Harrastuksiini kuuluvat ...

 

YKSI LEMPIHARRASTUKSISTANI

Uuuu, tulihan sitä lihaskipua! Parin päivän takanen RVP siis toimi. Reidet on ihan ookoo, mutta vatsalihakset ja pakarat todellaki huutaa sitä hoosiannaa ja Ave Mariaa ja kaikkia muitaki pyhimyksiä. Sopivasti vielä palas flunssaki, joten osasta lihaskipua en oo ihan varma onko virusperästä vai tota ite aiheutettua. Yskiminen sattuu makiasti vatsalihaksiin. Parin päivän päästä, kun lihakset on rauhottunu, meen ja veän saman setin kaks kertaa äkäsemmin! Niin että taas tuntuu!

Vaikka oonki tämmönen paksukainen, oon sentään ainaki omasta mielestäni liikunnallinen paksukainen. Uudet vaatteet mitä nettikaupoista kummasti mulle  itekseen (sattuuko sullekki?) ilimaantuu ja kauppareissulla mukkaan tarttuu on pääasiasa liikuntaan liittyvää settiä. Tokihan sieltä jotenki kummasti tarttuu mukkaan myös jäätelyä ja daCapoja, sekä oon nyt työttömänä vaan en toimettomana ollesani leiponukki taas reippahasti. Ja niitä leipomuksia ku joutuu syömäänki, ei riitä että vaan leipoo, tiiäkkö?...

Tein alakuviikosta toscapiirakan, vaan ku en ollu aivan täysin tyytyväinen makkuun niin piti tehä uus paremmalla reseptillä. Töisä oli parempi ohoje vaan ku en muistanu sitä ulukoa, piti tyytyä netin antimiin ja jotenki se kinuskikissan neuvomana vaan aina onnistuu parhaiten!

Hyvän toscapiirakan sallaisuus oon mun mielestä se, ettei tee sokerikakkupohojaa (vatkaa munat ja sokeri) vaan alottaa voin ja sokerin yhistämisellä. Kappas, tästähän onki tulosa herkkuperseblogi! Kun nyt kerran lähettiin kehumaan ja kuolaki alako valumaan, niin kerronpa että pätkisjätskiä saa nytten tikkumuovosa ja oli melekein parempaa ku siitä pahavipurkista kauhalla syötynä! (Syökkö muka ite jollain pikkulusikalla?) Ja sitte se classicin uus tumma suklaa-suolanen kinuski -puikko.. Uuuu.. Tiiät mitä tarkottaa ku mää sanon uuuu……

Mää oon nyt siis harrastellu leipomista. Ja nähtävästikki myös reippahasti syömistä.

Ku sulta kysytään sun harrastuksia, niin mitä vastaat? Onko harrastaminen semmosta mitä tekkee joka päivä tai joka viikko vai kelepaako listalle semmosetki mitä tekkee joka kuukausi tai joka vuosi? Jos vaikka harrastaa matkustelua, niin kuinka ussein pittää käyä matkalla että sitä voi sanua harrastukseksi? Ja kuinka kaukana pittää käyä? Vai pittääkö mainita että harrastaa just kotimaan matkailua? Jos matkailee kotimaasa, pittääkö kulukia jollaki tietyllä vehkeellä niinkö lentokonneella tai autolla vai käykö onnibussi tai juna?

Jos onnibussit lasketaan niin mää harrastan matkailua muutaman kerran vuojesa. Kolome vuotta sitte en käyny yhtikäs missään, mutta nyt ollaan otettu oikein tavaksi kamujen kans lähtiä johonki tai jos kamu assuu kauempana, treffata jossain.

