Rohkiasti rapakuntonen

Hellurei!

Mää aattelin semmosta että ku viime postauksessa kuvvailin ittiäni niin jos et sää uskokkaan että mää näytän justiinsa siltä mitä kerroin? Niin ehkä mää uskaltaisin laittaa jo oman kuvaniki tänne. Mitä mieltä sää oot? Uskallanko? Haluakko nähä etten valehellu?

No minähän laitan! Laitan usiammanki, tuli yhtäkkiä semmonen rohkeuskohtaus!

Muuten en muista oonko aikasemmin sulle sanonukkaan, mutta sanonpa nyt että jos sua haluttaa kauhiasti niin saat! Siis jakkaa kaikille. Siis ilosanomaa tästä blogista. Saapi juoruta kavereille tai jakkaa jonku postauksen vaikka facesa. Että ei haittaa. Kaikki ei ymmärrä tämmöstä huumoria mitä me, mutta sehän on niitten oma häpiä.

Mää oon huolestunu mun kunnosta. Tuntuu, että oon entistä enemmän vaan rapakunnosa. Tai se on vähän mihin sitä vertaa ja minähän vertaan ittiäni aina siihen ku olin hyväsä iskusa kolomisen vuotta sitten. Parhaimmillaan kävin vetäsemäsä viis tuntia zumbaa viikosa ja nyt ku sitä aattelee niin ihan hengästyttää. Hengästyn muutenki nykyään aivan liian heleposti. Lenkkeillesä pistäs pystyä juoruaan puhelimesa iliman läähätystä. Ennen pysty puhumaan ihan keviästi kuntopyöräillesäki. Monesti soitinki kaverille sillon ku polin että sain ajan kulumaan nopiammin. Polokeminen iliman puhelinta tai telekkaria on musta niiin tylsää. Vielä pari vuotta sitten pystyin vettään zumbaaki pari tuntia putkeen ja huuteleen vielä siinä sivusa. Tarkotin vetämisellä siis ohojaamista, en sentään oo ihan niin hullu että menisin jonku muun tunnille ja alakasin sielä huuella. Ei, lavalla on paras huuella mitä mieleen tullee! Kaipaan sitä ihanaa hulluutta ihan hirviästi ♥

Raahauvuin aamulla easylle jumppaileen, kaverin kans sovittiin treffit sinne. Oli säbämisä ohojelma vaihtunu ja aa että mää tykkäsin! Siinä oli sitä mun kaipaamaa lattariaki! Kyllä se vaan niin on että ku cha cha cha alakaa soija niin tämän tyllerön suupielet venähtää reilusti yläviistoon! On ollu ”vähän” väsyä ja  muuta täsä nyt pinnasa. Nukuin eilenki kolomen tunnin päikkärit illalla ja silti pääsin hyvin yöunille. Oli kyllä sitte aamulla virtaa tanssahella! Ja ihanaa oli huomata, että tulin jostaki niin iloseksi! Yksikin pieni ilopissan tippa pöksyisä voi olla merkki siitä, ettei olekaan masentunut, vaan yksinkertasesti vaan vähän kyllästyny kaikkeen. Kaippa se on ihan normaalia täsä iäsä kun eletään niitä kuuluisia ruuhkavuosia.
 
Tuli hyvä mieli hyvästä reenistä hyväsä seurasa! Rupes oikein naurattaan. Olo on naurettavan mäntti. Olen mäntti mötkö. Hahhahhaa! Tiiäthän nää ettei mikkään hauska oo järkevää eikä järkevä hauskaa! Aurinkoki on paistanu koko päivän komiasti! Hiphei!

Niin ne kuvat! Tuosa ekasa kuvasa – varotan – mulla ei oo ollenkaan meikkiä.

Toisesa sitte on normaali päivämeikki ja kolomannesa iltameikki.

Katoppa kuvat ja sano mitä tykkäät!? 

Laitan vielä ihan viimeseksi kuvan, mikä on otettu ku mää olin toosi hyvällä tuulella. Koska mun mielestä ihiminen on kaunein sillon ku hymmyilee aidosti, eikoo näin? No näinhän se on!

AAMUNRAIKKAANA

NORMAALI PÄIVÄMEIKKI

SÄHÄKKÄ ILTAMEIKKI

AURINKOISTA PÄIVÄÄ SULLEKIN !!