Powered By Blogger

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

GO keltamustat GO !!



Ja tapahtui niinä päivinä että…

….joukkueenjohtajilta kävi käsky. Kaikki junioripellaajien vanhemmat oli hommiin pantava vasten heijän vappaata tahtoaan. Sillä meillä on talakoot! Halusit tai et. No toisethan vettää talakoita ja seuraa kaikkia mahollisia reenejä aivan muna huurusa, mutta ku tätä mutsia ei kiinnosta just ko oman lapsen pelit ja liikunnan ilo. Sitte tämmöset pakotettaan vastentahtosesti kaikkeen mukkaan aivanko ei olis mittään muuta elämää eikä tekemistä ku tehä nakkihommia.

Tästä et voi valittaa tai kieltäytyä koska sitte oot paska vanhempi. Koska hyvät vanhemmat on kiinnostuneita lapsensa harrastuksesta. Hyvät vanhemmat osallistuu. Hyvät vanhemmat maksaa mansikoita että lapsi saa välineurheilla. Että lapsi saa sosialisoitua, liikkua ohojatusti, nauttia joukkueen ryhmähengestä, kehittää taitojaan, kerätä ystäviä joista osasta voi tulla elinikäsiä ja myöhemmin ne voi viettää porukalla kosteita saunailtoja ku niillä alakaa ikä riittää. Ja ehkä joskus, lapsestas voi tulla oman lapsensa junnujoukkueen joukkueenjohtaja tai valamentaja. Kuka sano että unelmat on muka kuollu.

Saunailloistapa tuliki mieleen että voisinki käyä samalla cittarin alkosa ku hoietaan lapsosen kans sen pesisjoukkuetalakoop#skahommanakkia sielä cittarisa. Olis joukkueelle hyvvää mainosta varmaan ku ottas siinä talakoitten lomasa välillä huikkaa ja huokailis. Kattos tiukasti ohikulukevia pienten lasten vanhempia ja sanos niille hilijaa että  ”Älä päästä lasta pesiskouluun. Se on portti ikkuiseen talakoovastuuseen. Lapses mennee siitä suoraan joukkueeseen! Sitte sinä ite jouvut tahtomattas kaikkiin pakollissiin nakkihommiin oman vappaa-aikas ja mielenterveytes kustannuksella ja alakoholisoiut!”

Siinä huomioliivi päällä nakkia napsautellesa tuli semmonen olo, että nuo ihimiset kattoo ihan varmasti että tuo on yhyskuntapalavelusta suorittamasa! Tuli rikollinen olo.. Yritin olla mahollisimman lähellä lasta että ne laskis yks plus yks ja hiffais että täsä on joku järjestöhommeli nyt sen yhyskuntapalaveluksen sijjaan menosa. Eihän meillä ollu ees mittään joukkueen logolla varustettuja pipoja tai takkeja, piti miettiä mitä pistää päälleen. Piti näyttää tietenki sporttiselta mutta ei viittiny verkkareisa lähtä sinne. Yritin sitte tunnustaa väriä.

Hienoa on että lapsen pesisjoukkueela ja mun lemppariliigajoukkueella on samat värit! Helepottaa palijon kynsien lakkaamista ja asuvalintoja. Lakkasinki kynnet keltamustaksi. Lähinnä tsempiksi itelle. Hienon kynsitaiteen lisäksi oon panostanu muutenki. Mullahan oli tottakai musta ja keltanen hiuspompulaki ja mustan takin kans keltanen kaulahuivi. Oonko aika omistautunu äiti, vai mitä! Mitäpä sitä ei lapsesa etteen tekis!
PEDON RAAPAISU! TAI....?... PESISRÄPYLÄN LÄTKÄISY?


Siitä puolentoista tunnin siperiasta kuitenki selevittiin ja seuraavana päivänä päästiin johonki misä harrastetaan oikiaaki urheilua! Äs äm-liigapelliin! Ei kyllä ehitty syyä aamusta mittään. Hävettää kertoa...mikä pakko mun muuten ois ku ethän sää nää...no haluan olla sulle TAAS rehellinen! Tunnustan nyt että ku nukuttiin pitkään, jäi aamupala vähän huononpuoleiseksi. Ei oikein ollu näläkä ja kiirekki oli että ehitään viiä lapset jonnekki että päästään ajeleen hallille, meiltä ajjaa sinne kuitenki tunnin verran. Hallilla haukattiin nopiasti ukon kans hodarit ennen pelin alakua. Erätauolla en malttanu lähtä mihinkään hodarijonnoihin ku musta oli niin kiva istua sielä melekein ylimmäsä penkisä ja kattua ihimisiä ja kuunnella hyvvää mussiikkia. Oikiasti mua huimas sielä korkialla niin etten uskaltanu liikahtaa sieltä mihinkään. Mietin vaan koko ajan että miten uskallan lähtä sitte pois niitä jyrkkiä portaita ku peli loppuu ja mitä jos joku tönäsee mut ja lennän nelijätoista riviä alaspäin naama eellä pleksiin. Sitte pitäs nousta kauhian nopiasti ylös vaikka niskat olis vääntyny, kattoa äkkiä ympärilleen että näkikö kukkaan ja oikoa ihtesä ja lähtä coolisti nilikuttaan pois. Siis jos pääsis vielä iliman apua. Varmaan olis maanantain Kalevasa ja Iltalehesäki kuva! 

