Ja seitsemäntenä päivänä hän.....

Lepäsi? Ei, tää ei oo satua. Seittemäntenä päivänä hän söi.

” ”15 keinoa karistaa joulukilot” Mulla on edelleenki vaan ne kaks: syö kevyemmin ja liiku enemmän! Siinä ne. Ei sen kummempia kommervenkkejä. Unoha tuommoset otsikot; viistoista keinoa siihen ja siihen, kuus täysin uutta superruokaa ja nelijätuhatta uutta hokemaa päivääs jolla muutut täydelliseksi. E-ei.  ”Pikkujoulut huomenna? Kuinka saat litteän vatsan”, sano otsikko ihan oikiasti.  Miten, miten, kerro!! Olisko sielä viimein se taikatemppu joka sulattas kymmenen senttiä tuosta vyötäröltä päiväsä! Iliman näläkää ja samalla vois siemailla viinilasillista?? Noup. Noppein pikapainonpudotus taitaa olla oikein ärhäkkä norovirus, mutta se ei sitte oo lainkaan siistiä hommaa..”

Näin kirjotin minä, aikomuksena kirjotella tänne blokkiin tuosta aiheesta. Sitte kirjotuksen katkasi just se ärhäkkä juttu mistä tuosa sanottiin. Se kikka todellaki toimi. Vyötäröltä lähti viime mittaukselta, no todennäkösesti vaan sen sairasviikon tuloksena, seittemän senttiä! Jeskamandeera! Että kyllä, taikatemppuja on sittenki. Astetta rankemmasta päästä vaan oli tämä.

On ollu vaikia alottaa syömistä uuelleen oksentelun, sen jäläkeisen pahhoinvoinnin ja muun mistä et halua kuulla, jäliltä. Kuus päivää syömättä, pelekällä veellä ja mehujäällä, sekä satunnaisilla kurkun palasilla. Ku eka ei saattanu pistää suuhusa mittään, alakoki sitte tekkeen mieli panna suuhun mitä vaan. Taas sää aattelet tuhumia, senki pervo! Minäpä kerron sulle mitä panin suuhun. Haluaisinki tehä täsä samalla lissäyksiä edellisen postauksen karkkitunnustukseen. En käsitä mikä pakko mun on olla näin rehellinen, ethän sää edelleenkään nää.

Söin pakastepitsaa. Ukko toi kaupasta vaikka kielsin, lapsi halusi syyä sitä, maistoin palan. Myöhemmin paistoin itelleni kokonaisen, en kyllä syöny ihan koko lättyä. Söin myös vähän uunimakkaraa ja ranskalaisia. Keho ja aivot liittoutu mua vastaan ja pakotti syömään kaikkia suolasta että joisin enemmän vettä. Eikoo hyvä selitys! Ei mutta niinhän se oikiastikki mennee, kroppa huutaa sitä mistä on puute. Oli sitte kyse levosta, energiasta, suoloista, mistä vaan. Kuuen päivän syömättömyys yhistettynä kahen pään totaalityhyjäykseen vaatii varastojen täyttyä. Tommoset mehujäädieetit kostautuu.

Sitte söin kolome suklaakonvehtia. Himoitsin irtokarkkeja vaan niitei onneksi ollu ja olin aivan liian laiska että olisin lähteny niitä erikseen hakkeen. Siis sinä iltana ku aloin syyä pitkästä aikaa. Olin sillon vielä liian sairas ja laiska lähtemään. Seuraavana päivänä olin terve. Ja oli vähän pakko liikahtaa kylille päin. Olin jo sen verran voimistunu pitsan syömisellä että jaksoin lähtä viemään lapsen harkkoihin ja kävin siinä ootellesa kaupasa. Ostin kasviksia ja hedelmiä ja ruisleipääki.. Ja irtokarkkeja! Lapsilla karkkipäivä, päätin kaupasa… Mieleen tuli, miten pakkasesa olis vielä yks pikkuriikkinen salamipitsa… Seittemän kaotettua vyötärösenttiä on saatu tällä menolla pian takasin ja normaali laihuttaminen voi taas alakaa..

Kotona tein pastaa ja marinoituja kasviksia paprikoista, kesäkurpitsasta ja punasipulista. Niitä natustellesa tuli mieleen miten hyvin ne passais kanan kans. Annos alako hahmottua mieleen. Siihenhä vois pistää sivvuun paholaisenhillua ja vaikka vuohenjuustuaki… ja jotenki kummasti ruokajuomaksi valikoitu punaviini. Taijan olla terve! Kahavi ei vielä maistu, mutta selekiä merkki parantumisesta on että alakaa kiinnostaa ajatus punkkulasista. No, oon mää ollu ennenki jopa kuus vuotta juomatta. Siis kahavia. Taijan lopettaaki sen taas! Mahtava idea! Who’s with me? Mitä me kahavilla?

Oon nyt ollu ookoo kunnosa jo pari kolome päivää ja näin jäläkeenpäin voin myöntää, että kyllähän se pitsan vetäminen autto. Tollasen tauin päälle ei auta nirsoilla tai laskia kaloreita ku yrittää seleviytyä (kasvattaa suojaavaa rasvakerrosta). Voimat alko pallautua ja pystyin syömään taas oikiaaki ravintoa. Lapset meni aamulla matkoihinsa ja mää kävin pitkästä aikaa lenkillä! Aivan mahtava keli, ei tuullu yhtään eikä ollu liukasta, superia! Posket punottaa vieläki innosta ja lämmöstä. Nautiskelen suihkun jäläkeen aamupallaa, vihreetä teetä ku heitin sen kahavin nyt ainaki siksi aikaa ku alakaa taas tehä sitä mieli. Pala eilen leivottua kinuskikisuliinin ohojeela tehtyä maailman mehukkainta omppupiirakkaa ja kotiäitin päivän hommat voi alakaa. Raikasta talavipäivää sullekin! Ai etton nyt hyvä mieli!

Hilipaseppa sääki lenkille, sielä on hyvä ilima !