Uuteen nousuun

Se on maanantai. (lissää tähän erit-täin virkku äänensävy..)

Sen lisäksi, että oma elämä tuntuu kaipaavan uuvenlaista seitenvuotiskautta, on myös alotettava taas uus terveempi elämä viikonlopun pikkujouluilujen jäläkeen! Männä viikolla tuli kyllä liikuttua melekosen reippaasti, mutta samalle viikolle sattu kaks kakkukahavituspäivää, yks rankemmanpuoleinen pikkujouluilta ja yks rapulapäivä ja saattaapi hyvinnii olla että ne on aiheuttanneet ei-niin-tehokasta laihutusta taikka kunnonkohotusta. Tosin eikö se rapula käy elimistölle ihan kunnon HIITistä! Syän hakkaa niin maan perkaleesti.. Yhen viisaan punkkari Jokisen sannoin "pelkään että mä kuolen - tai etten kuolekaan!". Haha, selevisinpäs siittä, mutta laiskotus jäi enkä millään oo saanut itestäni irti tännään, päivä krabbepäivän jäläkeen, yhtikäs mittään. Veri ei vissiin ennää kierrä ku tassut ja nokka on ihan jääsä ja selekääki vihiloo tää sohovalla ja tietsikalla nuupottaminen! Olisko ehkä aika alkaa urheileen tai ku kerta kello on jo loppuilta, ainaki mennä ajjoisa nukkuun että jaksas aamulla jumppaan..

Huomenna mää pääsenki hierojalle pitkästä aikaa, ehanaa! Ennen sitä pittää kuitenki päästä tekkeen kunnon tanssireeni, että saa loppuillan sitte rentoutua. Eellisestä hierojalla käynnistä onki jo vierähtäny, hupsista perkele, yli kaheksan kuukautta..  Anteeksi rakas roppani, ku en huolla sua tarpeeksi..
Mutta nii se vaan on, että mitä tullee hierojalla käymiseen, hieronta-ajan tillaaminen on yks vaikiammista asioista mitä tiiän! Onko sun mielestä? Eikö vaan ookki!  Mulla on siihenki hyviä tekosyitä:

Aa; en voi mitenkään tietää elämää vielä niin pitkälle, mihin seuraava vappaa hieronta-aika sijoittuis.

Pee; mun työvuorolista on tehty kolomeksi viikoksi kerrallaan. Ei sillä kuiteskaan ole aikoja just mun vappaille (pitäkää tunkkinne).

See; oon sopinu jokkaisen vappaapäiväni jo täyteen menoja ja jumppia kavereitten kans, eikä vyysistä työtä tekevän kannata heittää hyvvää hierontaa (ja rentoutusta) hukkaan menemällä heti (72 tunnin sisällä..) reppiin paikkoja töihin

Dee; mun vakkarihieroja on todella hyvä, mutta meleko tyyris, joten eelliseen syyhyn veoten, ei köyhälle käy.

Ee; on tuhulaavaisten ihimisten hienostelua käyvä joka kolomas viikko hierojalla (vaikka paikat huutais hoosiannaa. No, pistän taas ukon "hieromaan"). 

Äf; tämmösen kolominelosen pikkulasten äitin vakkaritekosyy kaikkeen = ei tämmönen ruuhkavuotinen vaan jouva.

Ja sitte! Ku taas on kulunut hävettävän kauan, jalakoisa penikkatauti jyllää, käet tuntuu tuhannen kilon painosilta ja pohkeet on aiva kivikovat ja ärpäleen kipiät! Sitte! Sitte mää tillaan sen ajan! Ja oon kiitolline ku saan sen jo parin kolomen viikon päähä. Könköilen jäykkänä pöyvälle paineltavaksi. Yheksänkymmenenkahen minnuutin päästä oon sitte ihan että "paadippa piidi paadi".. ei vaan että "oooh" ja "aaah" ja että mikshä mää en käy usiammin täälä?".