkari siitä (tiiäthän nää) lidlin ikkunaseinältä takasin ja sitte kyllä piti varalta kysyä kaverilta muutaman risteyksen verran ajo-ohojeita.  Tuttu kotikaupunki, miten mää silleen...
No onhan tää vähän vaihtelua ku tullee jännitystä tämmösen tylsän perheenäitinki elämään. Joskusha sitä pittää ellää vaarallisesti, eikö vaan! Ei kuitenkaan liian vaarallisesti, vaan vastuuntuntosesti, niin ettei lapset eikä työ kärsi, eikä rahhaa mee liikaa. Joskus oon niin hurja, että saatan ajjaa auton eri parkkiin mitä normaalisti kauppaan mennesä. Seki kyllä jo kerran kostautu ku ajjoin aika kauas ja kaupasta tullesa sato niin lujjaa että autolle päästyä olin aivan läpimärkä. Ja jos aamuvuoroon mennesä mennee rikkomaan pienintäkkään aamuruttiinia, päivä mennee ihan sekasin. Se huomattiin jo entisesä työpaikasani misä oli vain aamuvuorua. Vaikka väitetään, että ruttiinit tuhuaa aivosoluja, ruttiinien rikkominen voi pilata koko sun päivän. Ku meet minnuuttiaikataululla, pieniki viivytys tai muutos voi pistää kaikki ihan sevon. Elä siis riko ruttiineja, se on tuhosaa!

Nyt pittää alakaa keskittyä enemmän! Mitä jos vahingossa meenki joku ilta töitten jäläkeen väärään talloon tai otan koulusta väärän lapsen mukkaan. Monesti otanki oman lisäksi toisenki meille leikkiin, mutta ylleensä siitä on etukätteen sovittu ja toinen lapsista on tosiaan oma. Kun menin ekan kerran tähän nykyseen työpaikkaan aamuseittemäksi täpinöisään puolipanniikisa, melekein jännäpissaa housuisa, meinasin ajjaa entiselle työpaikalle. Ei sitä voi heti muistaa uuen työpaikan sijjaintia, eihä? Koitappa sääki muistaa omas! Ei sulle oo koskaan käyny näin? Toivottavasti on, se lohuttas mua, haha! Kommentoi tähän tai soita mulle niin nauretaan/itketään yhesä ja syytetään ruuhkavuosia.
Joo mutta raskaan työviikon, ku ei oo ehtiny ees lenkille, jäläkeen, tää oli parasta mitä akka voi tehä housut jalasa. Aaa tanssia! Nytte mää meen saunaan ja sitte nati nati!

Lähiöunelmia

Ollappa univelaton. Jännä, ku tämmönen tuliki mieleen just näin yöaikaan. Ehkä vois auttaa jos menis heti nukkuun.. Nääh, tälleen yöllä on kivasti aikaa ajatella omia ajatuksia. Aamut, päivät ja illat mennee lasten ja työasioiden parisa, mutta yö on mun ommaa aikaa. Sillon ehtii vaikka unelmoija!
Ja mää unelmoin siis nyt nukkumisesta. Ja siitä kun olis nukkunu oikein hyvin, söis rauhassa herkullisen ja runsaan aamiaisen. Siinä olis munakasta, croissantteja, paprikoita, kurkkua, kahvia, hedelmämehua, maustamatonta jugurttia vatuilla ja hunajalla. Isoja melonilohkoja. Tuoreita marjoja. Hitto mullahan taitaaki olla näläkä. Ja kaikkia muutaki hyvvää vois olla.. Mietippä minkälainen sun ideaali brunssi olis? Ja kenen kanssa oisit? Tuohon ruokalistan perrään pitäs muuten vielä lisätä että ei olis kiire yhtään mihinkään, ei mittään menoja eikä aikatauluja ettei tarttis hotkia.
Sitte ku olis ku pu ra vit tu................niin vois mennä zumbaileen ja siihen päälle vielä sauna. Ai että! Ja vois olla kauheesti pätäkkää eli hynää eli paalua eli fyffeä ja vois mennä soppaileen. Tietenki ystävän kans. Soppailisin itelle jottain ihania jumppavaatteita ja jokku hienot saappaat ja sitte söisin kunnon pihivin aiolilla ja rapioilla pottuilla. Ja jos kävis sitte parturisa laittamasa tukan hyvin niin vois lähtä vielä illan päälle ihimisten ilimoillekki. Ihanan ystävän tai ystävien kans vietettäs sikahauska ilta, tanssittas niin että hiki valus ja naurettas niin että naamaan sattus. Ja sitä jatkus aamuun asti, ku kettään ei väsyttäs ku kukkaan ei olis heränny ennen sianpieremää laittaan lapsia kouluun! Eikä olis rapulaakaan ku osattas ottaa just niin nätisti.  vaikka veettäski aamuun asti. Eikä väsyttäs.
Ai että kuin ihanata! Olisko tuohon nyt vielä jottain lisättävvää? Tämmösiä tavallisen äiti-ihimisen unelmia nää on. Että sais nukkua ja liikkua, syyä hyvin ja olla ilonen.Eikä aina väsyttäs. Mitäpä sitä muuta tarviskaan?!
Herätyskello soi nelijän tunnin kahenkymmenen minnuutin päästä. Sitte alakaa taas aamurumba lasten kans ja töisä iltavuoron pikkujoulurumba. Ehkä 24 tunnin päästä mulla on taas aikaa unelmoija...
Hyvvää yötä ja ihania unia ja unelmia sullekki!

