Voihan elämän värit !

Huhuu! Oonko mää täällä?!
Kuuluu sarjaan "käynksmä täällä usein?". Kaverilla oli sellanen t-paita. Aikusten oikeesti. Hän käytti sitä baarissa. Juu, naisihiminen. Täälä meiläpäin se on ihan soveltuva bilevaate. Sittekö lähetään isolle kirkolle pittää jo alakaa vähän ressata misä rytkyisä viihtii näyttäytyä.

Mun kaapisa, tai oikeastaan vaatehuoneesa, on pari hyväksi todettua paarikampetta ja hyllyllinen jumppavaatteita. Vaikken harrastakkaan ns. välineurheilua (= täydellisen karderoobin hankkimista tiettyä lajia varten sekä sen esittelyä, varsinaisen harrastamisen jäädessä sivuosaan) on teknisissä kamppeissa riehuminen huomattavasti rennompaa. Jos ei vaate hengitä niin et oikein sääkään voi. Mulla onki aitojen zumbarytkyjen lisäksi hyllyt notkuen superihananvärisiä jumppacapreja (koska niissä upiat pohkeeni pääsee just oikeuksiinsa), hiattomia jumppatoppeja joka värisenä ja merkkisenä, sekä tietysti, korvia vihlovan kirkuvan pirtiän värisiä sukkia! Sillä mulla ei vaan jumpat yksinkertasesti onnistu  jos päällä on - hui kamalaa! - mustat vaatteet!

Viimeksi ku olin paisunu ku puolenTOISTA litran pullataikina, oli pakko nykiä väkisin jalakaan ne yhet "läskijumppahousut". Eli mustat capritrikoot. Inhotti jo jalakaan pannesa eikä innostanu sheikkaan buutia yhtään enempää niin synkisä väreisä. Usko ku sanon (!!!) että oranssit byysat päällä sää hyppäätki pari senttiä ylemmäs! Kyllä vaatteet tekee olon - ja kertoo ihimisestä myös. Jos joskus näät mut jonki liikuntamuodon parisa mustissa housuisa ja peruspirkonpinkissä paijasa, tai vielä pahempaa, kokomustissa!, voit tilata mulle ajan sille psykiatrille, kelle sattuu nopeimmin pääsemään.

Sillä kyllä se vaan niiin on että sen lisäksi että ihiminen on sitä mitä se syö, myös sellanen miten kuvaa ittiään vaatteilla. Ihimisen pukeutumisen perusteella voi ussein päätellä vaikka esmes minkä puolueen ehokas hän on. Tai hänen sosiaalisen aseman, taikka aatteen. Tai onko suuresta (juunou) perheestä misä ei kuunnella musaa.

Ja kerroppa ootko nähny ikkään kenenkään muun ku (onneksi vain joidenki) pienten lasten kotiäitien käyttävän pompsis humpsis ja mii et ain ja muitten mitänäitänyton sikakalliitten lastenvaatemerkkien pipoja ihimisten ilimoilla? Ei kovinkaan moni toimitusjohtaja taija vetää päähänsä pikkuauto- tai omenakuvioista vihreä-vaalianpunasta kangaspipua. Mää en vaan oo ikinä ymmärtäny, miksi aikusen naisen pitäs pukeutua samanlaisiin vaatteisiin kuin kurapuvusa taapertava pikku otus, joka tunkee suuhunsa hiekkaleluja ja pikkukiviä. Voit yrittää perustella mulle jos ymmärrät, mutta tuskin auttaa.

Vaan eipä se mittään haittaa, kyllähän me väriä tarvitaan tähän harmaaseen pohojolaan! Varsinki uusien värikkäitten jumppavaatteitten ostaminen kannattaa aina! Tilasin vastikkään zumba.comista taas aevan ehanan topin jollasia ei muilla tällä kylällä ookkaan! Mulla on nimittäin ohjaajalisenssin suomat oikeuvet erikoistuotteisiin niin voi hankkia jotaki muutaki ku niitä mustia trikoita mitä kaupat on puolillaan. Ja se toinen puoli niitä peruspirkonpinkkejä. Ja sitte niitä kuvioituja jokka näyttää kotipöksyiltä mitä sanottiin vielä yheksäkytluvulla kalsareiksi.

Tiiän muitaki hyviä värejä ku peruspirkonpinkki! Kynsilakoissa suosikkini on v*tunsininen ja varpaankynsiin käytän ylleensä beigen sävyistä lakkaa värikoodiltaan camel toe.

NÄINKIN VOI HANKKIA VÄRIÄ ELÄMÄÄN