Suomi 100, meikä 35 juhlavuosi

Kyllä, niin on kuule pitkävetteistä tämä elämä ja laihuttaminen. Tylsiä ruttiineja aamusta iltaan. Ei saa syyä herkkupaloja jos meinaa kaventua. Pittää puottaa kiloja ettei tuu kakkostyypin diabeetesta. Pittää sietää ruttiineja ku ne on hyvästä.

Hain pienenpientä (ja kohtuu vähäkalorista) ilonpilikahusta iltaani ottamalla pikkuriikkisen maistiaisen luomupunkkutonkasta. Maistu pahalle. Kerkesin jo huolestuttaa ystävänki sillä ettei mulle muka ennää maistu. Eeei, nyt on joku oikeesti hätänä, säikähti hänki. Toisena iltana aattelin että tsemppaan ja kokkeilen vielä, maistusko nyt. Ja se oikeesti maistu pahalle! Mutta vika ei ollukkaan onneksi mussa, vaan se luomulitku oli menny pilalle siinä tonkasa. Kuvittele, miten mulle voi käyä niin? Eipä oo aikasemmin mulla viinit päässy vanahentuun, ees tonkasa. Onko sulla? Tästä lähin ostan vaan pulloja, tosin nehän pittää sitte siemasta aikalailla kertalaakista ettei neki mee etikaksi… Yritä ny siinä tissutella sitte.

Mun tämänhetkisesä elämäsä tammikuisena torstaipäivänä viihyttävintä tais olla ku käytin pikku mastaani (mazda jos et tienny) katsastuksesa js se meni läpi että vilahti. Sitte ilimotin lapsen koulutielle ja tunsin itteni taas vähän vanhemmaksi. Mitäs muuta jännää ja mielenkiintosta mää oonkaan tehny.. Oon käyny ruokakaupasa ja syöny sairaan hyvvää tosi salasella reseptillä (tosi salanen = voit saaja sen mutta sitte mun täytyy tappaa sut muahhahhaaa) tekemääni kaalilaatikkua. Sitte ostin pari uutta sisustustyynyä ja kulettelin lapsia niitten menoisa. Vau kuinka kiinnostavvaa, tiiän! Jännityksestä pakahtuneena varmaan ootat että mitähän vielä! Kävin saunasa ja kattoin emmerdeiliä nauhalta JA keitin vielä iltapalalle sitruunateetäki! Sain myös kuottua loppuun mun ekan ikinä pipon ja siitä tuli ihan kiva. Aion ehkä jopa käyttää sitä joskus. Aijai tätä mun jännittävvää elämää. En meinaa ees jaksaa listata kaikkia niitä asioita mistä mun jännittävä päivä koostuu! Kai säki hihkut sielä ihastuksesta. Hihku, nyt! Hyvä.

 

Oon teheny itelleni diagnoosin. Taijan olla keski-ikävystyny. Tarvin nyt selekiästi jottain viihykettä! Tuntuuko sustaki joskus siltä että kaikki muut vaan reissaa ja pilettää ku ite raajat arkisisa hommisa? Ekaksi sun pittää lopettaa facen vahtaaminen. Sieltä saa tommosia ajatuksia. Paitsi mun sivua voit aina välillä vilikuilla, että näät mitä kaikkia pelekästään ja ainuastaan mahtavaa mun elämään kuuluu kullaki hetkellä.

Mutta myönnetään nyt yhesä että eihän me ees jaksettas semmosta rumbaa että vaan reissataan ja kuletaan pilleistä ja paarista toiseen. Tää koti ja perhe ja arkihan on ihan parasta kuitenki, oikiaa elämää. Ainaki mulle. Tätähän mää halusin. Pittää vastapainoksi keksiä niitä arjen pikkusia iloja.

Tosi pikkusia ne usein onki… lempparisarja, jalakakylypy (jonka viihtin tehä ehkä kerran vuojesa), kynsien hienoksi lakkaaminen (jota ei voi tehä ku pittää olla taas parin päivän päästä kuitenki töisä ja sitte joutuu ottaan taas lakat pois eli ihan turhaa), lasi viiniä (pullo) illalla (jos se ei oo menny pahaksi), lenkki ystävän kans (oikeesti aina virkistää), tämmösiä juttuja! Ja silti vaan tuntuu että elämä on niiiiiiiin tylsää... Minkälaisia iloja sulla on? Onko ne parempia tai ilosempia iloja mitä mulla? Eikä tarvi taas kertua jos on jotaki pervoa mielesä. On mulla tälle viikolle kyllä vielä tiejosa muutaki jännittävvää, kuten yks iltavuoro, nukkumista, siivuamista ja josaki välisä rääpästyt lapsen synttärijuhulat. Ehkä jopa käyn kerran iisillä tanssimasa, jos kestän sellasta energiapommia tän kaiken muun villin elämän päälle!