Kiire ja unohus

Kiirekiirekiire!
Heipa! Haluaisin tännään tietää, mikä on semmonen ala (ammatti) misä ei oo joulun alla kiire? Tai onko ylipäätään sellasta? Miksi kaikki pittää tunkia sammaan aikaan tapahtuvaksi ja vuojen loppua kohti vauhittaa tahtia? Niin miksi?? Olisko sellasta työtä mikä olis joulukuusa taputtelua vaille valamis? Vuosi loppuu ja työt on saatu päätökseen. Voikko kertua jos satut tietään.
Kiireesä ei muista hengittää. Siis että hengittää vaan pinnallisesti, ei kunnolla syvvään. En mää nyt niin blondi oo että unohtasin koko hengittämisen. Tai no en tiiä, ehkä..
Kiireesä ei muista pukia housuja. Tai unohtaa pukiko ne ja pittää tarkistaa pari kertaa.
Kiireesä ei muista syyä oikein, tunkee melkein mitä vaan suuhusa. Ja kun on tarpeeksi väsyny, ei muista syyä ollenkaan. Sitte pittää napostella. Mää ainaki napostelen. Otan töitten lomasa keksin tai voisarven tai minkä vaan pienen mikä tullee vastaan ja pistän suuhun. Liika ussein. Ei auta painon puottamisesa. 

Eikä kiireesä myöskään jouva nukkumaan ja sitte sitä on päivän ihan tollon koppina. Niinku mää olin tännään. Tuntu ettei jalaka nouse eikä jaksa suupieliä nostaa hymmyyn asti. Kiitos työkavereitten härskien juttujen, nousiha ne kyllä välillä! Unohtelin kaikkia asioita, piti oikein keskittyä tekemisiisä. Kävelin eestakasin tajuamatta mitä pittää tehä. Hah ja palakka juoksi! Menneehän tuo päivä näköjään nuinki!
Ihan pihalla olua jatkoin työpäivän lopusa pihalla. Säikähin oikein ku lähin käymään ulukona nakkaamasa biojätteitä ja muita roskiin ja siinä roskakärryä lykätesä mietin mihin töihin tullesa pistin auton. Ei ollu nimittäin normaalilla paikalla. Sitte muistin, että mainittin asiasta työkaverillekki, miten olin ajanu kauemmas ossuuspankin paikoille ku ei muita ollu vappaana. Ne ossuuspankin autopaikat on sielä roskakatosten vieresä. Vaan siinäpä ei ollu yhtään autoa. Kattoin monta kertaa ihimeissäni tyhyjää parkkipaikkaa ja tuli jo hätä! Ei helevetti! Joku on varastanu mun auton! Tuohonhan mää sen ajjoin ja siitähä oli puhettaki työkaverin kans! Misä se on?? Apua!! Polliisi!! ...Sitte käännyin ympäri ja huomasin että ajjoinki sen pois op:n paikalta ku oven läheltä vapautu paikka.. Sielähä se pikku masta seistä näpötti ohuen lumipeitteen alla. En ollu tuntia! Ei hitto mun pittää alakaa nukkua enemmän!
Suosittelen sullekki nukkumista. Nyt! Hyvvää yötä!

Ja Pee äS! Kaikista hirveintä on ku unohtaa ostaa suklaata! Unohin ajjaa kaupan kautta kotia. Koko päivän aattelin iltateetä ja vatzerin joulupoksia. Ja sitte unohin! Voi ärpäle.. No, unohin myös että yritän laihuttaa joten vahinkoa ei siis tapahtunu..

Suosittelen tätä vinkkiä jos sääki unohat laihuttaa.

Unohettu kaipuu

Mitä sinä kaipaat? Jatkuvasti, tai joskus vaan kiireen keskellä muistat jotaki ihanaa? Muistin yhtäkkiä että on olemasa semmonen asia ku mussiikki ja pistin biisejä soimaan puhelimen soittolistalta. Jotenki sillekkään ei oo ennää aikaa. Sen kymmenisen minnuuttia mitä työmatka kestää huuatan autosa rammsteinia tai nirvanaa. Se rauhottaa ja auttaa kiireesä ja stressisä. Joskus en jaksa kuunnella sitäkään. Mutta nyt keksin jostain soittaa itelleni kunnon latinopoppia. Ja humpsista vaan, tän tytön pää meni sillä ihan sekasin.  

Tän vuoden kaks viimestä neljännestä on menny hyvin eri tavalla mitä koskaan aikasemmin. Eka vartti oli vain ja ainoastaan aikaa. Mursin käteni ja olin monta kuukautta saikulla. Siinä ehti aatella. Aatella oikiasti. Mitä haluaa, kaipaa tai tarvittee. Mitä tarkottas itelle hyvä elämä. Mitä asioita haluaa olevan enemmän ja mitkä pitää vaan karsia pois.  

Tää vuoden loppu on taas menny aivan päinvastasessa tahissa. Pittää kattoa kalenteria, että ehtiikö varmasti nukkua. Työ vie voimat fyysisyyellään. Stressi puskee kimppuun ja on päässykki pahasti niskan päälle. Nyt ei oo hyvä aika laihuttaa. Aika menee selviytymiseen, kunpa ehtis ees jotain syyä. Ei oo aikaa miettiä sen tarkemmin (totta kai yritän kiireesä napata aina ennemmin jotaki terveellistä, vaikka banaanin). Aivot on sumusa, painat vaan menemään. Joulun laittaminen käy aika ajoin mielesä, ehtispä enemmän. Enemmän lasten kans, muutaki ku huutaa heippa ovelta.
Sitte, aamupalakiireen keskellä, iltavuoroon valmistautuesa tapahtuu jotaki. Laitan soimaan puhelimesta lattareita. Lanteenvatkausmusaa. Jumppamusaa. Jumputusta. Ketkutusbiisejä. Itku tullee. Yhtäkkiä muistan taas miltä musiikki ja liike tuntuu! Tanssi! Se tuntuu pääsä, korvisa, sydämesä ja kropasa. Pääsä ihan humisee se huumaava tunne, kun musiikki aivan varkain vie pois kiireen, kellonajan, kaikki velevollisuuet. Ihana tunne! Mutta samalla tullee ikävä. Liikettä, iloa, tanssia, pakoa arjesta, muita zumbahulluja; vapautta.

Sitte pittää kattoa kelloa. Kurkkua puristaa, vähän ahistaa. Silti ne kipaleet jää muistiin soimaan päähän ja tuomaan pitkään päivään tarkotuksen: Kyllä minä vielä pääsen!