Harrastan mää sitte sitä easylla ja lenkillä käyntiäki, vaikken niin tavotteellisesti. Tai kuvittelen tavottelevani painonpuotusta, mutta kylymä tosiasia näyttää olevan että paino vaan nousee ja kaksari kasvaa! Laihuttamisesa 80% vaikuttaa se mitä pistät suuhun ja vähemmän se miten monta kertaa viikosa käyt pumpeisa ja jumpisa, juu, valitettavasti näin. Kyllä mää silti nautin liikunnasta ja tarvin sitä, vaikken sillä saakkaan itteäni timmiksi ku veän sitte vastapainoksi (nähtävästi liikaa) pikku makupaloja.

Mun mielestä aika ei mee hukkaan jos siitä nauttii. Oli muut mitä mieltä tahansa! Ja muutha on aina jotaki mieltä sun asioista, eikö!? Aikaa ei oo hukattavaksi, niin kerta, ne sannoo. Miten sitä vois käyttää ajan mahollisimman hyvin hyväksi, ettei sitä menis hukkaan? Että oisit mahollisimman tuottelias, hyväksi muille, yhteiskuntakeleponen. Ettet olis aikaansaamaton ja laiska. Hyi, työtön ja laiska. Mikä pahinta, lihava työtön, hyi! Työttömältä on rentoutuminen kielletty ku se ei tarvi rentoutumista ku sillä ei oo ressiä eikä muuta tekemistä ku olla laiska. Rentoutuminen on aina joltaki muulta pois. Sulla on missio suorittaa niin kotona, työelämäsä, kuin yhteiskunnasa ja sun pittää suorittaa tauotta. Onko nykyään ees lupa harrastaa jotaki mistä tullee hyvä mieli itelle vaikka sei ois kauhian tuotteliasta, aikaansaavaa tai tavotteellista?

Tulleehan niistä mun suorittamista lukusista neulomisoperaatioista ainaki hyvä mieli mulle ja toivottavasti neulomuksen saajallekki. Ja tulleehan niistä omista leipomuksista otettua kuolaa tiruttavia kuviaki muittenki iloksi, tosin näkkyy ne pelastusrenkaana vyötärölläki. Mutta mitä hyötyä espanjan opiskelusta ois jos en aio käyttää sitä esmes työsä tai alakaa jatkuvasti rampata Espanjasa? Ku alotin espanjantunneila käynnin, yks kaveri kysy multa sitä. Että miksi, mitä hyötyä siitä on sulle? Hämmennyin. Ööö, hyötyä? No voinhan tarvita sitä joskus työn puolesta jos työpaikalle tullee hispaanoja tai jos pääsen taas käymään Espanjasa, selittelin. En niinkö voinu vaan sanoa että ku tykkään siitä kielestä ja ihan huvikseni haluan ilostuttaa ittiäni?

Mietikkö sää koskaan tämmösiä vai oonko jotenki kukkuu? Tulleeko huono omatunto, jos rentoutuu, pysähtyy hetkeksi miettiin asioita tai viettää aikaa ihimis(t)en kans ja nauttii siitä? Sen täytyy olla joltaki pois? Täh?

No on mun mielestä yks juttu ihan tarpeetonta. Nokkahuilun soittaminen! Voikko väittää muka vastaan? Nokkahuilun tarpeellisuus asteikolla yhestä kymppiin? Miinus viis! Nytkö heti joku huilumussiikin ystävä pahotti mielensä. No kova homma! Ainua tarpeellinen tappaus elämäsä ku tarvis nokkahuilua, olis ehkä seuraavanlainen. Ja hei!, kuinka todennäkönen?!

Isiksen sotilas kidnappaa sut ja uhkaa räjjäyttää koko Suomen ja pohojoismaat ja Etelä-Amerikan ja ainua keino päästä vappaaksi ja pelastaa maalima on soittaa nokkahuilulla ukkonooa. En keksi mittään muuta syytä miksi pitäs soittaa nokkahuilua kotona, koulusa tai missään muuallakaan. Ellei satu sen ääntä rakastamaan..

Määpä lähen tästä nyt harrastaan arvaappa mitä!! Kivvaa viikonloppua sullekkii ja harrastappa menemään mitä ikinä tahot!