Oon melekeen 35-vuotias. Keski-ikästyvä. Keskimääränen, välillä aika turhautunu, perus keskiverto. Ei oo varmariautua eikä koiraa, mutta muuten ihan tilastollisesti tavallinen taatelintallaaja. Poonusta ja lussaa on se että oon täysin puolueettomasti sitä mieltä että oon maailman ihanimpien lasten äiti. Ne jaksaa kuuliaisesti kertua muille että äiskä on vasta kakskyt yks vuotta. Äitin mussukat! Oon mää huomannu että on alakanu tulla ikänäkyäki, siis ettei taho nähä kaikista pienintä printtiä millään. Vanahenemisen huomaa siitäki, ku näkkee tuttuja jumppasalilla, ekaksi vaihetaan kuulumiset. Ei semmosia että misä sitä on riekuttu viime aikoina, vaan omat ja lasten sairaskertomukset. Ja kerrottavvaa on aina! Sairauksien lisäksi tää elämä mennee näköjään siivoillesa, tiskatesa ja pyykätesä. Kaupasa käymisesä, postin hakemisesa ja laskujen maksusa. Oliko olemasa jotaki muutaki muka? Jotaki jännää? Eeen usko. Oonko keski-ikävystyny jos viikon kohokohta on telekkarisarja? Vaikka se ois ihana vois of vinland? Tarttis teherä jotain!

Ehkä tää on vaan tyyntä myrskyn eellä. Pittää vähän varua mitä toivoo ku ylleensä alakaa tapahtua ku ehtii tarpeeksi märehtiä. Ehkä huomaanki kohta että oon pamahtanu vahingosa paksuksi. Joo, vanhingosa, ku en vielä ossaa varua.. Ei oo vielä niin montaa raskautta takana että olis oppinu varomaan… Tai ehkä tää onki keski-iän riisi! Sellasta mulla ei vielä oo ollukkaa. Miehille kuulemma tullee se 39-vuotiaana. Kai mää voin sitte keski-ikästyä ja kriisiytyä jo kolominelosena? Ainaki semisti. Ainakaan laihuttaminen ei ennää tunnu onnistuvan että kai sitä on jo rutinoitunu, mökittyny, urautunu, keski-ikäistyny, keski-ikävystyny.

Mää alan olleen sen verran iäkäs jo, että pittää alakaa keksiä kaikkia villityksiä mitä iliman oon pärjänny ihan hyvin nuorempana. Mulla ei oo tatskoja, eikä lävistyksiä muutako korvisa ja lapsetki oon teheny vaan yhelle miehelle jonka kans oon vielä jopa yhesäki. Nythän on mun kolomaskymmenesviies juhulavuosi (ai miksi Suomi saa viettää koko vuojen synttäreitä mutta mää muka en?!) ja aion keksiä itelleni kivoja juttuja koko vuojen ajalle. Pikoos aim vöört it!

Yks yö sängysä unta ootellesa (se on toinen paras ideointiaika nousuhumalan lisäksi) joku lamppu sytty ja hip hei! Mää tiiänki! Otan lävistyksen nappaan! Joo, mahtava idea! Otan oikein hienon bling bling-korun nappaan ja selekiästi just se kannustaa mua täsä laihutuksesaki että kehtaan sitte olla rannalla biksut päälä. Olettaen tietenki että kesällä on ees yks päivä millon tarkenee mennä biitsille eikä sille päivälle satu töitä.

Sitte mää voisin alottaa tai ainaki kokkeilla jotaki ihan uutta harrastusta. Ehotappa sää  mulle jotaki!! Ei mittään misä pittää mennä lujjaa tai pää alaspäin tai pelastusliivien kans. Eli ei mittään hurjaa. Vaikka virkkaamista tai muuta kesyä, mutta ei virkkaamista ku se on tylsää.

Välillä sitte sitä tämmönen perusemäntä innostuu ku kuvittellee olevasa jotenki erikoinen. Esimerkiksi tännään ilahuin ihan pirusti ku sain sähköpostia. Siellä huhhuiltiin meikäläistä kertoon mitä aattelen. Siis mua, meikämandoliinia, meitsiä, jee! Eikä ollu viagra-, lehti- tai zalandon mainos tällä kertaa. Tuli kutsu osallistummaan suomalaisen kirjakaupan tyytyväisyyskyselyyn. Mää olin ihan että wohoo! Jotakuta kiinnostaa mun ajatukset! Toki siitä syystä vaan että ne saa sitte myytyä mulle jotaki, mutta silti! Mää oon kiinnostava, mun ajatuksilla ja ostotottumuksilla on väliä täsä isosa harmaasa maailmasa. Mahtavaaaaa!

Facebookissa näät ihmisten parhaat puolet!