Sinä! Jos sulla on mahiksia, mee! On aikaa ja oot terve! Ei oo tekosyitä! Nauti liikunnasta kerta voit! Energistä päivää sulle!

Ikuisesti sinun

Tämä laihutusblogi on ikkuinen. Tää ei tuu loppuun koskaan. Jos mää puottasin tavotellun 10 kiloa sanotaan nyt vaikka puolesa vuojesa, ei olis ennään mittään kirjotettavaa. Sun onneksi mää oon saanu painon junnaan samasa koko ajan joten edistystä ei tapahu, eikä sun tarvi pelätä bloggailun lopettamista.
Mulla on täsä nyt vappaapäivä menosa. Sovin kaverin kans illaksi reenireffit koska itekseen en pääsis mihinkään. Takana on jokune viikko säälimätöntä tahtia töisä, liian vähiä unia, liian harvoja ruokailuja ja niien lisäksi (tuloksena) liian monta syötyä suklaakonvehtia, piparia, leipää ja pizzanpallaa. 

Olo on aivan naatti. Sain just uuen työvuorolistan kätteen ja sen mukkaan pääsen levähtämään ens vuonna. Mietin miten seleviän seuraavat viikot vielä. Itkua pukkaa. Harmittaa, ku syön niin että turpoan ja väsyn. Harmittaa, ku perheelle ei jää aikaa. Harmittaa, ku ei ehi tehä niin paljo joulua ku haluais. Jos nelijän viiva kuuen työpäivän jäläkeen on yks vappaa, oon vaan ihan tööt koko päivän. Ne ei oo sitte mittään normaaleja työntäyteisiä päiviä, vaan pikkujoulaikaa ravintolasa. Siis kauhialla kiireellä suorittamista liian vähällä porukalla, ku pitäs tehä kaks tai sata asiaa yhtä aikaa. Ylleensä 8 tunnin työvuorosa ehtii napata jotaki ommaan näläkääsä siinä seittemän ja puolen tunnin kohalla. Sitte ei oikeestaan oo ennää ees näläkä ja käy niin kierroksilla että nappaa vaan suuhusa just jonku keksin tai munan (keitetyn, senki pervo).
Ylleesä herrään laittaan lapset aamulla kouluun, meen ite vasta iltavuoroon, en ehi sielä ees syyä, tuun rättipoikki jalat kipiänä kottiin myöhään ku muut jo nukkuu, nappaan ryytyneenä pari suklaata (ai vaan pari) ja teekupin. Sitte nukkuun muutamaksi hassuksi tunniksi ja seuraavana päivänä sama rumba jatkuu. Ja seuraavana. Ja seuraavana. Ja täsä vaiheesa pittää ehottomasti muistaa olla kiitollinen siitä etton niitä töitä…
Sitte voi vaan haaveilla (jos ehtii) miten ihanaa on ku tullee taas se yks vappaa. Miten nukun piiitkään. Syön ison aamupalan ja jaksan hymyillen touhuta koko päivän lasten kans. Me ulukoillaan ja mää teen niille alusta asti terveellistä kotiruokaa. Jaksan käyä jumpasa vetämäsä kunnon hikireeninki. (Mää voisin ottaa virtuaalina ensin bodybalancen ja päälle sh'bamin ja velä jonku ihanan kidutuslihasjumpanki.. Tai jos kerranki pääsis ihan livejumppaan! Tai kävis oikein hiihtämäsä nyt ku on luntaki! Juoksulenkillä! Uimasa! Oi...) Siivoilen kotona ja laitan joulua. Kuuntelen rennoin mielin hilipeitä joululauluja.
Ei. Koko päivä mennee työstä pallautumiseen. Mua itkettää, väsyttää ja turhauttaa. Möykkään kaikille. Ei jaksa lähtiä ulos ku pitäs pukia niin palijo, mitä muutenkaa viihtii tehä ulukona kahenkymmenen asteen pakkasesa??
Aamupalaksi juon kahavit ja syön vähän ukon tekemää munakasta. Ite en ois jaksanu tehä. Sitte me mukuloitten kans tehhään (ees vähän) joulua! Maalataan ikkunat täyteen tähtiä ja joulujuttuja hammastahnalla. Joka paikasa tuoksuu ihanan raikkaalle! Se on kivvaa! Lapset pistää "vähän" joulunauhoja ommiin huoneisiisa. Penskoila on kans vappaapäivä ja ne riehuu melkein koko ajan. 

En löyvä mistään kuorimaveistä ja hermot mennee, joten pottumuusin ja jauhelihakastikkeen sijasta meilä syyäänki tännään ranskiksia ja kalapuikkoja. Sitte me tehhään vähän omena-kanelijoulutorttuja ja herkutellaan niillä ravitsevan einesaterian päälle. No joi ne sentään maitoa ruokasa päälle. Mää vedin tortun kans kahavit ja juon vielä ainaki yhen batteryn koska mua janottaa ja lähen kohta tanssiin salille. Koska on mun ainoa vappaa ja mää haluan kerranki ehtiä tehä jotaki mistä ite tykkään!! Jumpan jäläkeen oon toivottavasti vähän paremmalla päällä eikä rintaan pistä ennää. Se on varmaan se ahistus.

Sitte meen saunaan ja ajjoisa nukkuun että pääsen aamulla ylös, ulos ja rumba jatkuu.
Auton soittimesa huutaa rentojen joulurallatusten sijaan vuoron perään Rammstein tai Nirvana, riippuen siitä stressaako vai ahdistaako. No, ne on kauniita sävelmiä ja auttaa purkamaan oloja. Niistä saa jopa voimaa! Joku tekoilonen joulu- tai dancelevy pistäs vaan vituttaan.

Tip-tap, tip-tap, tipe-vitun-tip-tap. Korostan, että voisin olla vähemmän agressiivinen jos ehtis usiammin reenaileen.

Laihutusblogi jatkaa tätä rattaa nyt ainaki siihen asti ku joulusta on selevitty. Jos musta ei kuulu mittään, soita ja kysy oonko muuttanu työpaikalle lopullisesti vai joko fysiikka petti. Enivei, kiitos kuitenki kavelille, ystävälle ihanaiselle. Frendin kans ku suunnittellee juttuja elämäsä etteenpäin, sitä jaksaa aina välliin hymmyillä ku on luvasa mukavaa ootettavvaa! Mukavaa joulunootusta ja parempia reenejä sulle kamu!

