Painonhallintaa

Kyllä, hallinnasa on, muttei laske! On se kumma, eikö! Oon kauhian kärsimätön!

Sillon ku mulla on joku tietty asia mielesä, se pittää pistää tapahtuun heti eikä "sitte joskus kun". Semmonen olis ommaan nilikkaasa potkimista. Että teen asioita mistä tykkään sitte joskus. Lasten kans sitä ja tätä sitte joskus kun ne on isompia. Parannetaan ukon kans suhetta sitte joskus kun tullee aikaa. Käytän tätä leninkiä sitte joskus ku oon laiha. Soitan mummulle sitte joskus vaikka ku on sunnuntai tai totteutan unelmia äs jii koo! Ainoa minkä voi ja mun mielestä kannattaa siirtää tärkiämpien juttujen eeltä aikaan "sitte joskus", on siivuaminen. Sillä elämä on nyt! 

Tavotteena on nyt siis puottaa viis kilua ja sitte katotaan miten siitä jatketaan. Oon tosi motivoitunu, mutta päivät ja tunnit vaan mennee ihan liian hittaasti tähän innokkuuteen nähen. Onko sulle käyny joskus näin? En mää voi ainua olla.

Täydellisesä ruodusaki oon pysyny! Oon nukkunu tarpeeksi, syöny normaalia terveellistä sapuskaa ja jättäny sen yhenki pikku pätkispalan pussiin etten vaan lipsahtais rohmuaan niitä kaikkia.  Käytin kallista aikaani kauppareissuun sillä aikaa ku ukko ja lapset mässytti Hesesä enkä ees miehistöäni hakiesa ranskista napannu vaikka kuola valu vähän ja muutenki lapsilta on heleppo pölliä. Paino ei silti vaan laske. Eikoo kumma!

Kyllä mää tiiänki mikä siinä on vikana. Vika ei oo siinä etten oo syöny tarpeeksi. Vika ei oo siinäkään etten oo liikkunu tarpeeksi. Eikä vika oo siinä, että oisin huomaamatta napostellu jottain juustoleipää ja leipäjuustua ku en ole. Kerta pyhästi näin rapulassa itelleni ja sullekki edellisesä postauksesa lupasin. Toissapäivänä.