Ysäriähän ne soitti sielä aika palijon, on se vaan suomalaiselle semmosta kohottavvaa ja piristävvää energiamusaa. Ihan toista ku iskelmä, joka masentaa. Ehkä se onki suomalaisten oravanpyörä. Ku masentaa, tehhään masentavia iskelmiä, sitte kuunnellaan niitä ja masentaa enempi, sitte tehään masentuneena lissää masentavia jollotuksia. Kaikkien suomalaisten pitäs kuunnella enempi lattareita ja ysäriä! Ne ei masenna. Vai tiiäkkö muka jonku jolle tulis surkia olo ku 2unlimited tai Dr. Alban alakaa jumputtaa? Tai ku joku kuuma latino alkaa huokailla ”mi querida, mi amor”.. Uuuu… Heti tuli zumbaa ikävä ja aattelin että kylläpä mahtus palijon zumbailijoita tuohon jäälle! Vois olla liukasta kyllä, vaan voishan sitä kehittää vaikka jonku zumba on icen. Pittääpä ehottaa Zumba Home Officelle tehtäskö semmonen said kikki!


Kovin oli miesvaltasta esiintyjien osalta, ei taija olla niillä mittään kiintiörosenttia montako naista pitäs olla joukkueesa tai muusa tiimisä. Katsojjistaki varmaan valehtelematta kaheksakytä rosenttia oli kaikenikästä ja kokosta urosta. Olihan sielä sentään niitä siirliitereitä etten ihan yksinäiseksi tuntenu ittiäni kaikkien niitten miesten seasa. En kyllä ikkään tunne ittiäni yksinäiseksi miesten seasa, pelkästään naisten, hmm…. Mitä se musta kertoo...  Niin ne siirliiterit. Niitä oli ennen pelin alakua huiskuttelemasa ja nostelemasa polovia ihan sielä jäällä vaan pelin alettua ne kiipes eri puolille katsomoa. Siellä ne sitte paritellen (siis pareittain, tiiä mitä taas aattelit, jotaki pervoa!) viuhto käsiä ja jalakoja niin että valakoset lenkkitossut vaan vilahteli. Onneksi ei vilahtanu muuta. Vaikka eihän niitä sieltä kunnolla erottanu.. Niitten pitäs olla pikkusten tyttöjen sijjaan isoja, hyväsä lihasa olevia naisia! Tai miksei miehiäki. Eihän niin pienet tytöt näy mihinkään tuola isosa jäähallisa. Oli niilä sentään vilikkuvat valot kengisä, siitä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Mutta olipa kyllä outua ku istut siinä kattomasa peliä, nii Mertsi ei selostakkaan! Siis mitä tämä tämmönen on? Isot ukot vaan sirklaa menemään eikä kukkaan kerro kuka taklas kenetki ja kuka teki minkälaisia temppuja ja montako tehopistettä kelläki on mistäki pelistä ja minkälainen oli näitten joukkueitten eellinen kohtaaminen! Pittää keskittyä kun hetkeksikkään jos ajatus herpaantuu, ei voi kelata eikä uusintaa näytetä. Kulluuhan siinä tieten hyvin kaloreita ku pittää olla koko ajan hirviän skarppina ja seurata peliä ja ajatella ite. Toinen syy miksi kannattaa käyä jäähallisa on että kuluttaa kaloreita siinäki ku palelee koko ajan. Tiiäthän nää, että ku keho joutuu tekkeen töitä lämpiämisen etteen. Varpaatki oli ihan jääsä ja mun nokka! Ihan jääkylymä! Vaikka oli keltanen JA kärppä-kaulahuivi!

Sinne ei kannata lähtiä jos on herkkäkorvanen tai kauhian stressaantunu ku kaikki huutaa koko ajan. Sun eesä huuetaan, sun takana huuetaan, sun vieresä huuetaan, kaikki huutaa niin että korvat soi ja hakkaa niitä kartonkiläpysköjä! Sielä oli joku vissiin virallinen rytmiryhymä joka HUUSI kannustuslallatuksia ja –huutoja koko pelin ajan ja hakkas rumpuja. Ihimettelen miten ne pystyki möykkäämään kolome kertaa sen kakskytä minsaa. Saa olla hyvät mynttonit ja kurkkusuihkeet messissä!

Mutta kyllä tykkäsin käyä liigaottelusa! Keltamustat voittiki ja sai kyllä koko rahan eestä viihykettä ja kunnon peliä! Ei missään mee kakskytä minnuuttia niin joutuin mitä lätkäpelisä, ei missään! Oli vielä niin kuninkaallinen oloki ku oli paikalla niin älyttömän kohteliaita miehiä. Ku menin penkkiriville istuun, mun paikka oli siinä aika keskellä, jokkainen nousi seisomaan. Selkeesti ne kunnioitti naista. Puuttu ennään että olis saanu käsisuuelman jokkaiselta. Ja kattoin että muillaki rivveillä tehtiin niin. Miehillekki. Hmm.

Kyllä voin vaan kuvitella kuinka palijon niitten sm-liigapelaajien mutsit on teheny talakoita. Myyny makkaraa, kirjannu tuloksia, jakanu lehtiä, osallistunu rahankerruuseen myymällä kaikkia paitsi ittiään (toivottavasti ei), kaikkia mahollista! Niitten pikku lätkäjunnuista on sitte kasvanu liigapellaajia ja jotku on vikitelty rapakon taaksekki isojen poikien kaukaloihin isommille palakoille. Mitäs näistä meijän pesisjunnuista tullee? Liikunnallisia? Kyllä siinä varmasti välttyy ainaki tienaamasta. No, tienaamassa tai ei, pääasia että on hauskaa!
Pesispelaajan uranäkymät


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ite oot mieltä?