P.S Näikkö ”all you need is motivaatio”-tekstin liitteen?! Hyvä biisi, hihi!

Joulukalenteri

Aattelin tänä vuonna ottaa joulusta vaan parhaat palat. Ne on ne osat jotka ei aiheuta ylimäärästä ressiä ja aikataulujen tuijottelua. Syy on tänäki vuona työ. Mää aattelin haluta nauttia valloista, koristeista ja mukuloitten kans touhuilusta. Jos vielä sais käyä ulukoileen (että ilimat suosis) ja ehtis tanssahtelleen jumppasalilla, se olis kivvaa ja mieltä rentouttavvaa.
Viime vuonna en jaksanu enkä millää ehtiny laittaa joulukortteja. Nyt päätin jo heti etten ees yritä. No lahajapakettien mukkaan kummilapsille ja vastaaville voin laittaa kortin, että tietävät keltä se on. Pipareita on jo vähän leivottu lasten kans, mutta seki homma mennee jatkosa iha viilisten ja jaksamisten mukkaan.
Näin ku oon entisenä jouluihimisenä ihimeesti pystyny omaksuun tämmösen rennomman otteen, aletaan joka puolelta ahistella. Lehisä ois kaikkia kivvaa, reseptejä, askartelu- ja lahajavinkkejä.. Mutta mitä paikallislehesä näinkää! Marttojen vinkit kahellekymmenellenelijälle joulukuun päivälle. Mitä ne martat oikein vettää? Ekstaasia?? Eikö se ollu just puhe ressittömästä joulusta!!
Mää aattelin, että jos niinä satunnaisina, harvoina vappaapäivinä vaan koristelis ja ehkä leipois jotaki pientä, vaan ei tämmönen kelepaa martoille! Niillä on homma joka päivälle! Ja ennen joulukuutaki pitäs kiertää kaikki myyjäiset ettimäsä lahajoja. Helekkari ressihä tosta tullee! En mää aatellu ees että pitäs tehä noin palijo asioita. Pitäs hankkia, kirijottaa ja lähettää joulukortit ajjoisa. Taitaa olla mulle myöhästä jo se..

Sitte pitäs suunnitella lista joulun töistä! Ai mitennii ei riitä ku normi siivoukset hoitaa? 

Pitäs muka kokkeilla erilaisia talavisia suupaloja ja nauttia niistä pikkujouluisa tai aargh - joululahjavalavojaisisa! Siis mistä mää nyt yhtäkkiä löyvän semmosia reseptejä ja millon muka ehtisin pikkujoulut pittää? Ja pittääkö olla joululahjavalavojaisetki?? Ei oo totta! Sitte pitäs antaa lahajaksi ite lämmöllä tehtyjä asioita niinku villasukkia ja limppuja. Misä välisä mää semmosia ehin tekkeen?
"Leivo jotaki uutta Lucianpäiväksi". Siis mitä? Mikä on lucianpäivä? Joku ruotsalaisten lisäjouluressipäivä? Lucian päivänä pitäs lopettaa talent-vinaalin (Go Heikki Helastinen ja Musta-Pekkaruuska!!)  ja Saara Aallon eks-väktörin jatkopaikkajännäilyn kattominen (=huilaamine) ja alakaa väkisin hoilaan jotaki joululauluja. Vaikka ulukona olis kumpparikeli!
Puolen kuun kohalla ne taas muistuttaa niistä tuhannen joulukorteista! Aargh taas!
Joulusillitki ne käskee tekemään, yök! Eihä niitä ees kukkaan meilä syö! Laatikot pittää tehä tietenki ite, alusta asti. Kuoria porkkanat, lantut ja punajuuret.. keittää ja sosseuttaa ne.. Jos oot tyhymä tai laiska, voit ostaa kaupasta valamiita sosseita. Kaupan valamiista laatikoista ei ees puhuta. Käskivät vielä ottaa uueksi makuelämykseksi (=riesaksi) marttojen kellarikiusauksen josa on sata erilaista pikku juurespallaa. Osuva nimi! Vielä parempi vois olla jouluvittuiluvuoka by martat. Mutta hei, nou hätä ku näähä kaikki tehhään järjestyksesä, to do-listan mukkaan ja aikanaan, iliman ressiä!
Lisäksi kynttilöitä pitäs ehtiä polttaa ja vallaakki ite, mutta vaan turvallisesti sekä lahajat on kaikki hankittava 17. päivään mennesä (niistä joulumyyjäisistä ja loput tehä ite).  Jouluruokaostoksilla pittää käyvä usiampana päivänä, ettei kaikkia tarvi ostaa yhellä kertaa, tullee pian ressi. Kuusi pittää valita trendikkäästi ja ajatuksen kans eikä mitä sattuun. Leipää pittää leipoa itelle JA lahajaksi. Sitte on vielä jottain muistutuksia miten kaikki kierrätettään oikein joulun jäliltä, eli ei ku opiskelemaan jos et jo tiiä.
Kehtaavat vielä lisätä perrään,  kaiken tän käskyttämisen jäläkeen, että kiire pois, on aika rauhottua! ”Hyvällä mielellä joulu tulee mukavammin”. Perrään pari hymynaamaa ja keskari. Kiitti martat ihan tosi paljo, mua ei vielä ressannukkaa tarpeeksi. Mää lähen nyt jumpalle!

P.S. Kaiken huipuksi ne unohti koko joulukuusta ihtenäisyyspäivän! Eikö se nyt oo tärkiämpää ja isompaa aateltavvaa ku jokku joulumyyjäiset ja joulunavajaiset! Suomi lähtee satavuotista juhulavuotta viettämään. SE on juhulan arvosta!

P.P.S Miten ne ei muistanu niinki tärkiää asiaa laittaa tehtävälistalle ku saunan pesu!? Eihä muuten voi mennä joulusaunaan! Muista pestä sauna!!

