Ruotuun akka!

Koko ajan on nälkä. Ja jano. Ja vauhtia olis vaikka kuinka. Vaan senhän tietää miten siinä käy. Tulee syötyä jotain tyhmää ja tehtyä suuria suunnitelmia, mitä ei tule toteutettua. Voe, kunpa nyt kaikki työ- ja kotiasiat järjestyis parhain päin, eikä tää kuntoilu-laihdutusprojektikaan menis pieleen. No, päivä vain ja hetki kerrallansa. Jo muutamassa päivässä tuntuu unohtuvan miten ensin halutti ja sitten inhotti viime viikonloppuna. Siis herkkujen vetäminen! Hyvällä mielellä sitä puuhaa kaikkea; tanssii ja lenkkeilee, sitten ostaa kassillisen pizzavärkkejä ja vetää niitä kuoharin ja valkkarin kans koko viikonlopun. Ja sitte taas ihmetellään maanantaina, miksi se paino nousee. ”Täh, en tajua?! Vaikka koko viikon jumppasin ja tanssasin!” Voispa itteään ravistella ja vaikka vetää släpärin naamaan, sanoa että ”hei haloo! nääkkö mitä nää teet itelles!!” Siis jumalauta 73,7 kiloa! Se on mun mittaselle emännälle jo ihan riittävästi puhkaisemaan kakkostyypin diabeteksen, huonon itsetunnon ja reiän reisien kohdalle housuihin! Tuntuuko susta koskaan tältä? Että mietit mikset saa itteäs ruotuun? Kerro mullekki mikset saa. Ehkä meillä on sama syy. 

Sain kaverilta hyvän neuvon miten syödä vähän terveellisemmin. En sentään halua liian terveelliseksi alkaa… Syö yksi hedelmä joka päivä. Eipä kuulosta ollenkaan vaikealta! Mulla tulee noita banaaneja vedettyä kilpaa pesueeni kanssa, mutta että laajentaisin muihinkin hedelmiin, ai ku hieno ja ihan normaali idea. Ostin heti tummia luumuja, ne ne on herkkua! Ehkä se pakollinen tummasuklaapala jää nyt syömättä iltapalalla kun ottaakin luumun. Banaani on enemmänki profiloitunut sellaiseksi hätäpalaksi, anteeksi nyt, siis hätä-välipalaksi ilman kakkaviitettä. Omena ei ole laiskan ruokaa; se kuorimaveitsen etsiminen, paperin ja lautasen ottaminen, kaiken raahaaminen olohuoneeseen (koska keittiössä on tylsä syyä yksin) omenan koko kuoriminen.. kaikki tuo ennen kuin saa syödä sen omenan. Liian työlästä! Siinä ajassa nappaa tummasuklaalevystä kaks palaa ja painelee sohvalle teekupin kans. Tai nappaa rivin.. Tai pari kolme riviä.. Jos on muuta suklaata, menee puolikin levyä.. 

Noh, nyt ruotuun akka! Maisteleppa nyt niitä tummia ja vaaleampia suklaita vaan mielessäs ja mieti, miltä sen suklaan syömisen jälkeen sitte tuntuu. Janoiselta ja ällöltä. Ei hyvältä! Tää kikka kolmonen muuten toimii tosi hyvin kaupassa. Vink vink! En oikeastaan edes enää osaa ostaa kaupasta karkkia tai suklaata, kun olen psyykannut itteni vain ”maistelemaan” ne siinä hyllyn lähettyvillä ja kuvittelemaan syyllisen olotilan sen jälkeen. Kysymys kuuluukin, mistä ihmeestä sitten mulla täällä kotona on sitä suklaata ja mitä mä olen maistellut että olen kasvanut näin isoksi tytöksi??…. Mies sitä tänne kantaa! En minä! No ehkä en osaa ostaa karkkihyllystä, mutta jos tokmannin sivu-ale-hylkykorissa jossain sattuu vastaan iso laatikollinen neekerinsuu – ei anteeks vaan suklaapusuja, ollen poliittisesti korrekti tummempihipiäisiä kanssakulkijoita kohtaan,  täytyyhän ne ostaa. Tulevia synttäreitä varten (kenen?), vieraita varten, satunnaista pikkuherkuttelua varten (24 suukkoa!??). Ohittamaton tarjous, alle vitosen laatikko. Ja nälkäsenä kun erehtyy kauppaan, se on se viimeinen virhe. Muka ”hyviä” tarjouksia, pyh, ravintoköyhää kakkaa! Miksei kaupassa vois olla ihan kaikki lihottava vaan niin kallista, ettei olis varaa ostaa kuin terveellistä tavaraa?! Ainahan ne on just ne nugetit, jättikarkkipakkaukset ja roiskeläppäpitsat jotka siellä tarjouksessa on! Tosin en ole syönyt nugetteja vuosiin enää, on ne niin ällöttäviä. Nyt iltateelle tumman suk…ei vaan tumman luumun kanssa siis! Öitä!