Unohettu kaipuu

Mitä sinä kaipaat? Jatkuvasti, tai joskus vaan kiireen keskellä muistat jotaki ihanaa? Muistin yhtäkkiä että on olemasa semmonen asia ku mussiikki ja pistin biisejä soimaan puhelimen soittolistalta. Jotenki sillekkään ei oo ennää aikaa. Sen kymmenisen minnuuttia mitä työmatka kestää huuatan autosa rammsteinia tai nirvanaa. Se rauhottaa ja auttaa kiireesä ja stressisä. Joskus en jaksa kuunnella sitäkään. Mutta nyt keksin jostain soittaa itelleni kunnon latinopoppia. Ja humpsista vaan, tän tytön pää meni sillä ihan sekasin.  

Tän vuoden kaks viimestä neljännestä on menny hyvin eri tavalla mitä koskaan aikasemmin. Eka vartti oli vain ja ainoastaan aikaa. Mursin käteni ja olin monta kuukautta saikulla. Siinä ehti aatella. Aatella oikiasti. Mitä haluaa, kaipaa tai tarvittee. Mitä tarkottas itelle hyvä elämä. Mitä asioita haluaa olevan enemmän ja mitkä pitää vaan karsia pois.  

Tää vuoden loppu on taas menny aivan päinvastasessa tahissa. Pittää kattoa kalenteria, että ehtiikö varmasti nukkua. Työ vie voimat fyysisyyellään. Stressi puskee kimppuun ja on päässykki pahasti niskan päälle. Nyt ei oo hyvä aika laihuttaa. Aika menee selviytymiseen, kunpa ehtis ees jotain syyä. Ei oo aikaa miettiä sen tarkemmin (totta kai yritän kiireesä napata aina ennemmin jotaki terveellistä, vaikka banaanin). Aivot on sumusa, painat vaan menemään. Joulun laittaminen käy aika ajoin mielesä, ehtispä enemmän. Enemmän lasten kans, muutaki ku huutaa heippa ovelta.
Sitte, aamupalakiireen keskellä, iltavuoroon valmistautuesa tapahtuu jotaki. Laitan soimaan puhelimesta lattareita. Lanteenvatkausmusaa. Jumppamusaa. Jumputusta. Ketkutusbiisejä. Itku tullee. Yhtäkkiä muistan taas miltä musiikki ja liike tuntuu! Tanssi! Se tuntuu pääsä, korvisa, sydämesä ja kropasa. Pääsä ihan humisee se huumaava tunne, kun musiikki aivan varkain vie pois kiireen, kellonajan, kaikki velevollisuuet. Ihana tunne! Mutta samalla tullee ikävä. Liikettä, iloa, tanssia, pakoa arjesta, muita zumbahulluja; vapautta.

Sitte pittää kattoa kelloa. Kurkkua puristaa, vähän ahistaa. Silti ne kipaleet jää muistiin soimaan päähän ja tuomaan pitkään päivään tarkotuksen: Kyllä minä vielä pääsen!

Sinä! Jos sulla on mahiksia, mee! On aikaa ja oot terve! Ei oo tekosyitä! Nauti liikunnasta kerta voit! Energistä päivää sulle!