P.P.P.S  Elä unoha että pittää tehä piparitaloki! Ja piparilato! Pipariauto! Lyhty! Joulukranssi käppyistä ja paperikonvehteista! Pestä jääkaappi! Laittaa linnuille kauralyhe pihhaan! Laittaa kaikki jouluvalot! Tehä joulukoristeita ite! Laittaa kaikille lasten kavereillekki koululaisjoulukortit! Opettajalle lahaja! Apua unohinko vielä jottain??????..............................................

Työ haittaa harrastuksia

Laihuttaminen koostuu päivän mittaan tehyistä, niistä pienistä valinnoista. Tiiäkkö ku päätät meetkö töihin pyörällä vai autolla (no okei autolla, ku on loskasää). Ku mietit lounaalla otakko keitettyjä pottuja vai ihanan rapsakoiksi rasvakeittimesä paistettuja viipaleperunoita. Ku otat jäläkiruuaksi kahavin kaveriksi vain yhen keksin, tai työkaverin tarjoamasta konvehtirasiasta kourallisen sijjaan vain yhen suklaan (okkei, okkei, otin minä kaks). Ku väsyneenä ajat pilikkopimiäsä marraskuisesa loskasääsä kottiin ja mietit, pitäskö ajjaa kaupan kautta ja ostaa "vähä jottain hyvvää" iltateen ja telekkarin lisukkeeksi MUTTA ajatki suoraa kottiin.
 Ne pienet valinnat erottaa painonhallinnasa pysyvän ja painonpuottajan siitä tyypistä joka aina vaan valittaa läskejään ja aikoo. Aikoo alottaa liikunnan, aikoo lopettaa mässäämisen. Ehkä tää tyyppi välillä alakaaki. Alakaa laskia pisteitä painonvartijoisa, alakaa käyvä tauotta kahvakuulasa, alakaa jättää aterioita välliin. Ja lopettaa sen sitte myös helekkarin äkkiä. Eipä se semmonen oo elämää, vais mitä?!  
Tän laihuttamisen kans pittää olla johonmukane. Mää oon puottanu kymmenen raskauskilua puolesa vuojesa esikoisen jäläkeen ja ihan kohtuu rennosti. Toisen mukulan jäläkeen löyty se liikunnan iloki ja itelle ihan uus maalima, sumpa. (Siis tiiäthän nää, zumba) Se homma jäi sitte ihan syämmeen kii. Sitte tuli takapakkivuosi tai kakski, jottain elämään kuuluvaa. Se pisti puntarin lukemat uusiksi ja ku siitä selevittiin, alko uus haaste. Vuorotyön aiheuttama elimistön sekotus. Joka johtaa väsymykseen ja lihomisseenki. Joo joo, aivan oma vika, tiiän, mitä sitä pittää tunkia kaikkia suuhusa. Siihe on auttanu kaikista parhaite ruokapäiväkirjan pitämine, vaan ku ennää en viihti, aattelin kirjottaa ihan lokin (siis tän blogin) aiheesta. Eli tällä tielä ollaan. Ja toinen toistamme me autamme täälä elämäsä. Jumppakaverit ja puolisko, joka ei kanna kotia ennää juustoa, viiniä tai pakastepitsaa ku kielsin tällä kertaa tosi napakasti!
 

Työhousuja jalakaan vetäesä tunsin kiitollisuutta siitä että vaikka puntari sannoo mun olevan runsaampi ku ikkään ennen, sain housut päälle ja vielä kiinnikki. Ja sitä isommin minusa vahavistu tsemppi tätä liikuntahaastetta, kevyempää syömistä ja alakoholitonta pikkujoulukautta kohtaan. Perkales, minähän teen tän! (Saat sääki innostua!) Ja maaliskuusa palakihten itteni huippuohojaajan zumba master classilla (+ siinä samalla viikonloppureissulla ihanan ystävän kans – obviesly including kuoharit).

Mun vanahan ajatusmaaliman mukkaan kuuen rankan iltavuoron (okei kolomenki riitti) jäläkeen on niiiin ihanaa rentoutua valakkaripullon kans, ja vettää muitaki "ansaittuja" mässyjä. Vaan tää mun uus ajatusmalli sannooki muuta. Se käsittellee elämää eri prioriteeteila, liikuntakalenterin ohojaamana. 

Ensin uuen ajatusmallin marraskuun kalenterriin merkitään tietysti velevollisuuet, eli omat ja ukon työvuorot, maholliset lasten ammoila hoijattamiset sekä muksujen harrastusmenot. Sitte siinä vähän lasketaan jääkö nukkumatunteja, jonka jäläkeen kaikki liikenevä vappaa-aika pyhitettään jollekki reenille. Ylleensä tanssille tai lenkille. Ihan viimesenä katotaan, jääkö aikaa kahavilla käyntiin, rentouttavvaan tissuttelluun tai ees lasillisseen. Kunnon kiskomissee ei nykyään ennää kerkiä vaikkei liikuntakalenterilla seilaiskaan. Sitte muistutettaan allekirijottanutta, että tarkotus oli olla viinatta koko marraskuu. Sitte lisätään siihe että koko pikkujoulukausi. Poislukien tietenki se yks pikkujoulu mikä jo vietettii viime viikolla. Siinäpä se loppuvuosi vierähtääki. Ja tammikuusa mahtuu työhousut jo hyvinki sutjakkaasti jalakaan. Maaliskuusta puhumattakkaa! Jee, tsemppiä! Sullekki jos tarvit!

Uuteen nousuun

Se on maanantai. (lissää tähän erit-täin virkku äänensävy..)

Sen lisäksi, että oma elämä tuntuu kaipaavan uuvenlaista seitenvuotiskautta, on myös alotettava taas uus terveempi elämä viikonlopun pikkujouluilujen jäläkeen! Männä viikolla tuli kyllä liikuttua melekosen reippaasti, mutta samalle viikolle sattu kaks kakkukahavituspäivää, yks rankemmanpuoleinen pikkujouluilta ja yks rapulapäivä ja saattaapi hyvinnii olla että ne on aiheuttanneet ei-niin-tehokasta laihutusta taikka kunnonkohotusta. Tosin eikö se rapula käy elimistölle ihan kunnon HIITistä! Syän hakkaa niin maan perkaleesti.. Yhen viisaan punkkari Jokisen sannoin "pelkään että mä kuolen - tai etten kuolekaan!". Haha, selevisinpäs siittä, mutta laiskotus jäi enkä millään oo saanut itestäni irti tännään, päivä krabbepäivän jäläkeen, yhtikäs mittään. Veri ei vissiin ennää kierrä ku tassut ja nokka on ihan jääsä ja selekääki vihiloo tää sohovalla ja tietsikalla nuupottaminen! Olisko ehkä aika alkaa urheileen tai ku kerta kello on jo loppuilta, ainaki mennä ajjoisa nukkuun että jaksas aamulla jumppaan..

Huomenna mää pääsenki hierojalle pitkästä aikaa, ehanaa! Ennen sitä pittää kuitenki päästä tekkeen kunnon tanssireeni, että saa loppuillan sitte rentoutua. Eellisestä hierojalla käynnistä onki jo vierähtäny, hupsista perkele, yli kaheksan kuukautta..  Anteeksi rakas roppani, ku en huolla sua tarpeeksi..
Mutta nii se vaan on, että mitä tullee hierojalla käymiseen, hieronta-ajan tillaaminen on yks vaikiammista asioista mitä tiiän! Onko sun mielestä? Eikö vaan ookki!  Mulla on siihenki hyviä tekosyitä:

Aa; en voi mitenkään tietää elämää vielä niin pitkälle, mihin seuraava vappaa hieronta-aika sijoittuis.

Pee; mun työvuorolista on tehty kolomeksi viikoksi kerrallaan. Ei sillä kuiteskaan ole aikoja just mun vappaille (pitäkää tunkkinne).

See; oon sopinu jokkaisen vappaapäiväni jo täyteen menoja ja jumppia kavereitten kans, eikä vyysistä työtä tekevän kannata heittää hyvvää hierontaa (ja rentoutusta) hukkaan menemällä heti (72 tunnin sisällä..) reppiin paikkoja töihin

Dee; mun vakkarihieroja on todella hyvä, mutta meleko tyyris, joten eelliseen syyhyn veoten, ei köyhälle käy.

Ee; on tuhulaavaisten ihimisten hienostelua käyvä joka kolomas viikko hierojalla (vaikka paikat huutais hoosiannaa. No, pistän taas ukon "hieromaan"). 

Äf; tämmösen kolominelosen pikkulasten äitin vakkaritekosyy kaikkeen = ei tämmönen ruuhkavuotinen vaan jouva.

Ja sitte! Ku taas on kulunut hävettävän kauan, jalakoisa penikkatauti jyllää, käet tuntuu tuhannen kilon painosilta ja pohkeet on aiva kivikovat ja ärpäleen kipiät! Sitte! Sitte mää tillaan sen ajan! Ja oon kiitolline ku saan sen jo parin kolomen viikon päähä. Könköilen jäykkänä pöyvälle paineltavaksi. Yheksänkymmenenkahen minnuutin päästä oon sitte ihan että "paadippa piidi paadi".. ei vaan että "oooh" ja "aaah" ja että mikshä mää en käy usiammin täälä?".

Seittemän vuotta seinähulluna

Ootko kuullu sitä että elämä mennee seittemän vuojen sykleisä?  Musta se kuulostaa uskottavalta. Ekat 7 vuotta sää opettelet syömään, pukkeen, leikkiin, olleen ihiminen. Seuraavat 7 vuotta vierähtää lapsesta nuoreksi kasvamisesa. Nelijätoistavuotiaasta teinistä 21-vuotiaaksi nuoreksi aikuseksi näkkyy selevänä muutoksena ommaa ittiäs kohti. Jollaki se aikustuminen ottaa enemmän ja toisella pyörähtää pehemiämmi.

Seuraavan seitenvuotiskauen päättyesä oot jo 28-vuotias, elämääki jo ehkä vähän nähäny. Sulla saattaa olla ura, perhe ja asuntolaina. Tai vaihtoehtosesti opiskelut keske ja ehkä suuntaki vielä vähä hakusella.

Mulla on nyt menosa viies vaihe. Tai ite asiasa se alakaa olla loppuillaan. Ja voi, miten mää ja mun elämä ollaankaa muututtu tuon seittemän vuojen aikana! Kolomekymppisten jäläkeen tuntu niinku kokonainen uus ihiminen olis alakanu hilijalleen kuoriutua musta. Ja täytyy sanua, että se ihiminen on ainaki vahavempi. Liikunnan toellisen ilon löysin vasta aikusena, 28-vuotiaana! Heei, katoppa tosiaan, sillonha se uus ”seiska” pyörähti käyntiin! Nythän mää just vasta sen hokasin!

 Ja kyllä, nyt kolomevitosen kynnyksellä tuntuu siltä että ihan kokonaan uus aika vois alakaa! Halajan muutosta. Omasta ajasta ja edes hetken hilijasuuesta on tullu tosi tärkiää. En oottele lottovoittua, kuhan saisin raha-asiat ja vappaa-ajan asiat tasapainoon. En tavottele milijoonia (eikä niitä täsä nykysesä ammatisa ees sais tienattua työllä. Tosin lottovoiton ottasin kyllä marisematta vastaan jos tulis!), rahhaa tarvihten sen verran että sais laskut maksettua, sapuskaa ostettua ja aina välillä juhulistettua arkia vaikka pikku viikonloppuretkellä ystävän kans. Haluaisin seuraavan seittemän vuojen aikana olla paremmasa fyysisesä kunnosa. Niin, että vaatteet istuu nätisti päälle, olo on riittävän energine, että jaksas työn, kojin ja jumpan, sekä satunnaisen viihteilyn yhistelmää. Haluaisin olla jatkossaki yhtä tiiviisti omien mukuloitten elämäsä, vaikka seittemäsä vuojesa ne kasvaa jo niiiin issoiksi, että ajatuskin hirvittää jo. Haluaisin, että avioliitto ei pelekästään kestä vaan paranee, nii että kummallaki o hyvä olla. Haluaisin oppia uusia asioita, oppia puhumaan espanjaa!! Ja voi ku pysysin terveenä niin ropan ku pääkopanki suhteen! MÄÄ HALUAN! Haluan vaikka ja mitä. Tavotteet on asetettu! Asetappa omas. Eihän nämä kuulosta mitenkään mahottomilta toteuttaa?! Misä vaiheesa sää oot omasa seitenvuotisjärjestelmässäs? Mitä sää haluaisit?

Vetelä aamukankeus

Huomenia! Mitkäs ne olikaan ne keinot unohtaa ne tekosyyt?.. En just  nyt muista kun on aamu, kello liian-vähän ja väsyttää ja laiskottaa. Oon noussu sika-aikasin, toimittanu mukulat matkoihinsa ja juonu kahavia. Auto on lämmityksesä, sillä ulukona on 7 astetta pakkasta. Puolet jumppavaatteista on jo päälä. Ei vaan jaksais millään lähtiä mihinkään. Nyt pittää ettiä se motivaatio. Ähh.. Mihin se on nyt menny….

Mutta noh, mikäs se mut ylleensä pakottaa ylös ulos ja lenkille? Lasketaanpa liikkeelle lähön plussat ja miinukset nyt! Plussia on… no mitä tuommoseen aikaa kuluttammaan. Housut jalakaan ja menox sano Annie Lennox! (Juu tiiän että nautit vanahoista kliseistä,hahaa!)

Ja vähä tuon jäläkeen..........

 

Ja kyllä kannatti! Uaaah mikä rento, lämmin fiilis kropasa! Varmaan naamallaki on tyytyväinen virne, ku vastaantulijatkin hymmyilee mulle! Hymy tarttuu! Tai sitte  mulla on naamasa jottain kakkaa, pittääpä äkkiä tarkistaa… Nyt taputan ittiä olokapäälle reippaasta aamujumpasta kuntokeskuksella! Sitte pistän pelmenit kattilaan kiehuun ja ku oon syöny, suoritan äidilliset velevollisuuteni. Ja sitte! Suuntaan katseeni kohti ystävän kans tänä iltana vietettäviä pikkujouluja, hoplaa!!  Mukavaa viikonloppua sulleki!

All you need is motivaatio

Musta ei oo tännään mihinkään. Eilen tein aamu- ja iltareenit ja tännään en sitte vissiin mittään. Väsyttää. Talosa on ihanan rauhallista, unettaa. Mies torkkuu, lapset kattelee videoita läppäriltä, töllötinki on kerranki kiinni, talvivalot antaa tunnelmaa. Minä nuupotan sohvalla huonosa rötkötysasennosa ja mietin viittiskö kävellä keittiöön asti hakemaan kupillisen tsufea, ku se sieltä niin kutsuvasti tuoksuu.. On toosi pehemiä olo. Väsyttää, mutta ihimeesti ei kuitenkaan ketuta, jei. Olis vaikka mitä hommaa tämän päivän to do-listalla. Niitä velevollisuuksia. Äidin, tyttären, vaimonki... Kunnon kansalaisen, ko kirjaston kirjojen eräpäivä on tännään. Ja minä vain venyn ja vanun sohovalla pehemiän tähtiviltin alla yhä mukavampaan asentoon...

Mitä tekosyitä sulla on olla liikkumatta?? 

"Siinä tullee hiki….joutuu menneen suihkuun sitte eikä ehtis ja paleleeki…. joutuu pukkeen ulos niin palijon ku on niin kylymä vinkka……. joutuu kattoon kellua että ehtii tekkeen ruokaa / lähtemään töihin / sovittu meno / oikiaan aikaan hakemaan lapsen harkoista…….Vituttaa… Ei vituta tarpeeksi että viihtis nousta…. En oo syöny kunnolla niin ei oikein jalaka nouse….. ei huvita yksin lähtiä eikä oo kaveria…. ei huvita lähtä kaverin kans ku tympäsee ku oon niin negatiivinen ja lihava ja rapakunnosa"…. Ei sitä, ei tätä! 

Kuulostiko nää susta oikeilta syiltä? Mitä sanosit kaverille jos se kitisis tolleen ku yrittäsit raahata sitä liikenteeseen? Niinpä, sanoppa sama itelles! Että elä sinä kitise siinä vaan mene!

Hyviä vinkkejä siihen ittensä perseelle potkimiseen:

-          päätä jo edellisenä iltana, että aamulla lähet. Laita vermeet valamiiksi ja vaikka autokin lämmitykseen jos se siitä on kiinni. Aamulla et älyä unisena kieltäytyä jos oot jo itelles luvannut ja kaikki kamat on sopivasti hollilla oottamasa lähtöä.

-          Vielä parempi, jos sovit etukätteen kaverin kans menosta! Vaikka virkkuna päivänä jo paria päivää aikasemmin. Eipä sitä kehtaa perua. Vai kehtaisikko soittaa kaverille aamukasilta että ”emmää ny jaksa lähtä ku oo nukkunu vain 7 tuntia ja mua niin paleleeki” , ku toinen jo on valmiina raahautumaan liikkeelle sun kans!

-          Jos tykkäät smoothieista tai tuorepuuroista niin tee sellanen valmiiksi illalla. Iltaväsymys on kuitenki ainakin mulla toimeliaampaa aikaa, kuin aamukooma. Nappaa vaikka banaani jos et muuta saata! Ja menoksi!

-          Luppaa palakaksi itelles jottain muuta ku suklaata tai viiniä. Vaikka neki on ihania palakkioita vaan eivät juuri auta jos meinaat painoa puottaa. Lyhyen tähtäimen palakkoja voisivat olla vaikka herkkusmoothie lenkin jälkeen…. tai sauna ja alkoholiton olut….Pitemmän tähtäimen, esimerkiksi kuukauden onnistuneen painonpuotuksen jäläkeen annat itelles luvan käyä hierojalla tai kampaajalla. Onnistuneen viikon voit palakita vaikka ostamalla tuluppaaneja ihan itellesi kiitokseksi ja iloksi! Oon myös kuullu että joitain motivoi lähestyvä ulukomaan reissu. Itelläni ei oo varraa niin kalliisiin palakkoihin. Vai olisko, jos säästäs, hmm....

-          Kun ”huijaat” ittes liikkeelle heti aamusta, et ehi kehittää päivän mittaan uusia tekosyitä. Päiväruoan jäläkeen muka väsyttää, pittää tiskata tai käyä kaupasa. Illalla väsyttää ja salakkaritki tullee justiinsa töllöstä. Hahaa, ku aamulla on tehny päivän reenin, voi loppupäivän relata hyvällä omatunnolla!

-          Tee suunnitelma viikoksi tai kuukaueksi kerrallaan. Aikataulut voit suunnitella valamiiksi omien/puolison/lasten ym pakollisten menojen mukkaan. Voit kirjata valamiiksi ylös aiokko reenata aamulla, päivällä vai illalla. Voit vielä merkitä ylös mitä tekisit esim. aamulenkki tai sh’bam klo 18. Niin on palijon vaikiampi laistaa hommasta, ku on suunnitelma valamiina.

-          Suunnitelma avvaa myös silimiä; jos haluat monipuolistaa liikuntatottumuksia. Lissäät vain sopiviin kohtiin aerobisia ja anaerobisia reenejä ja rautanen suunnitelma on valamis!

-          Opettele tunnistammaan, koska kroppa on oikeasti väsypoikki, eikä vaan laiskota liikaa. Ja muista levätä ku oot oikiasti väsypoikki!

-          Jos haluat karttaa ihimisiä aamuärreyven/iltaärreyven/ihimisvihan/läskien/jonki muun, minkä syyn takia, lainaa kirjastosta kirjoja tai dvd:itä joiden ohojeilla jumpata kotona. Pistä verhot kiinni ja vaikka valotki jos siltä tuntuu. Lue joogakirjasta miten tehhään down dog-asento tai aurinkotervehys tai vedä aerobicit ja tanssit dvd:n ohjaajien ”kanssa”!

Ja nyt, elä tee niinku minä teen vaan tee niinku minä sanon, haha! Nimittäin minä lähen suorittaan nyt niitä velevollisuuksia enkä jouva jumppaileen vasta ku korkeintaan töitten päälle yömyöhään. Mukavaa päivää sulle kamu!

Ohjat omaan elämään

Au! Aamu alkoi jumiutumisella. Kipu tuntuu oikean solisluun ja lapaluun kohalla pistävänä ja samalla vääntävänä. Aivan kuin olis menkkakipuja, mutta hartiassa. Sielä on varmaan joku lukko, mikä odottaa auki paukauttamista. Vähän vaihtelua sille, että kärsii vain tunnelukosta. Vaihtelu virkistää! Tän jumin kans kipuilu vaikuttaa koko päivään ja talossa onkin kätisty aamusta asti oikein kunnolla. Saapa nähä miten illan treenihaasteen osio saajaan totteutettua. Ehkä teen sen sinnillä kivusta huolimatta, kaiken päivällä kertyneen vitutuksen voimalla. Juttelin aiheesta ystäväni kanssa ja yhteistuumin totesimme, että vitutus on eteenpäin voimakkaasti työntävä voima. Pätee niin työ- kuin yksityiselämään. Tämänhetkinen vitutukseni vaikuttaa kotona, mutta kyllä työelämän vitutuskäyräki on ollu jo vuosia niin kovassa nosteessa, että eiköhän sieläkin kohta se murtumispiste tuu vastaan! Sillon tämä akka ottaa ja tekkee jottain radikaalia ja muuttaa elämäsä. On alkanu taas tuntua, että elän sitä jollekki tai joillekkin muille, kuin itelleni. Munhan elämäni tää on, hey come on! Itse asiassa...

...ohojat ommaan elämään on lähettyvillä. Tein nimittäin yhen ison ratkasun kohti uuempaa tulevaisuutta. Uskalsin kieltäytyä stressaavasta, epävarmasta ja epäsäännöllisestä, ammatillisesti hyvin turhauttavasta, huonosti palkatusta, jo-ajatuskin-alko-ahistaa-työstä! Suomeksi paskahommista. Kyllä vaan sen on oltava niin, että minä kuljetan elämääni, eikä elämä mua. Minen kuulu siihen jengiin, joka kuvittelee jonku yläkerran herran määräävän joka suunnan ja askeleen. Ei, se on minä omilla toimillani ja tietty ystäväni kohtalo.. Kaikki elämän tielle kulijettamat yllätykset otan ilolla vastaan. No en ota kaikkia ilolla. Ne hyvät. Ja pahojahan tulee. Nyt kuitenki loppuu elämän virrasa soljuminen ja nyt uijaan siihen suuntaan, mihin ite haluan. Ei tää uiminen –vaikka vasta muutaman rintaveon oonki ottanu tällä pitkällä matkalla – tunnu ollenkaan vastavirtaan räpiköimiseltä. Päinvastoin, se tuntuu omalta ja oikialta! Kuka ihime se sannoo, että teini-ikäsenä päätetty (tai siis joku koulujossainlautakunnasa mulle päätti) ala on se oikia koko ihmiselämän?! Olin sitä paitsi menosa lukioon, mutta minut valittiinki ammattikouluun. Eihän se ollu sitte ihan täysin oma päätökseni!? Sillä saman ammatin tiellä ollaan nyt kulettu 16-vuotiaasta asti. Ja nyt on aika kiittää, ottaa asiat opiksi ja vaihtaa suuntaa erilaiseen, omanlaiseen loppuelämään. Oon jo tienny kauan, ettei tuo ala ole omani, nyt vasta sain rohkeutta tehä asialle jottain. Hyvä minä! Tästä ei varmasti voi jumpatkaan kuin parantua! Nyt laittaudun ja lähden ystävän kanssa kahaville kertomaan uutiset! Heipa!